Minulla ja kissalla on 36 neliön yksiö. Olen asunut joskus pienemmässäkin ja tuona aikana minulla vielä jokseenkin oli järjestys tallella. Nyt ei voi samaa sanoa.
Ei täällä likaista ole, koska siivoan joka viikko. Mutta tavaraa on liikaa. Käy melkein kateeksi paria tuttavaa jotka ovat hävittäneet (ainakin omien puheidensa mukaan) tavaransa minimiin.
Minulla on täällä pahvilaatikoissa sitä sun tätä ja kirjahyllyissä on muutakin kuin kirjoja. Eipä silti, ei täällä yllätysvieraita käy. Eikä vieraita juuri muutenkaan.
Muistan että lapsuuskodissa (jossa kyllä tilaa riitti) oli pöytälaatikoissa sekamelska ja kaapitkaan eivät olleet järjestyksessä. Sieltäkö olen perinyt tämän "taidon"?
Onko samanlaisia boheemissa sekamelskassa eläjiä ja viihdyttekö kaaoksessa vai onko toivomus että tilanteeseen tulisi muutos?
En aio osallistua mihinkään "kaamein kämppä" tositeeveekilpailuun enkä halua julkisesti tunnustautua sottapytyksi. Mutta toivon jonakin päivänä saavani aivan hillittömän siivousinspiraation.
Ei täällä likaista ole, koska siivoan joka viikko. Mutta tavaraa on liikaa. Käy melkein kateeksi paria tuttavaa jotka ovat hävittäneet (ainakin omien puheidensa mukaan) tavaransa minimiin.
Minulla on täällä pahvilaatikoissa sitä sun tätä ja kirjahyllyissä on muutakin kuin kirjoja. Eipä silti, ei täällä yllätysvieraita käy. Eikä vieraita juuri muutenkaan.
Muistan että lapsuuskodissa (jossa kyllä tilaa riitti) oli pöytälaatikoissa sekamelska ja kaapitkaan eivät olleet järjestyksessä. Sieltäkö olen perinyt tämän "taidon"?
Onko samanlaisia boheemissa sekamelskassa eläjiä ja viihdyttekö kaaoksessa vai onko toivomus että tilanteeseen tulisi muutos?
En aio osallistua mihinkään "kaamein kämppä" tositeeveekilpailuun enkä halua julkisesti tunnustautua sottapytyksi. Mutta toivon jonakin päivänä saavani aivan hillittömän siivousinspiraation.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Meillä on sellainen hallittu kaaos. Tilaakin liki parisataaneliötä ja asukkaitakin vaihtelevasti kuuden paikkeilla. Lisänä soppaan liuta lemmikkieläimiä.
Olen nyt sairastellut ja sitä aikaakin tämän kaaoksen kesyttämiseen on, mutta nyt ei jaksa. Minulla on ollut tapana aloitella nk.säkkioperaatioita. Elikkä olen säkittänyt ylimääräistä roinaa ja osan suoraan polttanut, että se kiertoliike on pysähtynyt.
Nyt kun en ehdi tai jaksa saattaa loppuun hommaa, olen kauhukseni huomannut nuorimmaisessa hamstraajan vikaa. Mitään leluja ei saa hävittää, pieneksi jääneet vaatteetkin on säilöttävä, vaikka tilaa ei ole. Niistä käydään usein sangen kiivaitakin otteluita, kun vaate ei sovi.
Nyt vain olen sullonut polttoon suoraan pyykistä pienet ja hiukkasenkin risat vaatteet, ettei hän huomaa. Yleensä ei edes kaipaile niitä, vaikka ne katoavat.
Nyt olen päättänyt tyhjentää taloa vielä monella säkillä, en vain jaksa enään kantaa niitä tavaroita paikasta toiseen. Siivous on yhtä tuskaa, kun tavaroitten siirtämiseen menee suhteettomasti aikaa.
En pidä kovin askeettisesta kodista, mutta ei liian tavarankaan kanssa ole kivaa. Meillä on tuo yksi muuttuva tekijä, mihin en voi vaikuttaa. Lapset tuovat isältään tapaamisten yhteydessä leluja, mitkä on mitä älyttömämpiä kirpparilöytöjä. Niiden hävitys ei ihan ongelmatonta ole, mutta katoaa niitäkin.
Itse en ole vielä niin kuuluisuuden kipeä, että sotkulla tai avuttomuudella pitäisi telkkariin lähteä.
Hyvän tekeväisyys kirppiksiä pitävät järjestöt noutavat tavaroita kotoa.
Voisiko isän luona saaduille tavaroille määrätä "porttikiellon". Isän antamat lelut ja tavarat pidetään isän kotona. Kaikesta mukana tulevasta pyydettävä hyväksyntä äidiltä.
Yritin tätä, että ilmoitin isälle, että tavaraa ei vain tuoda tänne, eikä vaatteita. Järkytyksekseni hän oli laittanut, ilmeisesti naamakirjaan, jonkinlaisen avunpyynnön saadakseen vaatteita lapsille. Kyllähän jokainen haluaa auttaa eläkeläisyksinhuoltaja isää vaatettamaan lapsensa, mutta kun hän ei ole näitten lasten huoltaja lainkaan. Eli niitä vaatteita rupesi tulemaan tännekin säkkikaupalla. Silloin minun sappeni kuohahti, ja vaadin tavaran pysymään siellä. Jonkin aikaa tilanne olikin seis. Nyt vain taas, kun isä muuttaa, tavaraa tulvii tännekin. Isän mielestä lapsia ei saa kieltää kuskaamasta ryönää, mutta kun sitä on vain liikaa.
Olen nyt vanhemmilta lapsilta kuullut isän keräämisen karanneen käsistä, eli nyt piti ryönän takia vaihtaa isompi asunto. Nyt vain kauhulla odottavat koska se on täynnä tietokoneen raatoja, soittimia, vaatteita yms. tarpeellista tavaraa. Ja rahaakin tähän ryönään menee.
Me asumme niin syrjässä, ettei täällä mikään hyväntekeväisyysjärjestö hae kotoa. Odotan nyt jos naapurikunnan kierrätyskeskus saa uudet tilat, niin kampean noita käyttökelpoisia sinne ja loput tuleen.
Joku tarvitseva voisi tulla kotoa hakemaan kun ilmoittaisit antavasi ilmaiseksi.
Voisit tehdä sen silloin kun lapset ei ole kotona ettei tule turhia neuvotteluja.
Kotikirppis voisi myös toimia. Eihän siitä olisi mitään kuluja vaikka kukaan ei tulisikaan.
Lohduksesi voin sanoa että koti väljenee sitä mukaa kun katras pienenee. Itselläni vain kaksi jo aikuista lasta mutta kun lähtivät omilleen kelpasi kotoa mukaan kalusteet, liinavaatteet ja astiat sekä matot ja verhot.
Myöhemminkin olen omia tavaroitani kierrättänyt mukuloille jos on kelvannut.
Ei välttämättä väljene, kun lapset lähtee. Ehkä käytetään tyttöjen astioita ja tekstiilejä? Poikien käyttämät päätyy äitille takaisin, ainakin meillä. Siis silloin, kun tyttöystävän kanssa muutetaan yhteen.
Monenmoista mailaa ja muuta harrastusvälinettä on nurkat täynnä eikä niiden myyminenkään ole ongelmatonta.
Aloittajalla ei taida olla näitä ongelmia kissansa kanssa? Jos ei pysty luopumaan, on asuttava sen krääsän kanssa.
"Aloittajalla ei taida olla näitä ongelmia kissansa kanssa? Jos ei pysty luopumaan, on asuttava sen krääsän kanssa."
Olen hankkinut kissalleni kaikenlaista viihdykettä ja hyötytavaraa: kissantunneleita, raapimapuita, erilaisia leluja ja kantolaukkuja. Suuri osa näistä on lattiatilaa täyttämässä. En paljonkaan rajoita kissani liikkumavapautta pienessä asunnossa. Parvekkeelle sillä ei ole yksin asiaa, sillä parveketta ei ole verkotettu. :(
Pyörillä liikkuvia huonekaluja?
Kaappi jota voisi siirrellä miten lystää?
Joko olette pesseet ikkunoita?
Otin härkää sarvista yhtenä päivänä ei jaksa kuin yhden.
sottapytty.
Täällä samanmoinen, koska tavarat ei mahdu enää mihinkään. Kissaa ei ole.
Muutin v 2006 200 neliön asunnosta aivan tyhjään asuntoon, siis samankokoiseen, kuten sinulla on.
Omaisuuteni oli auton takapenkillä, lähinnä jotain vaatteita ja tietsikka.
Sitten ostin sängyn 120 leveän, joten vie kyllä tilaa, mutta onhan siinä kiva löhöillä.
Vähitellen sitä tavaraa vaan alkoi kertymään ja nyt on kulkureitti sängystä vessaan ja keittiöön.
Voi minua poloista, koska mistään en haluaisi luopua, mutta tavaraa on aivan liikaa.
Lapseni on joskus uhoilut, että hän tulee siivoamaan kämppäni, mutta sitä en salli.
Nyt yritin päästä eroon vanhoista päiväkirjoistani, joita kävin ensin lukemaan. Eihän siitäkään mitään tullut, koska oli niin paljon muistoja!!
Minä pääsin äkkiä eroon vanhoista päiväkirjoistani kun muutama vuosi sitten mieleen välähti että mitä jos kuole, Joku tai jotkut lukevat päiväkirjani enkä voi sitä estää. Päiväkirjat löysivät tiensä silppuina roskikseen.
Täällä on toinen ja sen siivouksenkaan kanssa on niin ja näin. Nuorempana jaksoin vielä pitää jotenkin huushollin järjestyksessä. Mies kyllä usein vihjaili, että jos vaikka joku sattuu käymään: itse nakkeli sukkansa vaikka palmun viereen lattialle. Oli niitä poikia, joilla äiti oli hän, joka keräili ja hoiti poikien ja miehen tavarat. Aikani nalkutin, mutta ojaanhan oppi kaatui. Annoin sukkien olla ja omakin vähäinen järjestysinto herpaantui.
Olen perheestä, jossa oli kolme tytärtä; minä toivoton sottapytty, keskimmäinen se tavallinen eläjä, ja nuorin ihan sairaaloisen siisti järjestysihminen.
Olin viikonloppuna kylässä erään ystävän luona: hänkin kaaosihmisiä. Hänen luonaan oli käymässä ystävä toiselta paikkakunnalta. Olen tavannut vieraan aikaisemminkin. Hänkin alkoi minulle supattamaan, että mitä liikkuu ihmisen päässä, joka voi tällaisessa sotkussa elää? Vastasin että metiä on moneksi. Sanoin, että itse en kutsu ketään ja toivo yllätysvieraita juuri tästä syystä. Itselle kai sitten kelpaa, mutta arvostelijoita en kaipaa.
On se luonnekysymys: samasta perheestä lähteen niin eritavalla eläviä ihmisiä.
Itse kyllä silloin tällöin siivoan, no kaapit saavat olla, mutta kahden viikon päästä kaaos on entisellään. Oikeastaan en edes viihdy liian steriilissä ja järjestelmällisessä kodissa: se ahdistaa ja on ontto.
Siivouspäivä on erittäin monta kertaa kevyempi ja mukavampi, kun tyhjennät nurkkasi turhista tavaroista.
Mulla oli joskus työkaveri, joka vertasi tyhjää työpöytää tyhjään päähän. Asiaa pohdittuani päädyin ajatukseen, että minkäköhän näköistä on sekasotkuisen työpöydän omistajan päässä - ja miten siitä selvitään, saadaan järjestykseen ja 'puhtaaksi'.
Jokaisella on oma systeeminsä maaliin päästäkseen.