..jota en voi saada omakseni.
Niin kulunut lause, mutta niin totta...
Miten saan hänet sydämestäni irti. En vain pääse hänestä yli. En, vaikka kuinka pyristelen. En, vaikka väriinpäin eteenpäin kulkisin, tai päälleen seisoisin...se tunne ei katoa.
Miksi niitä tunteita ei kumpikaan ääneen lausunut, vaikka kumpikin niistä tiesivät.
Niin kulunut lause, mutta niin totta...
Miten saan hänet sydämestäni irti. En vain pääse hänestä yli. En, vaikka kuinka pyristelen. En, vaikka väriinpäin eteenpäin kulkisin, tai päälleen seisoisin...se tunne ei katoa.
Miksi niitä tunteita ei kumpikaan ääneen lausunut, vaikka kumpikin niistä tiesivät.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun vaihtaa sanan mies paikalle sanan nainen niin olisin voinut kirjoittaa tuon.
sama juttu, ja musta tuntuu mahdottomalta elää näin.
tee sitten jotain
TP:lle
-Brown Eyed Girl
Niin. Kaiken mitä sisällään pitää jos vois ulos tuoda.....
.....ja vain Hänelle.
Pelkkä tunne ja tieto ei aina riitä. se pitäisi saattaa sanoiksi.
Tärkeää on asian tiedostaminen ja hyväksyminen. Ei se helppoa ole, unelmista ja haaveista joutuu luopumaan. Mutta, ei voi jäädä loppuelämäksi haaveilemaan saavuttamattomasta, varatusta ihmisestä. Ehkä siinä sitten ajan kanssa löytää muita kiinnostuksen kohteita, asioita, ihmisiä, ja pikkuhiljaa tuo epätoivoinen ihastus painuu takaa-aialle.
Rakkaus kuihtuu jos sitä ei ruokita, näinhän usein käy. Ajattelen, että jos sitä epätoivoista rakkautta ei ruoki niin ehkä se sitten hiipuu. En tiedä kun ei ole omakohtaista kokemusta.
Eihän epätoivoista rakkautta pitäisi ruokkia.
Se pitää näännyttää nälkään.
Jos ajatukset ovat aina hänessä, ei pääsekään irti. On ajateltava muuta, tehtävä asioita jotka vie toisiin ajatuksiin. Itsesäälissä ei pidä ryvettyä, eikä tunteiden kohdetta voi syyttää omista tunteistaan. Itse voi tehdä asioille paljon jos todella haluaa! Mitä ruokkii se kasvaa, mille ei anna ravintoa se kuihtuu!