KIRJAILIJANALUILLE

1. Jossain vaiheessa koulukirjoittaminen alkoi tuntua niin kivalta, että jatkoin sitä kotonakin.
2. Aloitin noin reilu kolme vuotta sitten tarinalla, jota kirjoitin varmaan vuoden.
3. Oon kohta 19.
4. Helvetin hyvää jälkeä tulee aina.
5.ja 6. Ei ole julkaistu teoksia. Niin vielä.
7. Kirjoittaminen on helppoa, mutta kirjoittaminen on vaikeampaa.
8. En osaa sanoa.

1-2. 8-9-vuotiaana, kyllä, olen kirjoittanut siitä lähtien, kun opin "ihan oikeasti" lukemaan. Ja ihme kyllä mulla on vielä noita tekstejä jossain jäljellä.
Aloitin kirjottamisen kynällä ja pienellä päiväkirjamallisella kirjalla, johon kirjottelin ns. tarinoita. 9v jatkoin vaarilta perimälläni kirjoituskoneella.

3. Olen 21. Toistaiseksi.

4. Pikkusena kirjotin dekkarityylistä tyttöhömppää. Nykyään kirjotan fantasiaa. Kyllä varmasti saisin aikaan muutakin, mutta tällä hetkellä ei kiinnosta.

5-6. Ei, luojalle kiitos siitä.

7. Ei. Kirjottaminen on vähän niin kuin ajattelua, joskus se tökkii, joskus se kulkee.

8. Yhden valmiin kirjan olen kirjottanut. Ei siitä sen enempää. Runoja ja muuta sontaa on myös syntynyt ikäänkuin sivutuotteena. Nekään ei edes mainitsemisen arvoisia.

Pidän kaikista rastiruutuun tehtävistä siksi vastaan näihin aina kun kohdalle osuvat. Ihan kuten niihin kolmisivuisiin; mikä kauppa on mielestänne paras kaavakkeisiin.

1. Opettajan ohjatessa eka tai tokaluokalla.
2. Ensimmäisen päiväkirjan sain kolmannella, sinne kirjoitin lyhyitä tarinoita ja raakaa yhdeksänvuotiaan todellisuutta.
3. En nuorekkaisiin

1. Eiköhän se siitä lähtenyt kun koulunpenkillä ensimmäinen aine kirjoitettiin. Sitten niitä piti vain saada kirjoittaa lisää ja lisää ja lisää... eivät ne ideat siellä päässä mitään auta, pitää saada ne paperille muistiin. :D

2. sanojen kirjoittamisen taidon opin jo eskarissa, mutta ensimmäisiä tarinoita alkoi virrata vasta koulun penkillä kun kirjoittaminen alkoi olla jo "halussa" ja sitten se vain jäi päälle, tarinoita syntyy edelleen... :)

3. (ikäluokka?) sanoisin olevani 16-17.

4. No joskus jotain humoristisia lyhyit novelleja, nyttemmin jäänyt koukkuun pitemmän fantasian kirjoittamiseen...

5. Eipä ole ei, ei ainakaan vielä

6. ei

7. Joskus, mutta silloin se jätetään yleensä sellaiselle päivälle jolloin kirjoittaminen luonnistuu.

8. teosta? mitkä sitten lasketaan teoksiksi....
Novelleja löytyy laatikko kaupalla, A5/30 tiimarin vihkoja mennyt kiitettävä määrä (jokainen sisältää yhden yhtenäisen tarinan)
Suurin saavutukseni lieneen. 170 sivuinen fantasia kirjoitus, joka pitäisi vielä oikolukea...

1.&2. Aloitin kirjoittamisen peruskoulun ainekirjoitustunneilla, mutta se on eri asia kuin tämä nykyinen kirjoittaminen. Fiktioon siirryin vasta teknillisessä korkeakoulussa, jossa luovuudelle oli niin vähän kanavoimismahdollisuuksia että piti tyhtyä harrastelijakirjailijaksi.

3. Olen varhaiskeski-ikäistyvä nuori aikuinen.

4. Ihan mukavalukuista. Kiitos kysymästä. Kirjoittaminen siinä kuitenkin pääasia on. Siitä minä nautinnon saan.

5. Ei ole julkaistu eikä välttämättä julkaistakaan. Olen nimittäin aika huono lähettämään tekstejäni kustantajalle. Vanhan tietokoneen kovalevyille päätyvät arkistoon.

6. En ole ammattikirjoittaja enkä taida sellaiseksi lähiaikoina ryhtyäkään. Ammatti-insinööri minusta tulee. Ehkä eläkeiässä olisi mukava saada vähän tekemistä ja lisätuloja.

7. Kirjoittaminen on liiankin helppoa. Hyvä teksti ei synny vaivattomasti, mutta harvoin viitsin nähdä niin paljon vaivaa.

8. Valmiina on epälukuinen määrä b-luokan novelleja ja pienoisromaaneja sekä muutamia edellisien raakileita ja pari romaanin hahmotelmaa.

1. Mulla alkoi varmaan päiväkirjan kirjoittamisesta ja levisi siitä pikku hiljaa muille osa-alueille.

2. Päiväkirjan kirjoittamisen aloitin varmaan melkein heti kun opin kirjoittamaan. Runoja ja pieniä novelleja rustasin yläasteella ja lukiossa ja nyt viimeiset pari vuotta olen pakertanut ekan "romaanini" parissa.

3. 27

4. Omasta mielestä välillä jopa hyvääkin. Kaunista.

5. Ei

6. Kyllä raha todellakin tulee muualta kuin kirjoittamisesta. Kirjoittaminen on toistaiseksi harrastus, asia joka saa hyvälle mielelle. Ja ehkä haaveena ammatti.

7. Mulla se menee niin, että kirjaan syntyy uusia lukuja kun saan sopivan fiilikset. Se voi tulla mistä vaan. Viimeksi kirjoittamani luku taisi hahmottua mieleeni kun pesin käsiäni ja katselin saippuakuplia. Siitä lähti se luku helposti ja vaivattomasti. Joskus kirjoittaminen on vaikeaakin. Silloin korjailen vanhaa. Poistan banaalit ja pateettiset lauseet. Melkein joka päivä kuitenkin tulee kirjoitettua jotain.

8. Vastaus taisikin jo tulla.

Näihin kyselyihin on aina yhtä mukava vastata :).

1. Miten aloititte kirjoittamisen?

Tarkoittaako kysymys sitä, että mikä sai minut kirjoittamaan tarinoita vapaa-ajallani? Hmmm....vaikea sanoa. Tavallaan en ole koskaan "aloittanut" kirjoittamista, vaan olen ennemminkin kirjoittanut silloin kun saan siihen fiiliksen päälle. Usein tämä tapahtuu aika harvoin.

2. Milloin aloititte?

Vähän samantapainen vastaus kuin edelliseen kohtaan, eli tavallaan olen kirjoittanut aina. Tavallaan taas en ole koskaan kirjoittamista aloittanut, sillä se on kuitenkin ollut kovin epäsäännöllistä toimintaa.

3. Mihin ikäluokkaan kuulutte?

20

Muutama vastaus:

1. Vahingossa, joku nauroi saitilla mun jutulle.

2. Nelisen vuotta sitten sillä saitilla.

3. vetelen kolmannenkymmenennen luokan loppua.

4. Sekavaa, ihan perseestä.

5. Ei

6. En

7. En ole koskaan kokeillut.

8. -

1. Kokoikäinen harrastus, mutta vakavammaksi se muuttui parisen vuotta sitten.

2. Ks. edellinen

3. 40 vuosirengasta, osa naamassa, osa vatsassa...

4. Kaikenlaista, jännitysromaanit ovat lähinnä sydäntä.

5. Julkaistaan 9.10.2004

6. Ei tästä ammatiksi ole, vakavan puoleiseksi harrastukseksi kyllä.

7. Ei, ei kirjoittaminen ole vaikeaa, mutta järjellisen lopputuloksen saaminen on. Tekstiä syntyy, mutta vasta sitä raa'asti karsimalla saa jotakin älyllistä aikaiseksi. Omien sanojen tappaminen on joskus niin vaikeaa, niin vaikeaa...

8. Julkaistavan lisäksi yhden ihan toisentyyppisen tarinan. Parhaillaan työn alla on kaksi jännitysromaaniksi luokiteltavaa juttua, joiden julkaisusta ei vielä tiedä. Yhden runokokoelman ja laulujen sanoituksia. Muutaman tutkielman ja yhden töihin liittyvän kirjan englanniksi.

1. Miten aloititte kirjoittamisen? Lapsena (ala-aste, ehkä ensimmäinen tai toinen luokka), Runotyttö -sarjan innoittamana:)
2. Milloin aloititte? Kts edellinen kysymys.
3. Mihin ikäluokkaan kuulutte? Siihen, joka syntyi suurille ikäluokille.
4. Minkälaista tekstiä syntyy? EnniMustos-TuijaLehtismäistä lukuromaania.
5. Onko vielä julkaistu? Ei.
6. Ootteko ammatikirjailijoita? Ei.
7. Onko kirjoittaminen vaikeaa? Ei, mutta editoiminen on;)
8. Miten monta teosta ootte tehny? 2 romaania, useampi työn alla.

Vastauksia näihin ihkuihin kysymyksiin.

I Kirjoittamisen aloitin a-kirjaimesta. Piirsin monta sivua horjuvia a-kirjaimia. Kun vihkoni oli täynnä a-kirjaimia, koristin pulpetinkanteni a-kirjaimin. Seuraavaksi opimme e-kirjaimen.

II En saata muistaa. Pitkät ajat menin aikaisin nukkumaan. Sen jälkeen olen tuhertanut kaikenlaista. Olen pahis.

III Luokkayhteiskunnasta on muka ilmeisesti siirrtytty ikäluokkayhteiskuntaan. Oma ikäluokkani on sama kuin Pikku-G:n (ymmärtääkseni Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuutta seurannut 1987), joskaan en vielä ole hartaista pyrkimyksistäni huolimatta saavuttanut samanlaista idoliutta kuin tämä vastuuntuntoinen aikalaiseni.


IV Minkäkölaista tekstiä syntyy? Monenmoista. Runoilua, proosailua, kaikenlaista scheissea, ollakseni nuorekas.

V Ei.

VI En.

VII Ese sen jo sanoikin.

Kirjoittaminen ei ole vaikeaa. Sormet vain kangertelevat.

VIII En yhtäkään.