Avautumiseni teille...

Voi sua :/ Tulin jotenki hirmu surulliseksi ku luin tän. Et saa ajatella ittestäs noin. Ihan jokaisella ihmisellä on oikeus tuntes että on riittävän hyvä, koska se on totta. Oot varmasti ihana ihminen ja on varmasti ihmisiä jotka välittää susta. Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää tässä maailmassa, aina löytyy joku joka ei tykkää susta. Älä pliis oo se ihminen ite. Voimia sulle, varmasti löydät jonku ihanan tytön vielä itelles!

Itselläni on sinänsä paljon parempi tilanne, mutta en KOSKAAN ole saanut tyttöystävää. Kaikki tyssää aina siihen kun oon jotenkin jutellu ja hyvissäkin väleissä, mutta en vain millään saa kerrottua että haluaisin seurustella tai edes jotain. Nykyisestä ihastuksestani olen tykännyt riparista saakka ja lyön kädestäni vetoa että tunne on ainakin joskus ollut jopa molemminpuoleinen. Mutta milläs siitä sitten etenet jos et uskalla sanoa mitään tähdellistä. Tuntuu että toiset vaan menevät ja alkavat seurustelemaan. Sekään ei auta asiaa että minua pidetään oikeastaan vain ihan hauskana pelleilijänä, eikä koskaan sanota esim. ihan vaan mukavaksi tai kivaksi. Ulkonäkö ei myöskään ole mikään paras.

Sanoit hyvin tuossa alussa. Olisi niin kiva jos olisi ihana tyttöystävä. Joku jonka kanssa voisi halailla ja pusutella ja tietäisi että olet hänelle vain ja ainoastaan se kaikkein tärkein. Ei aina tuntuisi siltä että itse aina välität muista mutta he eivät hirveästi sinusta. Pääsisinpä jotenkin vain tästä tilasta eroon. Aina jotenkin niin lähellä mutta silti niin kaukana. Lukuvuosi loppuu ihan tuota pikaa, aika loppuu kesken...

Ollaan vähän samanlaisia paitsi että mulla on parempi keskiarvo ja oon urheilullinen.

Monet noista asioista jotka yllä luettelit ovat sellaisia, joihin pystyt itse vaikuttamaan.

1. Kaverisuhteiden tekeminen ei ole loppujen lopuksi kovin vaikeaa. En itsekään ole se maailman ulospäinsuuntautunein ja sosiaalisin ihminen, mutta pienillä teoilla, tervehtimällä ja kuulumisten kyselyllä pääsee jo pitkälle.

2. Tuosta en usko olevan numeroa kamalan vaikea nostaa. Pienelläkin opiskelumotivaatiolla saat keskiarvosi nousemaan vähän päälle seiskaan.

3. On mullekin joskus vittuiltu, mutta mitä tyttönä tiedän pojista on, että pojat vittuilevat toisilleen usein jopa ihan leikillään. Käännä vittuilu huumoriksi ja sano vaikka vähän takaisin, niin annat itsestäni mielenkiintoisemman vaikutelman.

4. Miten niin et ole missään paras? En itsekään ole kummoinen laulaja, piirtäjä tai urheilija, mutta olen löytänyt itsestäni toisenlaisiakin ominaisuuksia: Olen erittäin hyvä kuuntelemaan ihmisiä, enkä koskaan jätä kaveria pulaan kiperään tilanteeseen. Sinussa on muitakin ominaisuuksia kuin mitkä päällepäin näkyy!

5. Harva ihminen on äärimmäisen komea tai kaunis. Monet tytöt peittävät todelliset kasvonsa niin vahvaan meikkiin että yllättyisit jos näkisit heidät ilman sitä.

6. Laiskuudelle ja saamattomuudelle voit tehdä itsekin jotain. Ota itseäsi niskasta kiinni ja pakota itsesi tekemään ne asiat pois päiväjärjestyksestä jotka on hoidettava, koska et pääse niistä eroon välttelemällä niitä.

7. Itsekin olen melko ujo ja hiljainen, mutta totta vain on, että sellaiset ihmiset eivät tule maailmassa pärjäämään. Tämän vuoksi pakotan itseni sosiaalisiin tilanteisiin, yritän keksiä puheenaiheita ja avata suuni jos minulla on mieltä askarruttavia kysymyksiä. Pakko myöntää että olen kehittynyt tässä melkoisesti ja itsevarmuuteni on noussut. Sosiaaliset tilanteet ja itsevarmuuden parantaminen ovat kuin henkistä salitreeniä.

8. Ei kukaan ole hyvä kaikessa, eivätkä kaikki ole hyviä urheilussa. Urheilussa tärkeintä on löytää itselleen sellainen laji josta tykkää. Itsekin olen kokeillut monenlaista, harrastanut lapsuudessani jalkapalloa ja uintia, kokeillut kaikenlaisia pallopelejä ja yleisurheilua, mutten ole tykännyt. Tällä hetkellä nautin eniten kuntosalilla ryhmäliikuntatunneista, kuten erilaisista tansseista ja kehonmuokkauksesta. Aina silloin kun uimaan pääsen nautin erittäin paljon sukeltelemisesta. Yhdessäkään lajissa en ole kovin hyvä, mutta kehitystä voin nähdä. Tärkeintä on, että pidän siitä mitä teen.

9. Jokainen on masentunut joskus. Jos se kuitenkin kestää pitkään, kannattaa käydä kouluterkkarin tai lääkärin puheilla. He osaavat ohjata oikean ammattiavun piiriin, mikäli masennus on sinulla jo psykologinen ongelma.

10. Etkö voi olla oma itsesi edes perheesi kanssa? Sosiaaliset paineet kiletämättä ovat melkoiset etenkin koulumaailmassa, jossa erilaiset ihmistyypit ovat eroteltuna selkeäasti toisistaan, mutta todella raskasta on jos joudut aina esittämään jotain mitä et ole. Omakohtainen esimerkki minulla on, että hiljaisena ja ujohkona takapulpetin tyttönä en yläasteella puhellut KAIKKIEN kanssa paljoa, vain omien kavereideni. Tiedän, että on naisellista ja "tyttömäistä" käyttäytyä siivosti ja hillitä itsensä, mutta silloin tällöin tuli eteen tilanteita, että todella ärsyynnyin tai raivostuin (näitä sattuu edelleen). Tällöin sorruin usein kiroilemaan, johon kaikki lähellä olevat henkilöt sitten ällistyivät et "Hei X kiroili! En ois uskonut!" Ei sillä että olisin ylpeä kiroamisestani, mutta se on vieläkin (valitettavasti) osa minua, jota en voi joka tilanteessa peittää. En myöskään välttämättä pidä kauheasti siitä, että minua pidetään ulkoapäin "herttaisena" ja toisinaan hassuna (en aina edes tiedä mikä sanomassani on hauskaa, ihmiset vain alkavat hymyillä ja sanoo että "toi on sussa niin ihanaa!". Mitä se ihana on, on itsellenikin vielä mysteeri), mutta sellainen vain ilmeisesti muiden mielestä olen. Joskus yritän ottaa itselleni jonkin erilaisen roolin, mutten pysty pitämään sitä kauaa, eikä niin ole tarkoituskaan. Sullekkaan ei ole mitään hyötyä esittää jotain mitä et ole, koska todellinen minäsi loistaa kuitenkin ennemmin tai myöhemmin, selvemmin tai epäselvemmin sinusta läpi.

Helkkarin pitkä postaus, mutta sä voit muuttaa oman tilanteesi! Itse määrittelet miten elät elämäsi, ei sitä kukaan tule sulle hopeavadilta tarjoilemaan.

Tiedän tuon tunteen... :/ Mutta kyllä toi menee ohi, usko mua. Musta tuntuu usein tolta. Etten ole hyvä missään ja että mun elämä on alusta asti tuomittu epäonnistumaan. Oon kuitenkin hyvä koulussa ja monet sanoo, että mulla tulee olemaan tosi hyvä tulevaisuus sen vuoksi. Silti musta tuntuu, että sekin on välillä huono asia ja etten sitten olekaan yhtään missään muussa hyvä. No mutta miks mä aloin nyt omista asioistani selittää? :D Mutta joka tapauksessa sä tuut joskus löytämään sen tyttöystävän, ehkä jo pian tai sitten vasta muutaman vuoden päästä. Susta ehkä tuntuu, että kaikilla muilla on tyttöystävä ja, että sussa on jotain vikaa, kun sulla ei vielä ole tyttöystävää... Jotkut vaan löytää sen aiemmin, jotkut myöhemmin. Mut ei kannata alkaa sen asiaan suhteen hätiköidä, tiedät kyllä, ku oot löytäny sen oikean :) Mulle kävi just niin... Tutustuin monien sattumien kautta täysin minulle tuntemattomaan ihmiseen ja huomasin jo parin päivän päästä, että tuossa ihmisessä on jotain, mitä ei kenessäkään muussa ole. En siis seurustele hänen kanssa, mutta riittää, kun vain puhun tai olen hänen kanssaan, unohdan kaikki murheet ja huono itsetuntoni vain katoaa :) Enkä edes välttämättä vielä haluaisi poikaystävää (olen tyttö siis), en edes häntä. Varmaankin myöhemmin, mutta en halua todellakaan tällä hetkellä sitoutua kehenkään, enkä ymmärrä kyllä sitä, kun jollain tosi nuorillakin on kauhee kiire alkaa seurustelemaan jonkun kanssa... Sori, jos selitin liikaa mun asioista ja tästä tuli kauheen pitkä, mutta toivottavasti tästä on jotain apua sulle. Ja muista vaan olla oma ittes, ni löydät sen oikeen. Kukaan ei ikinä usko, et siitä olis jotain apua, mutta mulle ainakin kävi niin :) Pärjäile!