tä puhumattakaan, emme on nuorisolle esimerkkeinä täällä omassa karsinassamme.
Silti kielenkäyttö joskus mietityttää, esin tuo aggressiivi- sija,
josta viime vuosina on kohkattu.
Kysymys onn lausemuodosta (esim. mustikasta tyhjan kipon kanssa tultaessa): "Cacat siellä mitään ole!"
(Cacca edustaa tässä mitä erilaisempia kirosanoja.)
Ja muita esimerkkejä: "Siellä mitään neuvotella !"
"Cacat mä minnekkää lähde!"
Joku kirjoitti aggressiivi-moduksen synnystä näin, kirjoittajan nimestä en ole selvillä:
» Aggressiivin alkuperä
Aggressiivi itse on jo niin vanha juttu ja löytyy netistäkin niin monesta paikasta, etten oheista sitä tähän - eikä se aivan suoranaisesti liity myöskään alkuperätutkimukseen, vaikka raja tieteen ja fantasian välillä onkin viime vuosina pelottavaa vauhtia käynyt yhä läpäisevämmäksi. Sen sijaan valaisen lyhyesti aggressiivin alkuperää.
Aggressiivin idea syttyi joskus vuonna 1999 jossain Franzeniassa, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilaisen laitoksen syövereissä, kun minulle selvisi, että komin kielessä on sijamuoto nimeltä egressiivi. Totuus on siis lähes tarjaa, ja ainakin selvästi tarua ihmeellisempi.
Saman vuoden lopulla nykysuomalaisen aggressiivi-moduksen käyttöä esiteltiin Siulaset-ainejärjestölehdessä, ja vuoden vaihteessa teksti julkaistiin Suomen kuvalehden Millennium-numerossa (1/2000). Nykyään aggressiivi löytyy hakukoneitse sekä kahdella että yhdellä g:llä laskemattomilta (ainakin humanistin laskupäällä) sivustoilta.
Alkuperäinen tekstini päättyy mainintaan viittomakielisestä käytöstä, joten sen jälkeen tulevista mahdollisista lisäyksistä en ansaitse kyseenalaistakaan kunniaa. Yrittäkää ymmärtää, olin silloin nuori ja flegmaattinen.«
Silti kielenkäyttö joskus mietityttää, esin tuo aggressiivi- sija,
josta viime vuosina on kohkattu.
Kysymys onn lausemuodosta (esim. mustikasta tyhjan kipon kanssa tultaessa): "Cacat siellä mitään ole!"
(Cacca edustaa tässä mitä erilaisempia kirosanoja.)
Ja muita esimerkkejä: "Siellä mitään neuvotella !"
"Cacat mä minnekkää lähde!"
Joku kirjoitti aggressiivi-moduksen synnystä näin, kirjoittajan nimestä en ole selvillä:
» Aggressiivin alkuperä
Aggressiivi itse on jo niin vanha juttu ja löytyy netistäkin niin monesta paikasta, etten oheista sitä tähän - eikä se aivan suoranaisesti liity myöskään alkuperätutkimukseen, vaikka raja tieteen ja fantasian välillä onkin viime vuosina pelottavaa vauhtia käynyt yhä läpäisevämmäksi. Sen sijaan valaisen lyhyesti aggressiivin alkuperää.
Aggressiivin idea syttyi joskus vuonna 1999 jossain Franzeniassa, Helsingin yliopiston Suomalais-ugrilaisen laitoksen syövereissä, kun minulle selvisi, että komin kielessä on sijamuoto nimeltä egressiivi. Totuus on siis lähes tarjaa, ja ainakin selvästi tarua ihmeellisempi.
Saman vuoden lopulla nykysuomalaisen aggressiivi-moduksen käyttöä esiteltiin Siulaset-ainejärjestölehdessä, ja vuoden vaihteessa teksti julkaistiin Suomen kuvalehden Millennium-numerossa (1/2000). Nykyään aggressiivi löytyy hakukoneitse sekä kahdella että yhdellä g:llä laskemattomilta (ainakin humanistin laskupäällä) sivustoilta.
Alkuperäinen tekstini päättyy mainintaan viittomakielisestä käytöstä, joten sen jälkeen tulevista mahdollisista lisäyksistä en ansaitse kyseenalaistakaan kunniaa. Yrittäkää ymmärtää, olin silloin nuori ja flegmaattinen.«
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kylläpäs kiireessä tuli paljon virheitä, ekalla rivillä 'ole', myöhemmin 'esim.' jne ..
Älä murehdi kielen muuttumista turhaan, onhan muuttuminen ollut käynnissä siitä lähtien, kun ihminen oppi puhumaan...kaikki muuttuu kokoajan, ihan kaikki, ainoastaan nopeus millä kaikki muuttuu, vaihtelee.
"kaikki muuttuu, kaikki muuttuu..ei entiselleen mikään jää"....hieno laulu...:)
- Sanoinko murehtivani?
- Hauskuuden takia tuon tänne toin!
Joo, Liisa, mut hieman kans mietityttää tuo, et kirjoituksessasi on aika vähän mitään omaa textiäsi, paljon pitempi on tuo lainausosa...ja, öö siis, missä kohtaa se hauskuus on?....:)
joku selittäisi sinullekin, mikä naurattaa?
Haloo! Löytyykö vapaaehtoista?
Ei tunnu löytyvän.
Tyydy siis siihen, minkä tajuat.
miten tyhmää," sänt e livet!"
EI tässä kielen muuttumisesta ole kyse!
tännekin ei ole jo levinnyt 60 plussalta se ''aloituksen tappo''-pakkomielle.
Hieman jäi sumun varjoon, mithän nyt sanoa halusit.
Jo ammoin suomen kielen professorini yliopistossa sanoi, ettei mikään ole varmempaa, kuin muutos, niin myös kielen kehityksessä.
Hieman huvittaa, taas.
mutta miksi hoet samaa?
Tässä ei nyt puhuta siitä. Jos ymmärrät.
Ei pitäisi vastata sellaiseen aloitukseen, mitä ei ollenkaan ymmärrä.
Vaikka tietenkin voi käydä niinkin, kuin tuolle hyökkäilijälle,
ettei tiedä, ettei ymmärrä.
Pyydän, että annat jo olla rauhassa.
Minä en osaa kirjoittaa muuta, kuin huoliteltua suomeani.
Kotona puhun murrettani ihan vapaasti, mutta aina kirjoitan, mitä kirjoitan.
Kieltämättä koskee korvaani nuorison: Katsoitko häntä, ketä meni tuonne?
Mutta, kieli muuttuu, on aikansa lapsi.
Englanti valtaa alaa.
Toivottavasti suomen kieli ei jatka muiden kuolleitten sukulaiskieliemme kohtaloa koskaan.
Suomen kauniin kielen suon säilyvän iäti, se on lauluissakin ja runoissa sointuva monien diftongiensa ansiosta.
Italialaisetkin ovat sanoneet sen sopivan oopperoidenkin kieleksi hyvin.
Useempi yrittää antaa puhuessaan kuulijalle haluamansa kuvan itsestään.
Nyt on tyylinä tällainen kova ilmaisutyyli.
Kun kaikki leikkii kovista, niin menee hupaisan kuuloiseksi.
En tuohon ilmiöön ole suuremmin törmännyt, mutta hassun kuuloista se enemmän puhuttuna on.
Aina tulee muotivirtauksia, niistä jää kieleen aina jotain.
Toivottavasti suomalaisten itsetunto kehittyy, että muiden kielien lainauksia ei turhaan ympättäisi suomenkieleen.
En sitten ymmärrä, mikä minua siinä huvittaa.
Tunnepitoinen puuskahdus ilman kirosanaa naurattaa.
Jos joku perheenjäsen tulee metsäretkeltään ja heittää tyhjän mustikka-astiansa eteisen pöydälle: "siellä mitään ole! "
niin minä en voi olla hymyilemättä.
( Eikä se ole vahingoniloa, kuten varmaan tänpäiväinen uudenuutukainen "ystäväni" ehkä väittää.
Päinvastoin, sillä mustikoista kyllä tykkään tosi tosi paljon.)
.
Mikäs siinä, jos huvittaa, yleensä muiden epänormaali käytös ärsyttää.
En minäkään tuosta taipumuksesta osaton ole.
Kun tähän kieliasiaan on päästy, niin minua on alkanut ärsyttää tällaiset ylisanat kun, huikea, mieletön ja aivan uskomaton. Yleensä naiset näitä kiekuu.
Ei siinä mitään, jos kannustetaan, mutta jos rima on niin alhaalla, että kaikki vasemman käden hommat alkaa olla mielettömän ihania, niin jotenkin sitä hölmöksi itsensä tuntee, kun näitä kuulee.
Täälläpäin jokainen ymmärtää oman ja omien tekemiensä arvon, eikä ne ylisanoilla miksikään muutu, niin kuin ei vähättelemälläkään.
kaikki on nyt joko mieletöntä tai älytöntä,
"aivan älyttömän paljon!" / "aivan mielettömän ihanaa!" ...
Kumpaakaan sanaa en vahingossakaan itse käytä.
Paitsi silloin, jos jokin todella ON mieletöntä tai älytöntä,
kuten noiden sanojen käyttö väärässä merkityksessä.
Meillä ei ole tapana kiroilla, mutta asia tulee hyvin ilmi näinkin.
Aggressiivi eli ponsitapa, ilmaisee aktiivista suuttumista tai närkästystä ja siihen liittyy usein ele,
joka ilmaisee tunnepitoista puuskahdusta myöskin,
kuten sen marjakorin heitto.
Luin koko ketjun läpi. Tämä palstahan on muuten ollut aivan vaitonainen pitkään.