Vaimo (40) on täysin toivottomassa tilassa: käynyt läpi kaikki mahdolliset terapiat ja lääkekokeilut, mutta suunnatton väsymys ja masennus iskee yhä uudestaan. Välillä on parempia jaksoja, jotka auttavat minua muistamaan miksi häneen rakastuin.
Nyt kuitenkin väkisinkin alan miettimään onko vika minussa. Olisiko viimeinen parannuskeinoyritys avioero - jos minä olenkin syyllinen? Hesarissakin oli juttu, jonka mukaan puoliso saattaa olla masennukseen syyllinen. Ovatko muut miettineet tällaista?
Nyt kuitenkin väkisinkin alan miettimään onko vika minussa. Olisiko viimeinen parannuskeinoyritys avioero - jos minä olenkin syyllinen? Hesarissakin oli juttu, jonka mukaan puoliso saattaa olla masennukseen syyllinen. Ovatko muut miettineet tällaista?
Vastaukset 12
Vanhimmat
ovat luultavasti syypää häneen poukkoilevaan oloonsa, et sinä. Kun tämän ymmärrät, jaksat hänen rinnallaan ja tukenaan. Hänestä on tehty lääkeriippuvainen. Siihen hän ei ole itse syyllinen.
Parisuhde on niin tiivis suhde, että kun toinen väsyy ja masentuu se vaikuttaa myös toiseen, joka reagoi siihen omalla persoonallisella tavallaan. Jos epäilet omaa syyllisyyttäsi, luultavasti et ole.
Et ole syyllinen ja ei sen vuoksi tarvitse eroa ottaa. Sinä tarvitset itse tukea ja lepoa. Masennus on sairaus. Saattaa olla, että vaimosi uskaltaa olla täydellä rahkeilaan masentunut, kun luottaa ja rakastat häntä.
Kun hoidot eivät auta ja sairaus pitkittyy, läheiset kokevat voimattomuutta ja alkavat syyttelemään jospa itseään.
Minullakin mies sinnitteli rinnalla niin kauan kuin mitenkään jaksoi. Viikko viikolta, vuosi vuodelta vajosin koko ajan syvemmälle masennukseen ja lopulta pääasiassa vain nukuin töiden lisäksi. Kun mies löysi uuden ja ilmoitti lähtevänsä, hänkin poti selvästi syyllisyyttä, vaikken mitenkään voisi häntä syyttää. Kiitollinen olen, että niinkin kauan minua jaksoi, minkä hänelle sanoinkin. Tietysti olisi ollut hyvä, että olisin tuon lähdön jotenkin osannut ennakoida - jätti aika pahat jäljet, kun ilmoitus tuli ihan odottamatta. Jäi hirveä kammo, että mitä vaan hirveää voi tapahtua ihan ykskaks.
Kyllähän se mies oli kavenneessa elinpiirissäni minulle kaikki kaikessa ja koen myös, että hän oli ainoa mahdollisuuteni mielekkääseen elämään, koska nyt näin alas romahtaneena en kykene enää parisuhteeseen.
Hyvä miehellesi, kun lähti. Järjetöntä pilata omaa elämäänsä toisen narsismin vuoksi.
Niinpä, olen samaa mieltä. Minun olisi pitänyt ymmärtää katkaista suhde jo aikaisemmin ja päästää mies elämään normaalia elämää. Asioita ei vain näe niin selkeästi itse tilanteessa kuin sitten myöhemmin.
Tulee niin kovin raskaaksi olla ihmisen ainoa elämänsisältö vaikka rakastaisikin ja välittäisi hurjasti, niin kyllä se voimat valitettavasti imee ja toinenkin muuttuu muumioksi ellei apua ja hoitoa löydy.
Jos vuosia on toisen masennus jatkunut ja senkun pahentunut vain niin kyllä olisi korkea aika vaihtaa hoitomuotoa ja terapeuttia!
Aika fiskuja vastauksia kaikki kolme.
Vaimosi on vastuuton ja pilaa sinunkin elämäsi pelleilyllään.
Sinulle, jätä heti. Et ole kokenut masennusta. Mielestäni aloituksen tekijä saa itse päättää, miten hän jaksaa sairaan puolison rinnalla. Tietenkin ihanne olisi, että rakkaus kestäisi myös syvällisesessä vastoinkäymisessä, mutta olemme ihmisiä.
Jospa vaimo vielä paranee!
Oletko varma että kyseessä on masennus, ettei vaan olisi fyysinen sairaus vaimollasi. Toivottavasti jaksat tukea häntä nyt kunhän tarvii apuasi.
Oletko pllut hänen tukenaan myös lääkärikäynneillä. Meneppä .
Vika tuskin on sinussa, mutta puolisosi tarvii nyt sinua.
Harrastaako vaimosi mitään, ja jos niin mitä?
Jos ei sun panemalla parane niin eroa heti. Joku muu poraa sitten jatkossa ja jos ei silläkään toivu niin on toivoton tapaus ja joutaa mennä.
Todella tyhmää textiä tuo edellinen. Näköjään olet ihan oikealla palstalla , mielenterveys.
Aloittajatte edelleen voimia.puolisosi tarvii sinua.