kun mielestäni jo tämän yhden lapsen kaitsiminen on jo melko raskasta enkä voi kuvitellakaan että miten menisi kahden tai kolmen lapsen kanssa. Taapero kiipeilee minne kerkiää pöydille, riehuu sohvalla, tyhjentää kaappeja (heittelee tavaroita) ja kokoajan pitää olla komentamassa ja kieltämässä.
Miten jaksatte hoitaa monta lasta kerrallaan
huhh1
1243838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 124
Vanhimmat
Miksi teit lapsen? Ajattelitko, että ne kasvaa nukkumalla 18 vuotta?
sen voi myydä.lapsettomalle pariskunnalle.siitä saa 40000 euroa
Niiin, oletko miettinyt sitä miksi joidenkin lapset ovat rauhallisia ja hyväkäytöksisiä.Ne ei huuda kaupoissa eikä heittele tavaroita kaapista pihalle.Ne myös kysyvät "saako ottaa" jos haluavat ottaa jotain.Toisilla, kuten sinulla, on taas kasvatuksessa tuollaisia kauhukakaroita.
Se mistä tuo johtuu, on kasvatus mentaliteetti.Näille hyväkäytöksisille lapsille on laitettu ihan vauvasta asti rajat, säännöt sekä säännöllinen elämän rytmi.Asiat tehdään vanhempien johdolla, ei lapsen.Nämä luo lapselle turvallisuuden tunnetta, koska tietää kehen voi luottaa ja kukaan vie hommaa.
Sinun tapauksessa, et ole toteuttanut näitä asioita.. Sinun tehtäväsi kun on olla vanhempi joka kertoo mitenkä hommat tehdään.Se että jos osoitat heikkoutta lapsen edessä ja annat sen tehdä ihan mitä se haluaa, niin totta hemmetissä se tekee.Tietysti lapsi hakee rajoja ja jolleii rajoja ole, kokee lapsi turvattomuutta jolloin meininki on kahta kauheampaa.
Ja mietihän, jos annat lapsen kasvaa kyseisellä tyylillä, et voi todellakaan tietää minkä ongelmien edessä olet n.15 vuoden kuluttua.Silloin, on turha enää lähteä tekemään rajoja.Se työ on tehtävä nyt tai ei koskaan.
Minulle ja sisarelleni asetettiin lapsina selkeät rajat ja mikä tärkeintä aikuiset eivät löysäiläilleet. Raja on raja eikä sitä ylitetä. Me emme sikailleet (olihan niitä poikkeuksia jolloin saatiinkin kuulla ja kunnolla!).
Toiset suivaantuvat seuraavasta vertauksesta ja toivon ettei kukaan ota tätä henkilökohtaisesti. Lapsen kasvatus on sama kuin koiran. Jos ei tee selkeäksi sitä mitä odotetaan seuraa hullunmylly.
Olin just sanomassa ihan samaa lapsen ja koiran kasvatuksesta :D
Samaa mieltä,
lasta edes harkitsevien kannattaisi ensin ottaa koira ja opetella elämän hallintaa.
Ei sitten olisi niin paljon heitteillejätettyjä sijoituslapsia, joille koko ajan kotia etsitään, kun vanhemmat eivät tehtäväänsä kyenneet.
Huomaa, että sulla ei ole lapsia :) Eipä sillä, ei ole mullakaan omia, mutta lähipiirissä olen niitä kyllä tarkkaillut.
Joskus lapsen käytös voi liittyä kasvatukseen, mutta ei synnynnäisiä eroja voi myöskään kiistää! Rauhallisten ja tasaisten vanhempien lapset ovat perineet todennäköisemmin rauhallisemman tempperamentin. Jos taas vanhemmat ovat aktiivisia, meneviä ja vilkkaita, niin lapsikin helposti on sellainen ihan syntyjään.
Yksi vauva lähipiirissä on jo aivan pienestä pitäen ollut todella vaativa, koko ajan pitäisi olla viihdykettä ja huomiota ja lapsella vauhti päällä ollut jo ennen kuin kykeni itse liikkumaan! Pienen vauvan kohdalla näkyy tempperamentti aivan selvästi, koska kasvatus ei ole vielä tuossa vaiheessa vaikuttamassa. Nyt kyseinen vauva on hemmetin vilkas pikku nappula, niin hyvässä kuin pahassa :) Älykäs, sosiaalinen, seurallinen, hurmaava - mutta todella haastava tuholainen :) Rajat hänellä kyllä on, siitä ei ole kiinni.
Vastasitko minulle?
Minulla on koirien lisäksi kaksi jo aikuista lasta, molemmat opiskelevat yliopistossa.
Aikoinaan päiväkodin täditkin ihastelivat hyvinkäyttäytyviä, vanhanaikaisesti kasvatettuja(?) lapsia.
Komppaan kyllä temperamenttieroihin; me kaikki ollaan yksilöllisiä.
Silti suosittelen lapsille/ koirille selkeitä pelisääntöjä ja paljon, paljon rakkautta ja läsnäoloa.
Ei, kun viesti on osoitettu 28-vuotiaalle miehelle :) Niin monta kommentin kommenttia, että vastausten muodostama puu on hieman sekava.
En tietenkään, mutta kyllä tämä arjen rankkuus yllätti vaikka olin tehnyt omat mielikuvat päässäni jo etukäteen mitä tuleman pitää. Rakastan lastani toki kaikkine piirteineen mutta tämä ainainen vahtiminen ettei vahingoita itseään tai toisen omaisuutta on välillä hankalaa kun ruokaakin pitäs tehdä. Tuntuu etten voi päästää häntä hetkeksikään silmistäni. Ja pois en häntä anna.
Jos ei selviä yhden lapsen kanssa niin ei kannata tehdä lisää lapsia . Naapurissani asuu äiti 3 pienen lapsen kanssa . Se äiti huutaa ja komentaa lapsia koko päivän . Äiti huutaa lapsille että teillä täytyy päässä olla vikaa kun te olette niin tyhmiä . Olen meinannut monesti soittaa sosiaaliin naapurin perheestä .
Yhtä pitää hoitaa itse, mutta kun on useampi lapsi kerralla he hoitavat ja kasvattavat toisiaan. Kunhan avuttomin vauvaikä on ohi.
jonen tekisi yhden lapsen,ei suomessa olisi työttömiä nuoria.meillä tehtiin yksi.ja lapsenlapsia yksi.kaikki omaisuus jää jakamattomana laselle,ja lapsenlapselle.minusta olisi hyvä saada laki että seuraavista ensimmäisen jälkeen menisi sakko 10000 euroa ja sitä seuraavasta 20000euroa ja seuraavasta 40000euroa.kohta olis töitä rahalla saataisiin työpaikkoja nuorille työttömille.
älä polja puutu naapurin lapsiin.äeppä kyllä jöötin pitää.ootko kateellinen kun et tuppisuu suua suutas aaki.parempi on tyhymäks sanoo kun remmillä roitia
Ja sekin voitais kieltää että vanhempia saa olla kaksi. Sotkee vaan sen yhden asiat kaks päätä.
Yksi ihminen teettää itselleen yhden lapsen jne...
Kyllä sinne kannattaa ehdottomasti soittaa, sitä varten lastensuojeluviranomaiset ovat olemassa!
Ei se tarkoita sitä, että äidiltä viedään heti lapset pois! Päin vastoin, he voivat tarjota hänelle apua ja tukea vanhemmuteen!
Ei lasten haukkuminen ole todellakaan ok! Se on henkistä väkivaltaa, vaikkei äiti varmasti tarkoitakaan pahaa ja voimat on loppu yms. Mutta siksi hän tarvitsisikin tukea! Voithan soittaa sosiaaliviranomaisille ja kysyä, miten kannattaisi toimia tai voisivatko he tarjota apua.
Surullista tietty on, että heillä on varmasti hirvittävä kiire, kun lastensuojelun resurssit ovat käsittääkseni aika olemattomat :(
No sehän onkin syy soittaa sosiaaliviranomaisille, että äiti huutaa ja komentaa lapsia koko päivän! Juuri näillä ilmoituksilla sossu ruuhkaantuu ja pikku-Eerikat jää sossulta tarkistamatta.
Leikkikehä on keksitty jo yli sata vuotta sitten. Helpompaa lauittaa lapsi sinne kiinostavien lelujen kanssa kuin juosta koko ajan perässä vahtimassa.
Olisi hyvä toimia yhteistuumin vanhemman sukupolven kanssa, ei lastenhoidollisestikaan tarvitse aina keksiä pyörää uudestaan ja uudestaan.
Lapsen saa viihtymään kehässä olemalla aluksi vartti siellä itsekin, kivoissa yhteisissä puuhissa.
Otappas taaperosi mukaan ruuanlaittoon yms. Annat oikean kattilan ja kauhan ja vaikka tilkan vettä pohjalle. Samalla kun teet ruokaa, keskustelet lapsen kanssa mitä ruokaa hän laittaa. :) "Maistele" hänen keitoksiaan yms.
Ota mukaan pesemään pyykkiä, annat lapsen laittaa pyykkejä koneeseen ja narulle kuivumaan.
Käykää kaksi kertaa päivässä ulkona riehumassa ja kiipeilemässä.
Älä koko aikaa kiellä, silloin kielto menettää merkityksensä.
Kieltämisen sijaan ohjaa muihin touhuihin. Käytä mielikuvitustasi.
Ottakaa tyynyjä ja tehkää niistä kasa, jonka päällä voi möyriä.
Kuunnelkaa lastenlauluja. PITÄKÄÄ HAUSKAA!
Anna lapselle positiivista palautetta, kun leikkii hienosti! Käytä eleitä ja ilmeitä.
Ei lapsen kanssa tarvitse olla niin rankkaa. :)
Kiitos edellisen järkevästä viestistä,
muistan kyllä ajan, kun lapset olivat pieniä. Ihanaa aikaa, vaikka nukkumiset jäi vähän vähiin.....
Tosiaan, nauti tästä elämänvaiheesta, sullahan on vain yksi lapsi(?).
Elä ihan normielämää sen kanssa, ota se mukaan kaikkiin juttuihin, juttele sen kanssa.
Anteeksi "se", mutta se on ihminen, jonka kasvatukseen/ tulevaisuuteen vain sinä voit vaikuttaa.
Kun lasta kasvattaa pienestä pitäen arjen askareisiin mukaan ottaen, kasvaa hänestä ahkera ja vastuuntuntoinen nuori ja aikuinen. Tietysti rajat ja rakkaus täytyy olla mukana. Kaappaus keittiössä on hyvä ohjelma jopa lasten kasvatuksessa. Jos joku sattui katsomaan sarjan jakson, jossa yksihuoltajaäidillä oli ruuan laitto ja syöminen täysin hunningolla. Mutta pienellä opastuksella hän oppi laittamaan terveellistä kotiruokaa itselleen ja 1½ vuotiaalle tyttärelleen ja mikä parasta, äiti otti lapsen selkärepussa mukaan myös laittaessaan ruokaa ja opetteli myös säännölliset ruokailuajat:)
"se on ihminen, jonka kasvatukseen/ tulevaisuuteen vain sinä voit vaikuttaa"
Eikö kukaan muu?
Nuo ovat ihan varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta mikä tulos... jos laitan kattilaan tilkan vettä on ne samantien lattialla tai vaatteissa. Sitten mielenkiintoa ei asiaan ole ellei laita lisää vettä. Kuitenkaan vettä en viittis hirveästi laittaa kun pelkään laminaattilattian puolesta kun kaataa vedet pitkin poikin. Pyykkien ripustaminen kyllä onnistuu ja nauttiikin siitä ja auttaa mutta se on oikeastaan ainut miten saan hänen keskittymisensä. Ulkona käymme kyllä etenkin nyt kun on kauniit ilmat... kuitenkin on todella riippuvainen vielä minusta ja haluaa olla paljon sylissä.
Nyt on löytänyt niinkin kivan leikin et siirtelee tuolia ja kiipeilee päälle että pääsee pöydille räpeltämään kaikkea. Kuitenkaan en tuolia voi poistaakaan keittiöstä kun niitä tarvitsee. Tosi rasittavaa kun täytyy ottaa käteen kaiken mitä irti saa! Jos yritän ohjata omaan leikkiin niin itsepäisesti vaan puistelee päätään ja menee omia matkojaan. Jos sanon että tee näin niin vastaa että "ei"! Osaa olla siis omapäinen omantiekulkija.
Kai annat lapsellesi myös tarpeeksi jakamatonta huomiota? Keskityt vain häneen, et kotitöihin, puhelimeen tms.?
Kuulostaa nimittäin aika lailla huomionhaulta tuo mukulasi käytös :)
Ja nauti kun lapsi on sylissä!! Oikeasti nauti! Aika menee niin nopeasti, että hetken päästä ei millään malta olla sylissä.
Koita nyt oikeasti hyvä ihminen löytää arjesta niitä positiivisia puolia. Kuulostat siltä, että kaikki on tylsää ja tyhmää ja mikään ei suju.
Onko sinulla tarpeeksi omaa aikaa? Sitäkin täytyy muistaa ottaa. :)
Tsemppiä arkeen teille! :)
Yhden ja kahden lapsen kanssa oli rankinta.
Sitten kun kolmas (ja kaikki hänen jälkeensä perheeseemme syntyneet) oli maailmassa, alkoi heti helpottaa.
Meillä 7 lasta ja koskaan ei ollut rankkaa. Ihanaa olla äiti ja ihanaa kun lapsia! En ymmärrä miksi jotkut tekee lapsia ja sitten VOI VOI VOI KUN ON RANKKAA, EN JAKSA TUON YHDEN KANSSA...
Ne vääräleuat sanoo että naisen velvollisuus on tehdä lapsia kun miehen velvollisuus on käydä armeija.
Tuota, lasten tekemiseen tarvitaan kyllä sekä mies että nainen... Ikävää, jos tunnet, että sinut on tehty velvollisuudesta.
Aika muistot kultaa .Itsellä viisi lasta ja kyllä välillä on ollut rankkaakin, kun korvatulehdusta ja nuhakuumetta ym ja itsekin haluaisi nukkua tarpeeksi .Mutta paljon ihania muistoja se täytyy myös myöntää.
Meillä on kolme lasta (viiden vuoden sisään) ja voin sanoa, että ei pidä paikkaansa, että siinä se kolmas menee missä kaksikin. :)
Ne vuodet siihen asti, kun nuorimmainenkin aloitti koulun menivät kuin sumussa.
Täälä kolme lasta (neljän vuoden sisään). Voin todellakin sanoa että sai kävellä silmät ristissä ensimmäiset 5 vuotta. Sai heittää hyvästi vapaa-ajalle ja parisuhde oli todella kovilla.
Nyt on ihanaa kun nuorin 6v. Kaikki leikkii sujuvasti, nukkuu hyvin ja voin sanoa, että nyt nautin.
En jaksakaan,siksi tuo lapsonen jääkin ainokaiseksi :)
Se on sitä luonnonvalintaa :). Teistä kahdesta ei ole lisääntymään enempää niin te joudutte molemmat tyytymään yhteen ja samaan jälkeläiseen. Tekee just sen enintään 1,00 lasta per nainen :D. Se voi olla hankala etenkin miehelle, joka on ohjelmoitu "ylhäältä" siittämään aina kun siihen on mahdollisuus - toki seuraukset jäävät naisten kontolle.
Oletteko yhden lapsen vanhemmat ikinä ajatelleet, että hänelle voi sattua jotakin? Jos lapsia on monta, ei ole niin todennäköistä, että heille kaikille sattuisi jotakin.
Kyllä se on ollut ihan oma valinta. Ei kai lapsia tehdä sen vuoksi monta että jos yhdelle sattuisi jotain? Huvittavia juttuja sulla :)
Sekin on luonnollinen ilmiö jos se "ainutlapsi rulettaa".
Tällä tavoin rulettamalla lapsi varmistaa sen että pysyy perheen ainoana lapsena koska vanhemmat huomaavat mikä käsittämätön riesa yksinkin osaa olla. Ainoana lapsena hän sitten nauttii kaikki edut yksin.
Se ei siis suinkaan ole pelästään vanhempien päätös olla tekemättä lisää lapsia, vaan lapsi itse on onnistunut olemaan tarpeeksi ärsyttävä ja näin varmistanut itselleen paremmat selviytymismahdollisuudet, ja manipuloinut vanhemmat siihen uskoon että lisälapset ovat liian raskas työtaakka.
Se on yhtälainen vaisto lapsella olla rasittava tuossa tilanteessa kuin mikä tahansa muukin asia mitä ei ole opetettu.
Ei ole huvittavaa. Minulla oli 3 lasta ja sain kaikki aikuiseksi, mutta nyt olen 10 vuoden aikana menettänyt heistä kaksi enkä saa koskaan lastenlapsia. Olisin aikoinani tehnyt enemmän, mutta niitä oli aikoinaan hyvin vaikea tehdä useampia. Olen silti kiitollinen että sain heidät vaikka en saanutkaan pitää. Hoidin aikoinani sekä omat että hoitolapset joita oli välillä 4 omien lisäksi. Vaikka vilinää riitti niin en koskaan ajatellut että heitä oli liikaa, siinäpähän opettivat toisiaan ja oppivat sosiaaliseksi eikä kenestäkään tullut itsekästä.
Kerrankin virkistävä älykäs ajatus täälä vaikka itse haluankin useamman lapsen.
Menepäs isovanhempien sivuille. Siellä äidit päivittelevät, miksi mummut eivät ota lapsenlapsiaan hoitoon ja yökylään. Kun katselet pientä ikiliikkujaasi, voit vähän ymmärtää, miksi isovanhemmat eivät jaksa. He ovat 30-40v. vanhempia kuin pikkulapsien äidit.
Kyllä se rikkuminen ohi menee. Opettele vain nostamaan kaikki rikkimenevä ylös, sulje kaapit ja estä konnuudet eri tavoin. Ei aina ole pakko kieltää.
Kattilakaapin siivous sujuu pieneltä hyvin vaikka joka päivä, eikä siellä mene rikki mikään. äännä tuolit niin, ettei niiltä pääse pöydälle. Salli se, minkä voit, ja kun hän menee muualle, nostat vain hänet iloisesti sinne, missä leikit ovat luvalliset.
että joku oli miinustanut kirjoituksesi!!
Ajatteleeko joku, että jos ei jaksa lapsen kanssa niin isovanhempien sitten PITÄÄ jaksaa. Eli sinne vain mummulaan yksin "kyläilemään"...
Toinen kappaleesi oli myös oikein järkevä.
Ota tiukka ote lapsesi kasvatuksessa äläkä anna lapsen riehua miten haluaa. Suurin osa lapsista oppii käyttäytymään jos vanhemmat jaksavat kasvattaa. Totta kai lapset yrittävät rikkoa rajoja ja vanhempien tehtävä on asettaa ne.
Yritä jaksaa koska luovuttaminen on tässä tilanteessa tuhoisin vaihtoehto koska se ei paranna tilannetta yhtään. Keksi mielenkiintoista tekemistä lapsellesi, ota hänet tekemiseen mukaan ja huolehdi riittävästä ulkoilusta ja aktiviteeteista jotta saat omaa aikaasi edes päiväunien ajasi tai että lapsi menee iltaisin ajoissa nukkumaan.
joillaki on 13 lasta,kuka jaksaahoitaa,eikukaan joka on täyspäinen
Arvaa kaksi kertaa, kuka ja ketkä hoitavat niitä kersoja.
Se vanhin, joka on tyttö. Äidin pikku apulainen. Jos seuraavakin on tyttö, niin siinäpä sitten hoitelevat siskoksia, jaksavat juosta pienempien perässä, huolehtivat ulkoleikit, auttavat keittiössä, muusaavat perunat lautasille, huuhtovat kunnolla juomapullot, levittävät vaipat narulle, silittävät paitoja ja pöksyjä, juoksevat kaupoissa, vastaavat pienempien kysymyksiin, torjuvat riitoja. Pojat karkaavat jalkapallokentälle 6-vuotiaina, ei heistä ole apua. mutta onneksi siskot sitten hakevat ne kotiin syömään.
Voi voi, kuinka mukavaa on kun on paljon lapsia. Siinä ne menevät muun työn ohessa!
lapsityö voiman käyttö on suomessa kielletty
Mitä työtä se on, kun pikkusisaruksien hoidossa auttaa!
Hyvänen aika, tottahan jokainen kotonaan osallistuu pikkuaskareisiin.
Se kuuluu kasvatukseen ja on hyvä eväs oman elämän haasteisiin aikanaan.
Kuinka törkeää pitää pientä auttamista TYÖNÄ.
Miten se äiti nyt ehtisikään 13 lasta hoitaa. Automaattisesti sitä paitsi jo vanhin on aikuisen iässä kun se viimeinen siihen putkahtaa.
Hyvässä lykyssä ensimmäisellä on omansa jo kainalossa. Siinähän sitten hoitelevat yhdessä jälkikasvujaan.
Mua häirihtee lähinnä se, jos auttaja(t) on aina tyttöjä.. tuossaki oli, että pojat lähti vaan huvittelemaan ja tytöt sit on niitä kilttejä pikkuapulaisia. Hyvin epätasa-arvoista, sanoisin.
Ei se oli lapsityövoimaa, kun siitä ei makseta palkkaa. Ja ainahan sitä isosiskot nuoremmistaan huolta pitää, kun ei luoja tai äiti aina ehdi...
Itse olen 16 henkisestä perheestä ja olen keskimmäisenä syntynyt poika. Kyllä minä osallistuin ihan yhtälailla pikkusisarusten hoitamiseen, kuin siskonikin. Ja minun hoitooni osallistui niin isoveljet, siskotkin.
Olen elänyt hyvän ja mukavan elämän suurperheen keskimäisenä. Opin monia tärkeitä taitoja jo lapsena, enkä todellakaan ole katkera siitä, että jouduin tekemään töitä silloin, kun naapureiden lapset keskittyivät vain leikkimiseen. Koska tein paljon kotitöitä (lasten hoitoa, ruohon leikkuuta, siivoamista, puiden hakkuuta jne), minun kuntoni oli hyvä. Leikkikavereista ei ollut koskaan pulaa edes kesämökillä.
Vaikka elin hyvän elämän suurperheessä, itse en kuitenkaan tule isoa perhettä perustamaan. Minulle riittäisi maksimissaan 3-lasta. Tällä hetkellä minulla ei ole kumppania ja elän vapaan miehen elämää.
Yhden lapsen kanssa oli rankkaa, mutta kahden kanssa todella helppoa vaikka ikäeroa 1, 8 vuotta :D. Onneksi uskalsin tehdä toisen
Kieliopillisesti oikea ilmaisu on monta lasta, ei siis montaa lasta!
lapsia sitten niin mitä hyvää on paljossa tai vähässä lapset on sanotaan Jumalalta lahja tai Jumalan lahja, pidä ehdottomana siittäjän ja synnyttäjän vastuun, Jeesus tarinoita juttuja taruja satuja ei aihetta soveltaa, minulle ei mikään ole tärkeämpää kuin saada vastuuseen lapsiansa hoitamattomia vanhempia tai mitä Jumalan suuri arvoituksellisuus on, ... eihän olemassa olevassa ole tarkoitettu lasten hoitaa ympärillä olevaa (antaa vain heittää), vaan vanhempien hoitaa itseänsä ja lastansa/lapsiansa .... mitä muuta seuraa ... ajatella näitä vanhempia mitäs näistä ... lapsista .... olemme ympärillämme todenneet
Kännykkä kädessä sometetaan ja ainoa temppu, jolla lapsi saa kontaktia äitiinsä on tehdä kiellettyä...
"Minän" kirjoitus lapsen mukaanotosta eri arkiaskareisiin on oikea lääke ongelmaan, joka löytyy tässä tapauksessa peilistä.
Jokaikisestä vipeltäjästä löytyy se positiivinen puoli mutta ei-kielloilla minäkuva vääristyy. Vanhemman tehtävä on ohjata ja suojella lasta oikeisiin tekoihin kehitystason mukaan. haastavaa hommaa mutta takuulla palkitsevaa.
Et aloittaja tainnut kertoa lapsesi ikää? Ikä kertoo aina myös jotakin.
Minun kohta jo 20-vuotias täydellinen Vaahteranmäki todellakin kasvatti minua. Oli vain löydettävä se hyvä hänestä ja se kannatti.
Poika kiittää tänä päivänä kun olin tiukka ja johdonmukainen mutta silti rakastava.
Ota lapsesi mukaan kaikkeen mitä ikinä kotona teetkin ja kehu häntä. Aina löytyy pientä puuhastelua hänelle vaikka viereesi lattialle.Lapsi on vilpitön ja rehellinen tunteissaan ja varmasti nauttii yhdessä tekemisestä.
Muistathan että lapsi vaistoaa tunnetilasi ja saattaa hakea huomiotasi juuri väärällä tavalla koska et muuten huomioi. Auta häntä oppimaan se oikea tapa. Sinä olet hänen tärkein ja rakkain ihminen.
Hyvä kun purit asiaa kirjoittamalla tänne : ). Et ole todellakaan ainoa tässä asiassa.
kukahaksaaedeskirjoittaayhhyhhyy
Mutta lapsethan on kaikki ihan erilaisia. Minäkin olen tehnyt neljä lasta. Kaikki muut on poikia, mutta tämä tyttö mikä synty kolmanneksi, oli varsinainen rasavilli! Jos hän olisi syntynyt ensimmäisenä lapsenani, niin muut lapset olisi jäänyt tekemättä, oli se sen verran rankkaa. Kai minäkin olisin kuvitellut, että kaikki lapset on yhtä vaikeita hoitaa. Pojat oli kaikki niin rauhallisia ja helppohoitoisia, joten oli täydellinen yllätys, että tyttölapsi pistää koko talon mullinmallin. Lasten serkkuja meillä on ollut usein hoidossa, vaikka lapsia on kerralla vaikka kymmenen, niin silloin äidillä on helpompaa, koska lapset leikkivät keskenään. (Mikäli tulevat keskenään toimeen.
Eli hommaa sille rasvillille seuraa ja toivo, että tulevat keskenään toimeen :)
Tyypillisesti nämä monilapsiset äidit ovat niitä perseen jakajia jotka tehneet esim 5 mukulaa ja kaikilla eri isät.
Millään ei ole mitään väliä ja ihmetellään kun pikku Jarmo tarvitsee terapiaa.
Kaikille ei vaan pitäisi antaa oikeutta lisääntyä.
Hyvin epätyypillistä, että kukana monta kertaa kumppania vaihtava tekisi oikeasti monta lasta. 8 - lapsiset perheet ovat juuri niitä, joiss avanhempien välillä on vakaa ja kestävä parisuhde.
Eli hankipa vähän oikeaakin tietoja vääristyneiden ennakkoluulojesi tilalle.
Noin tyhmille ei todellakaan pitäisi antaa oikeutta lisääntyä.
Olen pahoillani lapsiparkasi puolesta.
Meillä esikoinen on ollut samanlainen tapaus, mutta hän on aina leikkinyt todella nätisti, kun olen itse ollut kiinnostunut hänen touhuistaan. En tietenkään jaksa tai pysty koko aikaa leikkimään, mutta vietin todella paljon aikaa lastenhuoneessa taaperoikäisen lapsen seurana. Välillä luin itse kirjaa tai selasin nettiä kännykällä, tärkeintä oli, että olin läsnä. Nyt nuorempi lapseni on ottanut tuon seuranpitäjän roolin. Vaikka lapset ovat täysin eri kehitysvaiheissa, sujuvat molempien omat leikit hyvin samassa huoneessa. Mielestäni siis ainakin kahden lapsen kanssa on huomattavasti helpompaa kuin yhden.
Ja kyllä arki helpottuu huomattavasti, kun lapsi kasvaa ja saa vähän järkeä päähänsä. Vähän vanhemmat lapset jaksavat keskittyä omiin leikkeihinsä paremmin. Eivätkä sitten enää kiinnostu esim. kaappien tyhjentämisestä, kun se on jo niin monta kertaa kokeiltu ;)
Minä en jaksaisi edes sitä ensimmäistäkään.
naattinut siitä miehen pelistä ja pistellyt vain pilleriä poskeen ei täällä tarvitsisi valittaa.
Pitäisi tulla kahden lapsen maksimiraja. Kukaan ei tarvitse kahta enempää. Toisille ei tarvitsisi tulla lasta ollenkaan.
Naurettavimmat syyt mitä lapsenhankintaan kuulee on "kuka sinut sitten hoitaa kun olet vanha?" "kuka sunkin eläkkeesi maksaa?" "uusia veronmaksajia"
Nyt on jo niin paljon nuoria, jotka eivät tule koskaan tekemään työtä yhteiskunnan hyväksi saatika maksamaan veroja. Ja lisää vain tulee.
Adoptoisitte edes. Omat geeninne eivät ole niin ainutlaatuisia.
sinun geenisi ei ole ainutlaatuisia, eivätkä ansaitse leviämistä, minun on, siksi olen tehnyt 4 lasta.
Ja mikä niitä on hoidettaessa, sillä vanhemmat lapset pitävät huolta nuoremmista, aivan kuten ennenvanhaan.
Näin pohjalaisena (kyllä naapuriston lapsiluku on 3-4 lasta) allekirjoitan tutun lauseen "paska valuu alaspäin", eli kaikki osaamattomat ja laiskat vätykset ovat meiltäkin muuttaneet etelään ja onneksi joko jättävät lapset tekemättä tai tekevät vain sen yhden, niin eivätkä kädettömien geenit lisäänny.
Koska sinun geenisi eivät ole niin arvokkaita, että ansaitsevat jatkaa, lienee turha kysyä, että mitäs jos syttyy sota ja ainoa lapsi saa surmansa?
Jokainen tyylillään, mutta minulle riitti yki. Nyt hän asuu
omillaan, mutta tiedän muutamia nuoria pareja, joille on
jäänyt putki päälle, lasten tehtailussa.
Ei käy kateeksi, jos lapsilla ei ole mitään rajaa riekkumisella.
siis yksi, eikä yki..
Okei. Sen sijasta, että lapsi riehuu estottomasti voit itse ottaa ohjat käsiisi. Ei ole sattumaa, että esimerkiksi supernanny telkkarissa kehittää aina ensimmäisenä päivän aikataulun. Se helpottaa vähentämään huomattavasti kaikkea häiriökäyttäytymistä, kun lapsella on rutiinit. Näihin tulee sisältyä säännölliset nukkuma ja ruoka-ajat, koska väsynyt tai nälkäinen lapsi ei osaa kertoa sitä mikä mättää, vaan reagoi levottomalla käytöksellä. Myös turhautunut lapsi, jolla ei ole tarpeeksi virikettä ja ikään sopivaa touhuamista, käyttäytyy aikuisen näkökulmasta "huonosti". Hoida ensin nuo asiat kuntoon ja tule sitten uudelleen kertomaan parin viikon päästä, että auttoiko vai onko vielä päivät pelkkää komentamista ja kieltämistä. Stressittömyyteen on keinonsa, jopa 4 lapsen kanssa ja muistathan, ne eivät ole samaan aikaan taaperoita, isoilla lapsilla on jo järki päässä ja niiden kanssa voi keskustella miten käyttäydytään kivasti, palkita hyvästä käytöksestä esim. tarroilla ja muilla houkuttimilla.
Tämän lisäksi lapset pitävät toisilleen seuraa eli ei tarvitse aina vaivautua itse.
Vain pedofiilit hankkivat lapsia.
isäski ja äitis olisitten pedofilejä
silläpä minäkään en tee koskaan toista lasta.kavereita ne saa muualta että sen takia ei tarvii tehdä.hyvähän se on miesten,aluksi osallistuvat hoitoon sitten makaavat sohvalla kaukosäädin kädessä ja kyttäävät vähäpukeisia eukkoja tv:stä.sitten kun vauva ja vaimo nukkuu kytätään tietsikalta pornoo.sellasia ne ukot on.ei kiitos toista lasta,ei omakotitaloa,ei kultasta noutajaa.onneksi minun lapsi on jo kohta aikuinen..
lol
Meillekkin riittää 1 ja syitä tulee tässä miksei toista tai 3: On aikaa parisuhteelle viettää kahden keskisiä iltoja useasti, reissata, harrastaa. Muutamilla tutuilla on monta lasta, voi sitä märinää yms... Nyt joku sanoo, että ois kiva ku ois sunkin lapsella sisaruksia ja pah. Kavereita riittää yllinkyllin, serkkuja löytyy. Tänäänkin poika ( 9v ) lähtee papan kanssa mökille koko vkl, me miehenkaa grillataan ja nautitaan toisistamme.
Mitä nämä, kersalauman omaavat miinustelee yhden
tai kahden muksun kannalla olevia. Tehkää mun puolesta
vaikka tusina ja hoitakaa ne ite, eikä tyyliin vanhemmat
sisarukset paimentaa nuorempia.
Ihan alkuvaiheessa kun tuommoinen kävelemään juuri oppinut 1-v ikäinen ei millään jaksa muistaa kieltoja pitkään, niin kannattaa kyllä vähän sitä kotiakin raivata lapsiystävällisemmäksi, niin ei tarvitse olla koko ajan kieltämässä. Myrkylliset kukat voi siirtää toiseen huoneeseen, musiikkilevyt ja koriste-esineet voi laittaa lukkojen taakse jne. Sitten kun kiellot pysyvät vähän paremmin muistissa ja itsellä on enemmän voimia kieltää, niin voi nostella särkyviä tavaroita esille vähän kerrassaan.
Minäkin kahden lapsen äitinä sanoisin, että ulkoile riittävästi lapsesi kanssa, pidä kiinni rutiineista, nuku itse kunnolla yöunet, pidä huoli kummankin teidän terveellisestä syömisestä, sovi miehesi kanssa lapsenkasvatuksesta ja järjestä lapselle mielekästä tekemistä, niin ei tarvitse niin kauheasti olla koko ajan kieltämässä.
Minulla on tosi vilkkaat lapset ja aikoinaan järjestin heille piirtämistä, askartelua, muovailua jne, joihin puuhiin jaksavat rauhoittua hetkeksi. Myös ihan oikeat aikuistentyöt eli pyykin ripustamiset, mattojen rullaamiset lattioilta, käsitiskaus jne ovat sellaisia, joista tykkäävät ihan älyttömästi. Nyt kun omat lapset on jo isoja, niin osaavat tehdä ruokaa, osaavat siivota, pitävät huoneensa siistinä jne. Kun näkee vaivaa silloin, kun lapset on pieniä, niin pääsee helpommalla sitten murrosikäisten kanssa.
Yhden lapsen kanssa oli vielä helppoa. Toisen lapsen myötä työmäärä ja rasitus ainakin kolminkertaistui. Tosin samaan aikaan oli muitakin pikku muutoksia elämässä eli muutto perheen kanssa vieraalle paikkakunnalle ja uusi kiireinen työ. Kolmas lapsi ei enää lisännyt rasitusta merkittävästi. Tosin pitkään tuntui, että meillä asui kaksi lastenhoitajaa ja kolme lasta. Muuta ei ollut ja oltiin neljän seinän sisäpuolella, mutta nyt alkaa vähän helpottaa. Nuorin lapsi, kohta 1 v, ei tosin ole elämänsä aikana nukkunut käytännössä yhtään yötä hyvin, siis ilman katkoja 1-3 tunnin välein. Sellaista se on. Vaimolla vielä rankempaa kuin minulla.
Hei Juha2, se helpottaa oikeasti kun se nuorinkin on sellainen 5-6 v. Kunhan jaksaa parisuhteenkin kanssa ne vaikeimmat pikkulapsiajat, niin huomaa kuinka kaikki on myöhemmin kivempaa. Ja niitä ns. menetettyjä parisuhdevuosia (loppujen lopuksi niitä ei ole niin monta, ellei sitten tosiaan hanki niitä lapsia yli 4) voi sitten paikkailla jälkikäteen.
Kyllä mekin olimme lastenhoitajia ensimmäiset vuodet, nyt ollaan taas mies ja vaimo. Lapset 7 ja 10.
http://en.wikipedia.org/wiki/Fertility_and_intelligence
Onneksi vauva- ja taaperovaihe menee ohi muutamassa vuodessa ja sitten helpottaa. Nyt kun lapset ovat 6 v ja 8 v, niin elämä on todella helppoa ja auvoisaa. Onneksi lapsia on kaksi, niin leikkivät yhdessä, eikä koko aikaa kärtetä vanhempia seuraksi.
Lapsissa on tietenkin oma työnsä, mutta lapset ovat lapsia, ja hyvin usein vaikeita tilanteita aiheuttaa paremminkin aikuisten epäselkeys kuin lasten meno. Jos kiinnostaa tulla entistä paremmaksi vanhemmaksi, voin suositella tutustumaan Alkuajatukseen. Siitä saatte toimivan välineen mielen selkeyttämiseen, löytyy googlaamalla.
Hyvin jaksoin, pikkuisia oli useampiakin kerrallaan, yhteensä kuusi.
Aamut alkoi puurolla, ja ruokaajat sekä rutiinit tietysti helpotti arjen sujumista.Vielläkin haikeudella muistelen tuota ihanaa aikaa, kun lapset oli pikkuisia.
Ihan siis saman miehen lapsia, ja yhä parisuhde voi hyvin.
Lapsen lapsia odotellaan muutaman vuoden päästä, niin saa niille sitten olla hoitoapuna.
Kannattaa olla ne säännöt, ja rutiinit kunnossa, tuovat turvallisuutta lasten arkeen.
Niin hyvin sitä jaksaa, jos väsyttää valvotun yön jälkeen, niin päiväunille hetkeksi lasten kanssa.
Ei ennenvanhaan ollut näin paljon kasvatusongelmia. Ja miksi kaapin on sitten oltava niin alhaalla, että lapsi pääsee sinne heittelemään tavaraa? Eikö ole omia leluja? Lapselle tekee hyvää hyppiä ja liikkua, ethän estä liikaa lapsen kehitystä kieltämällä liikkumisen? Toki voisi erikseen järjestää paikkoja jossa sitä saa tehdä. Ja erikseen missä ei. On askeleen edellä mitä lapsi tarvitsee.
Ja jos kaikki on pelkkää kieltämistä ja negatiivista, niin sittenhän se lapsi vasta tekeekin sitä. Eikö ole mitään positiivista asennetta? Lapsi heijastaa vanhempaansa ja tunnetiloja.
Ympäristö tuhoaa lapsen. Vittumaiset ihmiset ja heidän jälkikasvunsa tuhoavat kiltit ihmiset. Niitä on tuhansia. Onneksi en saanut yläasteella asetta käsiini.
Maalaisjärkeä ja asennoitumista arkeen. paikat on sekaisin ja eteisenmatto kurassa, mutta lapset ensin. ota lapsi mukaan ruuanlaittoon tai vietä lapsen kanssa ennen omia töitä hetki esim leikkien lempileikkiä, niin lapsi rauhoittuu huomiosta hetkeksi. Älä kiellä vaan sanallisesti, hae pois ja anna muuta tekemistä tilalle. toista samaa kaavaa järjestelmällisesti.
Ihmiset! Älkää tehkö enempää kuin kaksi lasta. Maailmassa on muutenkin jo aivan liikaa ihmisiä. Mitään isoa nisäkäslajia ei oo tällä pallolla niin monta yksilöä, kuin meitä ihmisiä. Miettikääs, jos vaikka gorilloja olis yhtä paljon kun meitä.. kyllä niitäki ruvettais jo sillon vähä karsimaan.
Jokanen voi osallistua maailman pelastamiseen jättämällä kakaran tekemättä tai tekemäl max. 2 naperoa. Mielellään vain yhden.
Meitä on niin moneksi; yksi väsyy jo yhden lapsen kanssa, toinen jaksaa kasvattaa useammankin.
Itse kasvoin suuressa perheessä, jossa vanhemmat lapset joutuivat hoitamaan nuoremmat. Ei tuntunut kovin reilulta.
En sitten itse tullut hankkineeksi omia lapsia, kun oli jo tarpeeksi saanut lapsia hoitaa.
Seuraan sivusta sisarusteni perheitä ja aika rankkaa tuntuu olevan pienten lasten kanssa välillä.
Toki varmaan antoisaakin.
Pikkulapsiaika on raskasta, mutta ei kestä ikuisesti.
Tarvitaan hyvää parisuhdetta ja molempien panostusta.
Mielestäni isovanhemmatkin voivat halutessaan auttaa,
mutta ei ole oikein hoidattaa jatkuvasti lapsia isovanhemmilla;
he ovat kasvatustyönsä jo tehneet ja heilä on oikeus lepoon ja rauhaan.
jotkut tekee lapsia enemmän jotkut taas vähemmän. En vaan ymmärrä miksi niitä pitää tehdä eri ukoille ja akoille. Eli jos on lapsia entisestä suhteesta niin miks eekele niitä pitää tehdä uuden kanssa toiset 2 lisää??????? whoooooot ?? sit valitettaan inistään ja änistään.. tulee mieleen et käykö tämä ihminen enää kaikilla pytyillä..
Tutkimuksen mukaan parisuhteen onnellisinta aikaa on ennen lapsen syntymää ja sitten, kun lapsi muuttaa pois. Helppoa päätellä, kannattaako niitä hankkia. Ei, jos haluaa tehdä 18 vuodesta helvetin.
Haha. Naisten onnellisinta aikaa on avioeron jälkeen ja leskeksi jäätyä. -Tietenkään Liikaa on ei tee lapsia. Näin se luonnonvalinta ja evoluutio toimii, epäkelvot eivät pääse lisääntymään.
Kyllä se ensimmäinen on tietysti raskain. Mutta mutta.
Koti täytyy tehdä sellaiseksi, että ei tarvitse koko ajan kieltää. Portaisiin suojakaide, liesisuoja, johdot piiloon ja kaikki alle 1,5 metrin sopivaa rikkoutumatonta vain.
Kaikki kemikaalit yläkaappeihin. Kaapit joita ei haluta avattavan, suojalukitukseen. Laatikostot lukitukseen, kuten esimerkiksi keppi läpi kahvan. Ei papereita, ei kaukosäätimiä ei koneita ilman suojausta.
Kun tuon kaiken tekee kerran hyvin, voi olla huolettomammin. Ei se tietysti estä tavaroiden laittoa vessanpyttyyn yms mutta siinä kohtaa äipän takaraivon silmän pitää toimia. Aina kun on hiljaista niin huolen paikka. Tai kun vessa vedetään 5 kerran.
Perheen eri ikäiset lapset on eri vaiheissa ja kiinnostuksen kohteet ja leikit erilaisia.
Jos taapero kiipeää pöydälle, kaadatte kaikki tuolit pötkölleen lattialle. Eikä sohvan eteen mitään teräväkulmaista sohvapöytää, ei kuitenkaan mitään erityispehmusteitakaan, että on kiva "pudota". Ja taaperon kanssa voi "tehdä leikin" siitä että heitellään kattilakaapin tavarat takaisin.
No, niin mekin ajattelimme, että yksi riittäisi (ainakin alkuun) mutta minkäs sille sitten saa, että Luoja päätti suoda kaksi! ;) Eipä ainakaan tarvi surra, etteikö lapsella olisi leikkikaveria. Toivottavasti vaan kaikki menisi hyvin.
Ei siinä, tiedän kyllä että yhdenkin kanssa on riemua riittämiin. Kyllä se rankkaa voi olla. Voimia arkeenne! Olisi tietysti ihana jos saisit/saisitte lapsenhoitoapua tarvittaessa.
Älä menetä toivoasi, kyllä se elämä sieltä vielä selkenee.
Meillä 3 lasta. Ihan hyvin jaksaa kun hyväksyy sen että koti ei ole aina tip top. Sitä en tiedä miten ne äidit jaksaa joitten kotona on aina siistiä, ruuat on tehty aina alusta loppuun itse ja kaikki on muutenkin moitteetonta. Itselläni on melko rento ote, toki kotia siivoan ja ruokaa laitan päivittäin, lapset on pesty ja vaatteet puhtaat yms, mutta liian vakavasti en asioita ota.
mulla 4 lasta,3 samaan aikaan alle kouluikäsiä.oikeestaan helpompaa jos on enemmän kun 1lapsi...hellan sulakekkin oli otettava pois yöx,kun ei tienny innostuvatko yöllä laittaan ruokaa muoviastioissa hellalla,parvekkeen ovee eivoinu pitää auki,muuten ne olis kiivenny kaiteen yli,ulko-ovessa aina turvaketju päällä ja tosi korkeella.mut nyt nuuorinkin jo 11-v ja voisin aloittaa alusta,jos ikä sallis
Ite oon 18-henkisestä perheestä. Ei meillä yksi osallistunut lasten hoitoon, vaan kyllä siinä yks jos toinenkin osallistui. Jo viiden lapsen perheessä pystyy vanhimmasta lapsesta tekemään apulaisen, vaikka lasten syntymäväli olis vaivaiset vuoden. Viisivuotias pystyy monenlaisiin tehtäviin. Päiväkodeissakin viisivuotiailta odotetaan paljon. Ei riitä, että he vain leikkivät, kyllä sen ikäisen täytyisi jo osata jotain tehdäkin.
Meillä kotona kaikki sujui tosi mallikkaasti. Suuren perheen pyörittämisessä tarvitaan kyllä organisointikykyä, eikä siihen kaikki kykenekään. Tiedän suurperheiden äitejä, joilla voimat ovat loppuneet, sekä taidot pyörittää isoa perhettä. Äitini kertoi, että kaikista vaikeinta oli hoitaa lapsia silloin, kun oli kolmas syntynyt. Tämän jälkeen rupesi jo helpottaa.
Vaikka lapsuuteni oli todella mukava ja muistelen sitä lämmöllä, en silti itse ehkä jaksaisi yhtä isoa perhettä. Mulle sopiva määrä on ehkä 3 lasta.
Todella typerä ja vanhanaikainen ajattelumalli, että vanhimmasta lapsesta apulainen. Entäpä jos se ei yhtään haluaisi sitä, vaan keskittyä esim. niinkin tärkeään tehtävään kuin opiskeluun, joka on monilapsisessa perheessä varmasti muutenkin haastavaa metelin ja ramppaamisen takia.
Eihän se opiskelu ennenvanhaan tärkeää kaikille ollut, kun pellolle mentiin töihin ja sitten omien lasten tekoon ym. Nykyään et saa pienintäkään pestiä ilman jonkin sortin paperia. Saatikka, jos haluat antaa lapsellesi parhaat mahdolliset eväät tulevaisuutta varten ja tuet häntä opiskelemaan itseänsä jopa vähän pidemmälle. Toki koulutus ei suoraan takaa työllistymistä, varsinkaan suoraan johtotehtäviin.
Mutta että ei niitä lapsia VAIN itseä varten tehdä, on myös ajateltava lapsen tulevaisuutta, epäitsekkäästi. Se on paras lahja jonka kotoa voi saada!
Että hoidappa ne jälkeläisesi aivan kuule itse, se ei ole LAPSEN tehtävä, emmekä niin kuin jo sanoin, elä enään maataloudesta. Tervetuloa 2000- luvulle niin kuin sanotaan...
Moikka!
Minä kiitän luojaani, että en ole noin suuresta perheestä.Meitä on kymmenen ja kaikki ei menny ihan mallikkaasti.
Olen onnellinen, että lapsi luku jäi kymmeneen, muuten ei oltais jaksettu.
Olen kotona oppinut auttamaan äitiä.
Lapsuus oli vielä ihan onnellista aikaa, mutta sitten alkoi tapahtumaan ikäviä asioita.
Suurperheen arki on omanlaistaan.
Kaikesta huolimatta pidän omaa äitiäni huippu tyyppinä.Hän jaksoi tukea sillon kun oli vaikeeta.
En usko, että meillä olisi menny niin hyvin ilman äitiä.
Hän potki minua eteenpäin elämässä sillon kun en ite oikein nähny eteenpäin.
Meillä oli ihan huippu joulut.Meillä meni vielä sillon hyvin.Oli paljon lahjoja lapsille.Eikä meillä koskaan ole ollut nälkä.
Tuo ei välttämättä onnistu, jos alkaa tulla ikävyyksiä.
Kuitenkin on aikaa tänne tulla valittamaan,ei ihme jos juuri näistä lapsista kasvaa ne suur rikolliset,kun vanhemmilla ei ole aikaa ja halua opastaa,,
minä olen ollut yksinhuoltaja 30vuotta ja lapsia 2 poikaa ja 1 tyttö hyvin meni sopivat synnytysvälit niin kerkesi edellinen kuivaksi kun uusi tuli ,,,,,,,,,nyt ovat jo maailmalla työelämässä ja heillä lapsia , älkää nykyajan nykeröt iniskö vaan toimikaa
Etpä voi sanoa, et hyvin meni, jos yksinhuoltajana kasvatit lapsesi. Oli sitten mies virhearvio tai vainaa, niin huonosti kuitenkin lasten kannalta meni...
Jos haluat vain yhden, niin pysy sitten siinä. Ne joilla on resursseja hoitaa enempääkin, niin anna heidän hoitaa. Jätät vain muiden asiat rauhaan, niin elämä on aika yksinkertaista. Eikö?
Jotkut rikkaat haluavat vain yhden lapsen, että ei tule sitten kiistaa perinnöstä aikanaan :D. Tää yksi saa sitten koko potin, viis siitä ettei ole sisaruksia tai muitakaan läheisiä. Tässä on minusta riskinä, että tämä ainokainen menehtyy jotenkin ennen aikojaan. Silloin perinnöllä ei ole enää mitään merkitystä.
Okei. Kiitos kaikille hyvistä viesteistä, olen viimeaikoina todella ruvennut miettimään että onko minusta sittenkään useamman lapsen äidiksi. Ongelma on se, että olen joskus todella epävarma miten suhtautua lapseeni joka on noin vilkas ja eläväinen tapaus. Ikää hänellä on siis 1,5 vuotta. Aloituksesta saisi sellaisen käsityksen että kyseessä on joku 3-4 vuotias. Ehken ole vielä kuitenkaan menettänyt otettani kun lapseni on siis vielä niin pieni (voisi sanoa vauvaksi).
Ja muuttaakseni vähän käsitystä en liikaa kiellä lasta, vietän hänen kanssaan paljon aikaa kotona. Leluja on paljon millä leikkiä, laitamme pyykkejä, tyhjennämme astianpesukoneen, hassuttelemme, leikimme, luemme kirjoja, välillä katsotaan vähän telkkua jne. eli kyllä sitä aikaa saa kulutetuksi joten kuten. Minulla loppuu vain luovuus etten keksi enään mitä tehdä. Lapsi on ikäisekseen hyvin fiksu, intensiivinen, toimelias, kaikinpuolin ok pakkaus muttei varmaan ikänsäkään puolesta riitä keskittymiskyky tiettyyn asiaan. Sitten kun en keksi mitään tekemistä niin lapsi etsii jotain muuta kiellettyä joten (myönnän) että silloin syyllistyn liikaan kieltämiseen.
Riittää, kelle?
Me, puolisoni ja minä, olisimme totisesti toivoneet, että meillä kummallakin olisi ollut edes yksi sisarus, kun kävimme vanhempiemme viimeistä tietä.
Kun yhtäaikaa vanhemmat olivat laitoksissa, jopa eri piakkakunnilla, oli tosi raskasta jatkuvasti vierailla luonaan, ja elää rinnallaan.
Siksi kai itse jäimmekin lapsettomiksi, halustamme huolimatta, jotta meillä olisi aikaa vanhemmilllemme.
Itsestä viis.
Aika yksisilmäisesti tunnut asia ajattelevan, vain tässä hetkessä, itsekkäästi.
Pidä tiukempaa kuria? Ei riehu enää.
Täällä joku viisaasti antaa neuvoja rajoista yms. Vanhemman pitää ensin ymmärtää se, että taaperolle on kehitykseen kuuluvaa kiipeillä ja heitellä. Kun sen tietää niin voi ennakoida ja ohjata taaperon touhut oikeisiin kohteisiin. Kaappeihin on saatavana erilaisia vempaimia estämään luvaton kaapeille meno. Kiipeilyyn on ulkona telineitä, liukumäkiä, maastoa ja portaita yms. Eli tarjotaan virikkeitä sallittuun toimintaan. Kotiin voi laittaa yhteen kaappiin alahyllyille tavaroita mitä voi tiputella ja laittaa takaisin. Näin me tehtiin lapsenlapsille ja toisessa huoneessa oli toinen hylly mistä saattoi tiputella vaatteita (hänen) lattialle ja ne nostettiin välillä takaisin tiputettavaksi uudelleen. Kaupassa ko. toiminta estetään ohjaamalla lapsi muualle tai ei anneta kävellä kaupassa ympäriinsä. Sillai ne lapset oppii mikä on sallittua missäkin. Sujuvasti 55v pärjään kolmen 1-4v kanssa ulkona ja kotona.
Olen ap:n kanssa samaa mieltä.
Nuorena suunnittelin hankkivani vähintään kaksi lasta, mutta ensimmäisen osoittauduttua sairaalloiseksi ja muutenkin aika haastavaksi pyörsin päätökseni tehdä enää toista. Onneksi pidin pääni.
Olen täysin vakuuttunut siitä, että tämän yhden lapsen kanssa on saanut "taistella" enemmän kuin moni viiden lapsen kanssa yhteensä. Niin rankkaa on ollut.
Yllätyksekseni hänestä kasvoi kuitenkin vastuuntuntoinen aikuinen ja hyvä ihminen.
Sen lisäksi, että lapseni oli niin haastava, halusin myös itselleni aikaa, mikä silloisen järkeilyni mukaan ei olisi onnistunut, jos minulla olisi tämän yhden vaativan lapsen lisäksi vielä toinen, olkoonkin sitten ollut kenties helpompi tapaus. En halunnut liittyä siihen vikisevään joukkoon, johon olen joskus elämässäni törmännyt, joka vinkuu ja vikisee sitä, että elämä on pelkkää lasten hoitoa ja "kaaosta".
Kiitän tänä päivänä itseäni, että olin kaukaa viisas. Ainoastaan sen vuoksi joskus harmittaa ettei lapsellani ole sisarusta, mutta hän on sanonut olevansa tyytyväinen siihen, että on ainoa.
Hallelujah niille, joilla on monta lasta ja kaikki niistä terveitä ja sellaisia joita on helppoa kasvattaa
Itselläni on kaksi ja se on todella sopiva lapsiluku, enempää en halua. Vaikka alku oli todella rankkaa, niin sitten kun nuorempi täytti 2, alkoi helpottaa ja sitä on ollut vain onnellinen kun on kaksi pienellä ikäerolla. Heistä on seuraa toisilleen, eikä itse tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä (toki vietän aikaa muutenkin paljon heidän kanssaan, pelaillen leikkien ja lukien). Ja on sekin hienoa, kun saa nähdä kahden täysin erilaisen persoonan kehittyvän. Vaikka tuohan sekin haastetta, kun tilanteisiin pitää reakoida heidän luonnettaan vastaavalla tavalla, ei ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita. Toiselle toimii erilainen lähestymistapa kuin toiselle ja ongelmatkin ovat erilaisia.
Arki voi välillä olla hektistä, mutta kun ei turhia nipota joka asiasta niin se helpottaa jo kummasti :) Lapset sitä paitsi oppii parhaiten kokeilemalla, yrittämisen ja erehdyksen kautta. Rajat ja säännöt pitää tietenkin olla, mutta liiallisuuksiin ei kannata mennä. Lapsi on luonnostaan utelias ja kokeilevainen, se on lapsen tehtävä.
Itse olin teiniksi asti ainut lapsi ja kyllä se minua harmittaa vieläkin. Olen kateellinen kaikille joilla on sisaruksia. Jostain olen selkeästi jäänyt paitsi.
Joku sanoi, että ei jää aikaa parisuhteelle yms jos on enemmän kuin yksi. En ymmärrä miten se muka hankaloittaisi oman ajan hankkimista, oli lapsia sitten yksi tai kaksi. Kyllä meidän lapset ainakin menevät hoitoon ihan kahdestaan eikä erikseen. Ja eipähän ole esim lasten ulos meneminen kiinni siitä, että onko kaverit saatavilla, kun on aina se kaveri otettavissa mukaan ja sen aikaa saa itse hengähtää kotona. Itse siis koen, että vanhempana saa enemmän aikaa itselleen/parisuhteelle, kun on enemmän kuin yksi lapsi.
Niin just, että tehdään toinenkin, että pääsee itse helpommalla. Miksi sitten pitää tehdä ollenkaan!
Kyllä ne kaverit on parempi löytyä kodin ulkopuolelta, niin ei tule lapsesta epäsosiaalinen mölli. Sisarus kun on kaverinakin helppo vaihtoehto.
Miksi aina pitäisi olla HELPPOA ja "minä, minä, minä..."
Ei! Vaan lapsen etu aina ensin tai sitten ollaan tekemättä ollenkaan lapsia!
Ei niitä kaikkien tarvitse tehdä, vain siksi kun muutkin ja kun se jotenkin kuuluu asiaan. Höpönlöpön, nykyään on toimivat ehkäisykeinot, ennen ei ollut ja siksi niitä lapsia vain tuli vaikkapa sen kymmenen...
Jos lopettaisit rivien välistä lukemisen ja lukisit tekstin niin kuin se on kirjoitettu, ilman tunteenpurkauksia. Kaikki olettamuksesi menivät metsään. Kommentoit vain omia olettamuksiasi. Kannattaa jatkossa lukea muiden tekstejä ajatuksella, ei tunteella.
Mistä ne nämä nykyihmiset on tehty,minun nuoruudessa ei semmosta mökkiä ollut ,etteikö 5 lapsesta ylöspäin löytynyt,eikä pyykkikoneesta tietoakkaan,vaan liian helppoa on kaikilla nykyään,että jo yksi tuntuu väsyttävän,ei muuta kun tulevia työttömiä ja heti reilusti lisää.:)
Kyllä siihen tottuu:):) muista pitää säännöt ja kuri mukana....
Ei pentuja ollenkaan, niin hyvin jaksaa. Ne on vaan omia valintoja.
Itse sain kaksi lasta peräkkäisinä vuosina, mutta väitän, että sen ekan kanssa oli tavallaan rankinta, koska kaikki oli uutta jne., lisäksi lapset nyt 4 ja 5v leikkivät koko ajan keskenään, joten tavallaan pääsee helpommalla kuin jos olisi vain yksi lapsi. En kuitenkaan väitä, etteikö olisi ollut vauvavuosina rankkaa, sillä en nukkunut kolmeen vuoteen. Silti en vaihtaisi pois, sillä samalla lapset ja niiden hoito on maailman ihaninta ja palkitsevinta, mutta myös rankinta! Olimme pitkään sitä mieltä, että kaksi riittää ja olemme nyt päässeet hyvin (koko perhe) matkustelemaan, harrastamaan ja saadaan tarvittaessa kahdenkeskistä aikaakin. Aiemmin noita asioita arvosti ja toki ne ovat vieläkin tärkeitä, mutta nyt olen tajunnut, että (ainakin minun kohdallani) parasta elämässä on perhe, lapset ja aika heidän ja perheen kanssa, eikä mitkään "pinnalliset asiat". Toisen lapsen jälkeen palasin töihin pariksi vuodeksi, mutta tällä hetkellä suunnitellaan kolmatta, jonka jälkeen jäisin pidemmäksi aikaa kotiin. Uskon, että jaksan hyvin, koska jaksoin hoitaa itse myös nuo kaksi, vaikka heidän ikäero oli vain reilu vuosi, nythän vanhemmat lapset ovat jo paljon vanhempia kolmannen synnyttyä. En aio myöskään viedä vanhempia lapsia virikehoitoon, vaan oikein odotan sitä, että voin taas olla kotona lasten kanssa! :-) Elämän parhaimmat vuodet (ja myös rankimmat) oli ehdottomasti silloin, kun nuo kaksi syntyivät ja sain olla kotona heidän kanssaan!
En tiedä miten tulen jaksamaan, mutta varmasti hankin enemmän kuin yhden lapsen jos vain mahdollista. Kasvoin itse ainoana lapsena enkä ikinä halua tehdä samaa omille lapsilleni, menetin niin paljon kun en omistanut sisaruksia lapsena. Näin aikuisena sillä nyt ei tietysti ole väliä kun kavereita ja tuttavia on, mutta lapsena eri juttu...kurjaahan se yksinäisyys on, naurattaa kaikki ne kommentit siitä, kuinka kaikki ainoat lapset on niiiiin onnekkaita ja hemmoteltuja:DD Siis mitä, huonosti ainoilla lapsilla menee verrattuna heihin kenelle on sisaruksia....
On raskasta. Riittää sulle yksi. Piste!
Lapset leikkii keskenään silloin kun niitä on useita.
Jos niitä on vain yksi, joutuu vanhempi leikkimään enemmän.
Itse asiassa useamman lapsen kanssa on helpompaa kuin yhden kanssa!
Ensimäinen lapsi on vaikein, koska kaikki asiat tulevat aina uutena eteen, mutta seuraavien lasten kohdalla sinulla on jo kokemusta, ja osaat itse suhtautua asioihin rennommin/ oikealla tavalla, mikä taasen vaikuttaa asioiden toteutumiseen.
Minulla on 7 sisarusta, olen toiseksi nuorin. Meillä vanhimmat joutuivat hoitamaan, muille se oli ok, mutta vanhin on tästä hieman katkera, ei kuulemma pystynyt keskittymään lukioon eikä mihinkään muuhunkaan metelin ja hoitamisen takia. Itse koen lapsuuteni todella onnekkaana, ja sisarukset ovat suuri rikkaus.
Itsellä on 1 lapsi, enkä tiedä haluanko lisää. Meillä on tuon yhden kanssa mennyt aika hyvin, kun on melko helppo vauva. Kuitenkin arvostan omaa aikaa ja parisuhdetta ihan hirveästi. Vauva nyt 7kk, ja meillä menee aikataulut miehen kanssa niin hyvin, että molemmat ehtivät harrastaa ja näkemään kavereitaan. Hoitajiakin on, eli pari kertaa on saatu kahdestaankin lähteä hotelliin tai iltaa viettämään. En usko että kukaan suostuisi kahta hoitamaan.. Jos vaikka se toinen olisikin vähän villimpi tai muuten ns erityislapsi.
Aloittajaa ymmärrän, koska itse tarvitsen pitkiä unia ollakseni järjissäni. Meillä vauva nukkuukin mukavasti, ja jos on yöllä levoton niin nukun hänen kanssaan päikkärit. Kun palaan töihin pitää miehen kanssa varmaan vuorotella kumpi saa päikkärit sitten illasta. Onneksi lapsi on tullut vanhempiinsa, eli unta riittää.. Synnäriltä kotiuduttua nukkui jo yli 6h yöunia ja välillä piti herättää syömään. Nyt kun oppii paljon uutta täytyy tuttia käydä väillä laittamassa yms..
Tällä hetkellä ei toinen lapsi tulisi kysymykseen, koska opiskelen, käyn töissä ja muutenkin tykkään nähdä paljon kavereita (usein vauva on mukanakin, mutta eihän siitä mitään tulisi sitten jo olisi 2 sählääjää vaikka kahvilassa...) Ja ONNEKSI MULLA ON AIVAN IHANA OSALLISTUVA MIES
karalla ADHD
Suomessahan syntyy nyt jo vain 1,8 lasta per nainen keskimäärin eli alle kaksi ;). Tarkoittaa sitä, että väestö alkaa kutistua ennen pitkää. Älkää siis huolehtiko, te jotka pelkäätte ihmisen tuhoavan Suomen luonnon. Täällä on semmonen tyyli, että jotkut harvat naiset ovat sarjasynnyttäjiä/kotiäitejä, mutta sitten taas yhä useampi nainen jää kokonaan ilman lapsia ja jopa ilman miestä, vaikka sellaisen nyt luulisi helposti löytyvän.
Kuuluu asiaan :) Tunne arjen raskaudesta ja taaperon riehuminen. Älä lannistu, asiat aivan varmasti aikanaan! Ja täällä näitä irvileuka kommenttteja kyllä riittää: "lapsille ei saa huutaa, ei saa sanoa ei, ei enempää lapsia jos ei jaksa yhtä hoitaa, mitä valitat "jne. Ihmiset on julmia ja ilkeitä!
ja ukko on illat baarissa, anoppi sortaa, lapsia kiusataan koulussa ja hoitopaikassa, työpaikalla tapellaan, rahaa ei ole jne. Surkeus on loputon, mutta ei ole muita mahdollisuuksia kuin kestää loppuun asti.
Lapsellasi on liian vähän virikkeitä. Lapsilla on toisistaan seuraa. Lapset tarvitsevat ulkoilua ja ihmisten ilmoilla liikkumista. Lapsille kuuluu opettaa rauhallisesti mitä saa tehdä mitä ei. Lapsi tarvitsee toistoa. Lapselta ei kannata vaatia liikoja. Kaikkea ei kannata kieltää.
Kun on useampi lapsi niin ei takerru turhiin juttuihin vaan keskittyy oleelliseen.
Kommenttina tuohon lapsen hoidon vaikeuteen. Ota kaikki sellaiset pienet esineet pois joita lapsi ei saa hypistellä tai siirtää. Laita varastoon siksi aikaa, pääset helpommalla. Kun lapsi on vähän vanhempi tai oma jaksaminen paremmassa kunnossa, ne voi tuoda takaisin.
Jos haluat kieltää jotkut jutut, päätä mitä ne ovat mutta rajansa kaikella. Kaikki ei saa olla kiellettyä. Meillä esim. keittiön laatikoita saa tutkia silloin kun annan luvan - kiellän myös 1,5 vuotiasta jos menee tutkimaan kaappeja ja laatikoita ja otan tavaran pois, niin monta kertaa kuin tarvitsee. Lopulta alkaa uskoa kerrasta. Annan jotain muuta kivaa käteen tai keksin muuta tekemistä ja harhautan lapsen näin unohtamaan laatikot.
Pöydälle ei meillä kiipeillä, ei pieninkään. Tavat pitää olla, pöydällä kuitenkin syödään ja pidetään tavaroita, ei jalkoja.
Kirjahyllystä saa katsoa kirjoja ja muutama voi kerrallaan olla katsottavana, sitten menen auttamaan laittamaan niitä takaisin, mutta kirjoja ei heitellä pitkin poikin. Silloin otan kirjat pois, kiellän ja keksin lapselle taas muuta hommaa jos ei muuten tule pois hyllyltä. Vanhemmat (alle kouluikäiset) lapset lukevat 1-3 kirjaa kerrallaan ja vievät itse kirjat takaisin hyllyyn, joskus pitää muistuttaa, kun ovat lukeneet.
Lapset askareisiin mukaan. 3-vuotias ymmärtää jo mitä "odota" tarkoittaa. Aina ei saa kaikkea, joskus on mentävä omaan huoneeseen leikkimään hetkeksi keskenään. Sisaruksista on seuraa toisilleen. Minusta usempi lapsi on ollut helpompi kuin mitä esikoisen kanssa oli.