Meillä on mieheni kanssa lähes vastasyntynyt vauva. Tultuamme sairaalasta kotiin olin kipeä (haava) ja tosi turvoksissa enkä kivuilta paljon kyennyt nukkumaan, ehkä 3-4 tuntia yössä. Mieheni koki minut valittajaksi, vaikka en paljon mielestäni valittanut, ja uhkasi erolla heti alkuun. Tilanne on tietysti parempi nyt, kun olen jo vähän kuntoutunut ja turvotukset ovat selvästi vähentyneet eivätkä haittaa enää arkea...ja haavakivut ovat sen verran vähentyneet, että saan jo vähän enemmän unta. Mies ei nuku makuuhuoneessa kanssani, jotta vauvan imetys ja hoito yöaikaan eivät häiritsisi häntä. Koen, että olemme yhtäkkiä etääntyneet tosi paljon tunnetasolla enkä oikein tiedä, miten osaisin korjata tilanteen. Mies ei lainkaan koske minua enää eikä juurikaan suukota.
vauva ja etääntyminen
mitä tehdä?
8236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No jo on itsekäs mies! Kyllähän miehes pitäs ymmärtää leikkauksesta aiheutuvat kivut ja yrittää parhaansa mukaan auttaa sua kaikella tapaa.. Niin huomaavaiset miehet tekisi..
Oliko lapsi toivottu myös miehesi osalta? Jos oli niin miksi miehesi käyttäytyy noin :O eikös tuo kaikki ole päivän selvää miten arki muuttuu ja sinun toipumisesi kanssa päivät etenevät..
Itse tekisin varmaankin niin että katsoisin onko mies edes mukana millään tavalla arjen askareissa niin sinun kun vauvan kanssa. Jos ei niin mihin sellaista miestä tarvii! Pärjäät paljon paremmin yksin kun sinulla ei ole yhtä "lasta" lisänä vedettävänä perässäsi.. Usko pois, sulle jää enemmän voimavaroja touhuta vauvan kanssa kun ei tartte miehen oikutteluja kattella..
Voisit verrata miehelles näinkin karrikoidusti että jos hän joutus auto-onnettomuuteen ja ei pystys liikkuu heti niin sanosit vaa että en mä sun kaa haluu olla kun valitat jatkuvasti etkä kipuines pysty nukkuu!!
Noh, toivottavasti teillä asiat suttaantuu...
Kurjaa että miehesi ei tue sinua nyt juuri kun tarvitset tukea. Pitäisihän hänen myös ymmärtää että lapsi on yhteinen hanke, jota molemmat hoitavat ja molemmat valvovat vuoronperään. Toivottavasti pystyt kuitenkin odottelemaan kärsivällisesti että totutte vauvaan ja löydätte helpottavamman päivärytmin. Voihan olla että mies on hämillään ja avuton eikä ole vielä tajunnut isyyttään, mutta kypsyy isäksi vähitellen. Uusi outo tilanne voi myös tilapäisesti estää läheisyyttänne, joka toivottavasti palautuu myös. Anna ajan kulua ennen kuin teet mitään isoja ratkaisuja.
Harvinaisen kuspäisen miehet oot ottanut..
Kerropa siellä neuvolassa jos heillä olisi viisaita neuvoja.
Olipa ikävä lukea tarinasi. Olet valitettavasti tehnyt lapsen itsekkään miehen kanssa. Nyt kun hän ei saa täysipainoisesti huomiotasi, on hänen vaikea suhtautua sinuun. Koko nainen ja elämä ovat muuttuneet eikä se ole itsekkäästi ajattelevalle helppoa. Ex-mieheni oli aivan samanlainen ja vuosien mittaan ymmärsin että on parempi erota kuin jatkaa yhdessä. Toivon kuitenkin, että kohdallanne tilanne on vain väliaikainen.
Sano miehellesi suoraan, että olet läpikäynyt isoja asioita raskaudesta synnytykseen ja nykytilanteeseen asti. Kerro, että toivot häneltä enemmän tukea ja että tunnet hänen kaikonneen välimatkan päähän tämän prosessin aikana ja kaipaat häntä takaisin. Jos miehesi ei ymmärrä, ota jämerämmät sanat käyttöön.
Usein asia etenee paremmin mutkan kautta suoraan. Voitko uskoutua omalle äidillesi tai anopillesi? Puhelu tai käynti lapsen jommankumman isovanhemman puolelta saattaisi mennä miehelle kaaliin paremmin kuin mikään oma "nalkutuksesi".
En enää tiedä mitä tehdä. Olemme täysin etääntyneet toisistamme vauvan syntymän jälkeen. Mies puhui erosta toistamiseen ja sanoi, että katuu koko avioliittoa eikä enää rakasta ja että hänen on parempi poissa kotoa jne. Kuitenkin jatkoimme, mutta en tiedä, voiko tilannetta enää purkaa ja parantaa. Mies on etäinen. Ei koske. Nukkuu eri huoneessa. Kommunikaatio on virallista ja etäistä. Olen todella surullinen.
Minusta näyttää siltä että miehesi haluaa erota, ja väkisin ei voi ketään avioliitossa pidätellä. Ikävintä että tämä sattui vauvan syntymän aikaan, jolloin erityisesti tarvitsisit häntä. Voi olla että toivominen ja jatkaminen vain pitkittää tuskaa, ja eropäätös ainakin selkiyttäisi tilannetta. On helpompaa jos ei odotakkaan toiselta osallistumista yhteiseloon, kun hän ei sitä halua.
Valmista itsesi ajatukseen että olette eroamassa ja anna hänen rauhassa selvitellä tunteitaan. Voihan olla että ongelma on ohimenevä, sen näyttää aika. Vaatimalla et saa hänen tunteitaan muuttumaan, siis ei voi muuta kuin tyytyä ja ruveta totuttelemaan uuteen tilanteeseen kenties yksinhuoltajana.