Ihminen on tuhonnut luontoa hyvin järjestelmällisesti ja voimakkaasti.
Oman mukavuutensa lisäämiseksi on ihminen tehnyt sen seitsemän innovaatiota, joita myös keksinnöiksi sanotaan. Nyt on luontoa saastutettu niin pitkälle, että elpyminen entiselleen on vähintäänkin vaikeata.
Paljon puhuttu kasvihuoneilmiö on nostanut ilman lämpötilaa hiljaa mutta vakaasti.
Toissatalvi oli kuin jonkinlainen viimeponnistus tilanteen säilyttämiseksi kun lunta ja kylmää riitti. Kulunut talvi taas kuvasi kuin perään antamista kamppailussa.
ilman saastumisen myötä vähenee myös happi kun sademetsät ja muukin luonnon vihreys tuhotaan. Hyönteistenkin on pienennyttävä, kun happea on vähemmän. Hyönteinenhän hengittää verenkierronomaisella ilmaputkistollaan ja joutuu hapen vähetessä pienentämään kokoaan. Pieni koko edesauttaa hyönteisten parempaa piiloutumista ja lisääntyvää menestymistä.
Jokainen on seurannut kuinka lunta sataa alueille, joihin se ei ole kuulunut, vastaavasti on rutikuivuutta ja kaatosateita maanvyörymineen.
Kyllä luonnonlait toimivat kuten ennenkin mutta muuttuneissa oloissa eri paikkoihin keskittyen ja määrissä kasvaen.
Mielenkiinnolla seuraan hirmumyrskyjä, jotka vuosi vuodelta lisääntyvät ja voimistuvat. Tsunamit taas syntyvät maanjäristyksestä meren pohjassa kun tämä repeää.
Oman mukavuutensa lisäämiseksi on ihminen tehnyt sen seitsemän innovaatiota, joita myös keksinnöiksi sanotaan. Nyt on luontoa saastutettu niin pitkälle, että elpyminen entiselleen on vähintäänkin vaikeata.
Paljon puhuttu kasvihuoneilmiö on nostanut ilman lämpötilaa hiljaa mutta vakaasti.
Toissatalvi oli kuin jonkinlainen viimeponnistus tilanteen säilyttämiseksi kun lunta ja kylmää riitti. Kulunut talvi taas kuvasi kuin perään antamista kamppailussa.
ilman saastumisen myötä vähenee myös happi kun sademetsät ja muukin luonnon vihreys tuhotaan. Hyönteistenkin on pienennyttävä, kun happea on vähemmän. Hyönteinenhän hengittää verenkierronomaisella ilmaputkistollaan ja joutuu hapen vähetessä pienentämään kokoaan. Pieni koko edesauttaa hyönteisten parempaa piiloutumista ja lisääntyvää menestymistä.
Jokainen on seurannut kuinka lunta sataa alueille, joihin se ei ole kuulunut, vastaavasti on rutikuivuutta ja kaatosateita maanvyörymineen.
Kyllä luonnonlait toimivat kuten ennenkin mutta muuttuneissa oloissa eri paikkoihin keskittyen ja määrissä kasvaen.
Mielenkiinnolla seuraan hirmumyrskyjä, jotka vuosi vuodelta lisääntyvät ja voimistuvat. Tsunamit taas syntyvät maanjäristyksestä meren pohjassa kun tämä repeää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ihminen on asuttanut maapalloa ja sen varoja käytetään eri osissa eri tavalla, riippuen alueen ekologisista mahdollisuuksista.
Maapallokaan ei taida olla ehtymätön luonnon vara.
Kaikkialle ei viljan viljelyus sovi, maaperä ja kuivuus eivät sovellu kasveille ja toisaalta kehitys ei ole vieläkään ylettynyt maapallon jokaiseen kolkkaan niin, että tegnologisia ratkaisuja kyettäisiin apuna käyttämään.
Ihminen on itse osa luontoa. Suurien aivojen avulla ihminen on oppinut ottamaan kaikesta kaiken irti, eli hyötymään itse.
Maailma emme voi muuttaa, mutta omia toimintojamme kulutuksessa voimme ohjailla säästeliäämpiin tapoihin, ottaen huomioon muutkin kuin itsemme.
Paljon on hyviä suunnitelmia, mutta toteutukset puuttuvat tai muuttuvat. Vast'ikään
ruvettiin Saksassa käyttämään saastuttavaa ruskohiiltä polttoaineeksi, sitä kun oli runsaasti ja edullisesti saatavissa entisen itä-Saksan alueelta.
Ihmisten hyvänä pitämä asuinalue muutetaan hiilikaivokseksi.
Kun raha ja valta lyövät hynttyynsä yhteen, niin kauniit lupaukset ja päämäärät unohdetaan,
Elämme n. 13.000 vuotta Veiksel jääkauden loppumisen lämmintä jaksoa. Jääkauden, jolloin Neadertal käveli Englantiin merien ollessa niin matalalla että kanaali oli kuivaa maata.
Tundra ja arokasvillisuus peitti keski Euroopan, mutta vähitellen nykyihminen siirtyi Suomeenkin.
Nyt ei lämmin jakso ilmaston saastumisen vaikutuksesta ole edes huipussaan, ja voidaan olettaa suuriakin väestö menetyksiä hirmumyrskyjen ja tulvien seurauksena.''
Ekosysteemin muutokset on aina seurausta näistä kausista, kasveilla on kiireempi ehtiä nopeammin lämpenemiseen, joskin luulisi hirmumyrsky tuulien ja tulvavesien siroittelevan tehokkaasti siemeniä.
Vaikea on uskoa seuraavan jääkauden jäämistä pois syklistä, joka on hallinnut maapalloa sen olemassaolon.
Ruuneperi kirjoittaa otsikossaan luonnon olevan häviöllä kamppailussa.
Luonto kyllä taltuttaa ihmisen "suurine aivoineen!" ja vähentää populaatiota, mikä sinänsä on nähtävä hyvänä itse luonnolle.
Samoin tulee mieleen, miten käyttäytyy äärioloissa tulivuoret, joiden päästöt ilmakehään ovat hyvinkin ilmastoa viilentävät?
Maapallon menneisyydessä on ollut niinkin rajuja purkauksia, että vain n. 500 sukukypsää esi-isää ja äitiä on jäänyt kansoittamaan maapalloa.
Oppiikohan ihmiskunta tulevaisuudessa tekemistään virheistä, ja onko geeneissämme vielä Neandertalin kykyä selvitä ankarimmista oloista?
Luonto voittaa! Aina. Miten ihmisen käy, niin se on toinen juttu.
Kyllähän luonnon kannalta olisi hyvä jos ihmistä ei olisi lainkaan.
Ihminen on ns. älykkyytensä voimalla kehittänyt erilaisia aseita, joilla tarvittaessa voidaan tuhota vaikka koko luomakunta.
Jos jäljelle jäisi pelkkä pallo lillumaan avaruudessa, sille jossain vaiheessa syntyisi taas elämää.
Olemme paljon vähäpätöisempiä kuin olemme luulleetkaan!
Tuskin mitään ''nimien kirjaa'', mssä olisimme yksilöinä Luojan luona, on olemassakaan.
Lapsena niin luulimme Luojan meistä jokaisesta kirjaa pitävän, myöhemmin Joulupukki otti sitten hänen paikkansa.
Mutta VOI sitä naamarin löytymisen päivää! Totuus alkoi kirkastua meille...
oli naamari pudonnut,
...ja kun aikuisia ei ollut naamarin löytymistä näkemässä, päätimme kaksissa tuumin: "EI sanota niille!"
Kaksikin hyötyä oli olla sanomatta: eivät loukkaantuneet,
ja tulevien joulujen lahjansaanti olisi turvattu.
Varmaan olisi ollut täälläkin viisainta "olla sanomatta niille".:)
.
En malta kuitenkaan jättää mielenkiintoista aihetta:) Tulin tuolla ulkona ajatelleeksi Darvinin evoluutioteoriaa, jonka toimivuutta olemme paljon saaneet nähdä luonto-ohjelmissa.
Kun ajattelee, miten nopeastikin se voi toimia noilla eristyneillä saarilla, jonne sattuman oikusta alkuperäinen laji on joutunut sopeutumaan vallitseviin olosuhteisiin.
Linnut matelijat ja nisäkkäätkin ovat kehittäneet nokkansa pituudenkin päästäkseen ravintoon käsiksi. Ei evoluutio, eikä mutaatiot ole minnekään kadonneet, elämällä on kaikki mahdollisuudet muovautua olosuhteiden myötä.
Toki lajeja menetetäänkin, onhan aikojen saatossa monet lajit olleet elämän ketjussa vain aikansa, mutta uskomattomista katastrofeista on jokin laji aina hyötynyt.
Me emme sitä pysty ennustamaan, siinä suhteessa se on Luojan kädessä.
PS.
Ihanan vehreyden herkkää kauneutta voimme ympäristössämme nyt kuitenkin nauttia. Kiitollisuus olemassaolosta ei voi olla täyttämättä mieltäni, katsellessani
ympärilläni heräävän luonnon kauneutta kaikkineen!
mitä muuta olet tehnyt asian eteen kuin sen, että olet huolissasi?
ei pääse koira karvoistaan...
voisitko valaista, oletko huolissasi ja mistä syystä.
ottaminen kantaa asiaan, on jo puhetta luonnon puolesta.
henkilökohtainen hyökkäys yllättäen. miksi teet noin.
mitä väärää, ruuunehan haluaa sananvapautta ja kaikkien kukkien loistavan
Vähiin saa happi käydä, ennen kuin se hyttysiltä loppuu!
Turhaa siunailua ilmaston muuttumisesta.
Ihminen saa mitä on ansainnutkin.
Kyllä luonto lopulta voittaa, se on luonnon laki.
Ainakin tekee tällä hetkellä melkoisia korjausliikkeitä.
Jospa minäkin äkkiseltään jotain, vaikken oikein edes tiedä, mistä puhutaan.
Kyllähän se on selvä niin, että kun olemme jollain tarkoituksella vain osa luontoa, meidän kuuluukin olla olemassa.
Jos ihmisiä ei olisi, kaikki kasvillisuus olisi vain yhtä suurta ryteikköä, jossa vahvemmat ja suuremmat olisivat tappaneet, vallanneet elinalan heikommilta. Tai jostain syystä ilman meitä suuri osa maapalloa olisi yhtä suurta kuivaa aroa.
Samoin eläimistön kanssa, monet lajit olisivat hävinneet tiheissä ryteiköissä, tai uusia omituisia eläimiä ja kasveja ja mutaatioita saattaisi olla runsaastikin.
Toteutuisi tämä niinsanottu luonnonlaki, heikompi häviää.
Johtopäätös siis, kyllä meidän kuuluukin olla olemassa tasapainon takia, käy sitten kuin käy.
Enpä yleensä tällasia mietikään, yht´äkkinen vaatimaton ajatus tässä vain.
Jos emme pärjää, niin meidän kuuluukin hävitä.
No niin, näin tuli sekin ratkaistua.