Minulla on vain isovanhemmat elossa. He kohtelevat minua kuin jotain villi eläintä. Haukkuvat ja vittuilevat minkä kerkeävät. Eli ovat välinpitämättömiä minua minua kohtaan. Kun en käy heidän luona enää, niin soittavat ja ihmettelevät miksen en ole käynyt enää heidän luona...
Olen muutenkin yksinäinen jolla ei ole kavereita tai ystäviäkään, olen vielä kaikenlisäksi työtönkin. Myös olen sinkku (4vuotta jo)
En tiedä mitä sitä tekisin, kun kaikki menee huonosti ja ei valoa näy tunnelin päässä.
Olen tässä pohdiskellut, että mikä on mun elämän tarkoitus. Muutenkin olen saanut kokea koko elämäni ajan huonoa kohtelua. Vaikka olen ollut ystävällinen ja nöyrä.
Olen henkisesti niin väsynyt, että huh huh.
Kertoisin enemmänkin, mutta asioista tulisi kirjan kokoinen kirjoitus tänne.
Olen muutenkin yksinäinen jolla ei ole kavereita tai ystäviäkään, olen vielä kaikenlisäksi työtönkin. Myös olen sinkku (4vuotta jo)
En tiedä mitä sitä tekisin, kun kaikki menee huonosti ja ei valoa näy tunnelin päässä.
Olen tässä pohdiskellut, että mikä on mun elämän tarkoitus. Muutenkin olen saanut kokea koko elämäni ajan huonoa kohtelua. Vaikka olen ollut ystävällinen ja nöyrä.
Olen henkisesti niin väsynyt, että huh huh.
Kertoisin enemmänkin, mutta asioista tulisi kirjan kokoinen kirjoitus tänne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä tuollaisiin isovanhempiin kannatakaan olla yhteydessä, jos niiden seurasta tulee vain huono fiilis. Koita löytää niitä tuttuja tai kavereita. Niitä saa kun on kiinnostunut asioista. Esim. itseäni kiinnostaa videopelit ja niiden kautta on tullut montakin tuttua.
Tapa ittes.
"Muutenkin olen saanut kokea koko elämäni ajan huonoa kohtelua. Vaikka olen ollut ystävällinen ja nöyrä."
Tuo lienee juuri se syy. Ystävällisiä ihmisiä käytetään yleisenä sylkykuppina. Vain niitä kohdellaan hyvin, joita pelätään jonkin verran. Itse yritän koko ajan taistella tätä kuviota vastaan. Olen ystävällinen ystävällisille ja lähden sitkeästi taisteluun v.ittumaisia ihmisiä vastaan. Vähintäänkin olen heille töykeä ja joustamaton. Ei tämä maailma muutu, jos kaikki noudattavat samaa kaavaa. Kuten Gandhi sanoi, ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä. Minä haluan nähdä sen muutoksen, että ystävällisten ihmisten yli ei kävellä.
Itsekin olen yksinäinen, masentunut, ahdistunut ja työtön... Huomenna taas yks juhlapäivä toisilla vaan itellä ei. Vuodesta toiseen on sama yksinäisyys jatkunut. Muutama kaveri mulla on, mutta niillä on aina muuta menoa kun ei olla niin läheisiä. Tsemppiä sulle!
Joo, olispa vaan unilääkkeitä että vois nukkua vapun aaton ja vappupäivän..
kaikki noi juhlapäivät vituttaa (uusi vuosi, vappu, juhannus) kun ei oo mitään tekemistä eikä paikkaa minne mennä.
Joo mulla kans monet on olleet ilkeitä ja inhottavia ja uskon sen johtuvan liiasta kiltteydestä ja ystävällisyydestä.
Kuvio muuttui kun opettelin itse olemaan kovempi ja kylmempi. Vielä silti pyrin olemaan ystävällinen ystävällisille, mutta kusipäille aion olla yhtä kusipää ellen enemmän, jos joku käy aukomaan. Enää ei ole käynyt, ehkä vaistoavat asenteen.
Ja oikein että et tapaa isovanhempia. Todennäköisesti narsisteja. Itse olen hyljännyt vanhempani samasta syystä eikä kaduta!
Virallinen suositus onkin, ettei narsisteihin pidä yhteyttä. Sitä samaa paskaa sieltä vain on luvassa!
Mutta et ole ainut samaa läpikäynyt. Voimia!
Huomenta m27v
Ensinnäkin hyvä, että sait kerrottua edes alun ja päällimmäiset fiilikset. Kirjoitat, että kertoisin enemmänkin, mutta asioita on paljon. Tuntuu, että olisikin tärkeää saada ilmaistua sitä, mitä sisälläsi vyöryy. Kirjoittaminen auttaa, mutta vielä paremmin auttaa vastavuoroinen keskustelu. Koska tuntuu, että ihmissuhteet kohdallasi tuottavat tuskaa, voisitko ajatella ryhtyä puimaan asiaa keskusteluavussa? Mitä kaikkea 'kirjasi' tarinaan kuuluukaan, miten se on tähän päätynyt ja ennenkaikkea, miten kirjasi luvut voisivat jatkua niin, että niihin tulisi sitä tarkoitusta, toivoa ja voimaa? Mihin voit vaikuttaa itse? Mikä pitää vain hyväksyä - näiden kahden asian välillä on hyvä pysähtyä pohdiskelemaan. Miltä sinusta tuntuisi ajatus jakaa tarinasi jonkun kanssa, jolla on hyvä tahto sinua kohtaan eikä tarvitsiis pelätä huonoa kohtelua? Keskusteluapua voi hakea terveyskeskuksista, erilaisista auttamispalveluista sekä myös kirkon diakoniatyöntekijältä asuinpaikkakunnaltasi.
Toivotan sinulle kevääseen jotain hyvää muutosta elämääsi.
Meiju, diakoni