Elämää takana melkein 17 vuotta. Niin siihen on mahtunut hyviä kuin huonojakin asioita. Kokemusta on myös seurustelusuhteesta jonkunlaisesta, muttei se ollut oikein minun juttuni vielä silloin vaikka siinä paljon positiivistakin asiaa oli.
Tällä hetkellä opiskelemassa lukiossa täysin sinkkuna. Elämä menee normisti eteenpäin vaikka välillä voikin tuntua vaikealta niin koulun kuin muidenkin asioiden kanssa. Pääsääntöisesti elämä kuitenkin hymyilee.
Vielä yläasteen puolivälinpaikkeilla oli tunne, että joku on ihan pakko saada ja on pakko seurustella. Siitähän se kokemus sitten tulikin, kun väkisin itselleni sen hankin ja onnistuin siinä pitkän yrittämisen jälkeen. Suhde jonkun aikaa kesti kunnes kariutui.
Nykyisin tilanne on toinen. Enää seurusteluun ei ole mikään kiire. On toisaalta ihan hyväkin, että elää sinkkuna. Voi vapaasti nauttia mistä ikinä haluaakin. Opiskelut, kaverit ja ystävät ymt jutut. Ei tarvitse niin paljon käyttää aikaa vielä mihinkään parisuhdeasioihin.
Se on koettu ja sen tietää, että siitä on vastuutakin hyvin paljon.
En sano ettenkö voisi seurustella, jos hyvä tyyppi nyt paikalle osuu, muttei sillä ole mitään kiirettä. Päälle kaksikymppisenäkin on loistavasti aikaa. Lisäksi silloin on vieläkin enemmän järkeä päässä ja mahdollisuutta kuluttaa aikaa parisuhteen kehittämiseen. Myös elämänkokemusta on enemmän.
Harva 13-16 vuotiaiden suhde johtaa pysyvään avioliittoon ym sellaiseen.
Elämässä on hyvä ottaa ilo irti ja nauttia tässä iässä myös muusta elämästä. En sano etteikö saisi seurustella tässä iässä. Tottakai saa jos löytyy hyvä ihminen, mutta ei kannata kiirettä pitää. Tässä iässä ei vielä ole juuri muuta velvollisuutta kuin opiskelu ja juurikaan ei tarvtse vielä huolehtia mistään esim. talousongelmista. Ei kannata liikaa hakea itselleen suhdetta, se tulee kun tulee. Kaikissa suhteissa on alkuhuumansa, mutta lopulta huomaa ettei se ole arkea kummempaa. Jos kuvittelet, että se on suhteen alusta vanhuuteen asti sellaista kainalossa pyörimistä ja hehkuttelua, että on niin mahtavaa niin saatat erehtyä.
Älkää pitäkö kiirettä suhteiden kanssa vaan eläkää elämäänne eteen päin kaikessa rauhassa. Antakaa suhteiden tulla omaa aikaansa. Kyllä sitä voi myös sitten päälle parikymppisenä ajatella, että kuinka oli hyvä ettei esim. tullut seksiä harrastettua siellä 15 vuoden paikkeilla. Liian aikaiset kokemukset voivat tuottaa joskus ongelmia.
Mutta eipäs tässä muuta, nauttikaa elämästänne ja hyvää viikonlopun jatkoa. :)
Tällä hetkellä opiskelemassa lukiossa täysin sinkkuna. Elämä menee normisti eteenpäin vaikka välillä voikin tuntua vaikealta niin koulun kuin muidenkin asioiden kanssa. Pääsääntöisesti elämä kuitenkin hymyilee.
Vielä yläasteen puolivälinpaikkeilla oli tunne, että joku on ihan pakko saada ja on pakko seurustella. Siitähän se kokemus sitten tulikin, kun väkisin itselleni sen hankin ja onnistuin siinä pitkän yrittämisen jälkeen. Suhde jonkun aikaa kesti kunnes kariutui.
Nykyisin tilanne on toinen. Enää seurusteluun ei ole mikään kiire. On toisaalta ihan hyväkin, että elää sinkkuna. Voi vapaasti nauttia mistä ikinä haluaakin. Opiskelut, kaverit ja ystävät ymt jutut. Ei tarvitse niin paljon käyttää aikaa vielä mihinkään parisuhdeasioihin.
Se on koettu ja sen tietää, että siitä on vastuutakin hyvin paljon.
En sano ettenkö voisi seurustella, jos hyvä tyyppi nyt paikalle osuu, muttei sillä ole mitään kiirettä. Päälle kaksikymppisenäkin on loistavasti aikaa. Lisäksi silloin on vieläkin enemmän järkeä päässä ja mahdollisuutta kuluttaa aikaa parisuhteen kehittämiseen. Myös elämänkokemusta on enemmän.
Harva 13-16 vuotiaiden suhde johtaa pysyvään avioliittoon ym sellaiseen.
Elämässä on hyvä ottaa ilo irti ja nauttia tässä iässä myös muusta elämästä. En sano etteikö saisi seurustella tässä iässä. Tottakai saa jos löytyy hyvä ihminen, mutta ei kannata kiirettä pitää. Tässä iässä ei vielä ole juuri muuta velvollisuutta kuin opiskelu ja juurikaan ei tarvtse vielä huolehtia mistään esim. talousongelmista. Ei kannata liikaa hakea itselleen suhdetta, se tulee kun tulee. Kaikissa suhteissa on alkuhuumansa, mutta lopulta huomaa ettei se ole arkea kummempaa. Jos kuvittelet, että se on suhteen alusta vanhuuteen asti sellaista kainalossa pyörimistä ja hehkuttelua, että on niin mahtavaa niin saatat erehtyä.
Älkää pitäkö kiirettä suhteiden kanssa vaan eläkää elämäänne eteen päin kaikessa rauhassa. Antakaa suhteiden tulla omaa aikaansa. Kyllä sitä voi myös sitten päälle parikymppisenä ajatella, että kuinka oli hyvä ettei esim. tullut seksiä harrastettua siellä 15 vuoden paikkeilla. Liian aikaiset kokemukset voivat tuottaa joskus ongelmia.
Mutta eipäs tässä muuta, nauttikaa elämästänne ja hyvää viikonlopun jatkoa. :)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.