Maatalous on Suomessa raskaimmin hallinnoitu toimiala.
Viljelijät ovat jo oppineet lukuisten lomakkeiden täyttämisen, vaadittavat ilmoitukset, ehdottomat määräpäivät ja tuotantoehdot maa- ja lantanäytteineen. Myös yhteistyö ehtoja valvovien viranomaisten kanssa sujuu kohtuudella.
Järjestelmä on kuitenkin viljelijöiden näkökulmasta kohtuuton. Pienet ja tahattomat virheet tukien hakemisessa, pinta-alojen ilmoituksissa tai itse tuotannossa voivat johtaa suuriin tulonmenetyksiin sekä lisäksi erillisiin sanktioihin.
Ehdoton järjestelmä koetaan nöyryyttäväksi. Suomalaisessa hallintotavassa huomioidaan yleisesti inhimillisen virheen mahdollisuus. Viljelijää tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koske.
Erityisen kiusallisia ovat ne viranomaisen virheet, joita viljelijä joutuu omana työnään oikomaan. Tänä vuonna tällaisia virheitä on ollut paljon peltokarttojen digitoinneissa.
Vaikka viljelijä olisi hyväksynyt viranomaisen käsityksen pallon rajoista, ne yllättäen muuttuvat, kun sama viranomainen mittaa ne uudestaan.
Viikko sitten Savon Sanomat (SS 18.4.) kertoi, kuinka maakunnan viljelijöiden peltolohkoja oli kartoissa sijoitettu keskelle Helsinkiä. Tässä tapauksessa maaseutuvirasto lupasi korjata virheet.
Toisessa tapauksessa viljelijän ja hänen naapurinsa ikiaikaista rajaa oli siirretty useita metrejä karttojen digitoinnin yhteydessä. Tämän jälkeen viljelijältä vaadittiin kirjallista selvitystä tapahtuneesta muutoksesta.
Sekä karttoja piirtävä että valvova viranomainen saavat palkan tekemästään työstä. Viljelijä – joka itse ei saa virheitä tehdä – joutuu korjaamaan viranomaisten virheet omalla ajallaan ja kustannuksellaan.
Kohtuuttomuuksiin haetaan nyt korjauksia MTK:n ja maataloushallinnon neuvotteluissa. Toivottavasti niistä syntyy myös tuloksia. Ainakin tuottajien odotukset ovat kovat.
Maatalous ei ole byrokratiansa yksin, vaan samoja ongelmia on myös muussa yritystoiminnassa. On selvää, että Suomi häviää yliampuvan hallinnoinnin seurauksena tuotantoa, työpaikkoja ja yrityksiä.
Vireillä on sekä EU:ssa että kansallisesti erilaisia normitalkoita. Turhien pykälien perkauksessa villoja on kertynyt toistaiseksi vähän.
Suomessa hallintopöhön syiksi on lueteltu raskas lainsäädäntö, moniportaiset ja hitaat hallintoprosessit sekä pilkuntarkka pykälien tulkinta. Sitä kutsutaan suomalaiseksi hallintokulttuuriksi.
Kulttuuria voi muuttaa. Kun johtavat poliitikot tietävät muutostarpeen, he ehkä osaavat päätellä, kenen vastuulla muutoksen johtaminen on.
Maaseudun Tulevaisuus
Viljelijät ovat jo oppineet lukuisten lomakkeiden täyttämisen, vaadittavat ilmoitukset, ehdottomat määräpäivät ja tuotantoehdot maa- ja lantanäytteineen. Myös yhteistyö ehtoja valvovien viranomaisten kanssa sujuu kohtuudella.
Järjestelmä on kuitenkin viljelijöiden näkökulmasta kohtuuton. Pienet ja tahattomat virheet tukien hakemisessa, pinta-alojen ilmoituksissa tai itse tuotannossa voivat johtaa suuriin tulonmenetyksiin sekä lisäksi erillisiin sanktioihin.
Ehdoton järjestelmä koetaan nöyryyttäväksi. Suomalaisessa hallintotavassa huomioidaan yleisesti inhimillisen virheen mahdollisuus. Viljelijää tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koske.
Erityisen kiusallisia ovat ne viranomaisen virheet, joita viljelijä joutuu omana työnään oikomaan. Tänä vuonna tällaisia virheitä on ollut paljon peltokarttojen digitoinneissa.
Vaikka viljelijä olisi hyväksynyt viranomaisen käsityksen pallon rajoista, ne yllättäen muuttuvat, kun sama viranomainen mittaa ne uudestaan.
Viikko sitten Savon Sanomat (SS 18.4.) kertoi, kuinka maakunnan viljelijöiden peltolohkoja oli kartoissa sijoitettu keskelle Helsinkiä. Tässä tapauksessa maaseutuvirasto lupasi korjata virheet.
Toisessa tapauksessa viljelijän ja hänen naapurinsa ikiaikaista rajaa oli siirretty useita metrejä karttojen digitoinnin yhteydessä. Tämän jälkeen viljelijältä vaadittiin kirjallista selvitystä tapahtuneesta muutoksesta.
Sekä karttoja piirtävä että valvova viranomainen saavat palkan tekemästään työstä. Viljelijä – joka itse ei saa virheitä tehdä – joutuu korjaamaan viranomaisten virheet omalla ajallaan ja kustannuksellaan.
Kohtuuttomuuksiin haetaan nyt korjauksia MTK:n ja maataloushallinnon neuvotteluissa. Toivottavasti niistä syntyy myös tuloksia. Ainakin tuottajien odotukset ovat kovat.
Maatalous ei ole byrokratiansa yksin, vaan samoja ongelmia on myös muussa yritystoiminnassa. On selvää, että Suomi häviää yliampuvan hallinnoinnin seurauksena tuotantoa, työpaikkoja ja yrityksiä.
Vireillä on sekä EU:ssa että kansallisesti erilaisia normitalkoita. Turhien pykälien perkauksessa villoja on kertynyt toistaiseksi vähän.
Suomessa hallintopöhön syiksi on lueteltu raskas lainsäädäntö, moniportaiset ja hitaat hallintoprosessit sekä pilkuntarkka pykälien tulkinta. Sitä kutsutaan suomalaiseksi hallintokulttuuriksi.
Kulttuuria voi muuttaa. Kun johtavat poliitikot tietävät muutostarpeen, he ehkä osaavat päätellä, kenen vastuulla muutoksen johtaminen on.
Maaseudun Tulevaisuus
Vastaukset 14
Vanhimmat
Paljonhan näistä järjettömyyksistä viljelijöiltä kuulee.Paljon olis kirveellä töitä.
Tituleeravat itseään yrittäjiksi, paskat sanon minä. Todellisilla yrittäjillä esim. Mäkiosat yrittäjillä onko samoja tukia kuin maatalousyrittäjillä.
Lomituspalvelut, eläkemaksu YEL ja MYEL , myel on puolet edullisempi samansuuruisesta eläkkeestä.
Sitten nämä EU- tuettu tuotanto, investointi jne, jne
Korjaa jos olen väärässä.
Ovat yrittäjiä.Muista AINA tämä että keräävät maailmalta suurimman potin ekuja yhteiseen kassaan.Tämä on vaan totuus toistaseksi tässäkin kylässä.Turha meidän täällä on toisiamme ali arvioida,kyllä täällä meitä kaikkia tarvitaan.Mietipä mikä tämän kylän kohtalo on jos täältä mikä hyvänsä porukka pyyhkäistään pois.Jos onni on että pääsisi tituleeraamaan itseään yrittäjäksi niin areenahan on vapaa.Ei muuta kun työpaikkaa itselleen ostamaan.Onhan EU-tuettu tuotanto,investointi jne jne.En kadehdi viljelijöitä enkä muitakaan.
monta on ottajaa ku maajussi kirkolla käy tukiaisensa jakamassa, korjaa jos oun veärässä
Itke niin helpottaa.
mitee itkemistä siinoo, tuki tuki tulloo napsahtaaja vielä helepommin ,jopa samana päeeevänä mennöö, ee vaevoo jakamisessa, ee rasita , ee huolta uutta tulloo..
Ei omille kauppiaille mene, rattorit tulee uusia kun konnet kasvavat niin vähintään 200 heppaa niitä pitää vettää. Puolenkymmentä rattoria pitää olla maatalousyrittäjällä, ei muuten tukia tule, eikä ole aikaa muutenkaan vaihella vetokonetta kevätaikana erilaisten työkoneitten vetäjäksi. Ei maatalousyrittäjällä ole vara palkata työvoimaa, on niin kallit nuitten työntekijöitten palkat eläkemaksut ja vakuutukset ovat ja työlainsäädäntö sekä työturvallisuus, ihan höpöä.
Tippuu tippuu kenelle tippuu vaan ei tipu kaikille, tippuu se tämän kylän (MYEL) maatalousyrittäjille vaan ei oikeille (YEL) yrittäjille.
Isot tilat saa todella suuret tuet ja yli oman tarpeen tulee rehua.Valkeita palloja viruu vuosikaudet metsien ja peltojen laitamilla,mutta kun tulee ne tuet pinta-alojen mukaan.Mikä ettei ,kärsiihän niitä sitte lojuttaa.
Käyttöön otetaan jokaikinen peltoläntti joita ei ennen viljelty.
Ei ole ojanpientareita missä pikkulintu pesis .Ja missä vähän on
lietep.... väkevä tappaa loput.Siinä menee perhoset kaikki pieneläjät.
Sitte myrkytetään kun ei ole pörrääjiä ja lintuja syömässä kirvoja.
Tehomaatalous on aika paha saastuttaja
PITTÄÄHÄN NE SUURET TUET JOHONKI SIJOTTAA
EI TARTTE MAKSAA VEROJA. TUUNARI MAKSAA JOKA SENTISTÄ VEROT,EI VOI KIERRELLÄ JA KIEMURRELLA
Lietteenajo jo alkanut, vappupäivä on sopiva ei haise duunarin nenään. Nukkuu höyryissään iltapäivään saakka - siinä se on ero yrittäjällä ja maatalousyrittäjällä.
Et nyt kehtais alottaa tällasta. Duunarikin on tarpeeseen ja kaikki muutki ketä meitä näillä kylillä on.Niin lietettähän on ajettava silloin kun aika on kypsä ja siinähän on oma pikmentti hajunsa, vaan se on ainakin toistaiseksi olennainen osa maaseutua.
Ei haju haittoo vuan ei tuu tukiakkaa
Kärsämäellä on pas.. haissu jo pitkään kuntajohdon puolelta,
että ei se liete enää meitä haittaa
Tuunarit ei jouda eikä ole varaa höyryissään nukkua, se on mentävä
joka päivä sen elantonsa eteen