Hei mummut ja muut sukulaiset! On kiva kun käytte vauvaa katsomassa, mutta kohtuus kaikessa. Ensimmäisinä viikkoina ei millään jaksa jokapäiväisiä vieraita eikä varsinkaan yökyläilijöitä. Ei vaan jaksa, vaikka ei ole mitään teitä vastaan. Mummu joka kuvittelee olevansa avuksi, saattaakin olla enemmän vaivaksi. Haluamme puolisoina myös hoitaa lasta omin päin ja olla keskenämme, antaa kodin olla vähemmällä siivoamisella, olla hiljaisuudessakin ja levätä vain.
Kotirauha
väsyneet vanhemmat
32498
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ei ole koskaan meillä ollut vastaavaa ongelmaa, vaan suku on osannut antaa vauvaperheen olla "rauhassa".
Esiintyykö suvussanne paljon tuollaista tunneälyn puutetta?
Tämä tuntuu olevan yleinen ongelma. Anoppi tunki meille yökylään heti seuraavana päivänä. Vahtasi kokoajan selän takana ja oli koko ajan kiinni vauvassa. Änkäsi makuuhuoneeseen , sängyn viereen vahtaamaan, kun olin imettämässä. Mitään kotitöitä ei tehnyt, olisi vienut vaikka koiran kävelylle, tupakalla kyllä piti juosta. Ja hehkutti kuinka ihanaa on kun saa seurata, kun hän meinasi taas masentua. Olisin halunnut vain omaa rauhaa vauvan kanssa. Aivan kuin meidän tehtävämme olisi ollut ajatella vain hänen tarpeitaan. ja mukavuuttaan. Viis meistä. Ja minähän se olen loppujen lopuksi se itsekäs miniä kun en anna mummon hoitaa ja säätää..
Onko miehesi kuitenkin, äidistään huolimatta, ihan normaali ihminen? Isäkö hänet kasvatti vaiko isovanhemmat?
Mies on ihan normaali ihminen. Mitään merkkejä, tälläisesta käytöksestä ei ollut näköpiirissä. Anopilla kun oli 2 lastenlasta ennestään. En voinut ymmärtää miten sekoaa noin.
Anoppi ei siis aiemmin ollut tunkeutunut lastenlastensa perheisiin yökylään heti vauvan ja äidin kotiuduttua?
Miehesi olisi kuulunut kuskata äitinsä kotiin saman tien. Kyllä siinä mieheltäsikin tilannetaju petti pahan kerran.
Pitää osata itse _sanoa_ suoraan!
Meilläkin anoppi tunki kylään ja yritti ehtiä ensin itkevän vauvan luokse. Töni minut sivuun ym sairasta. Ei olisi antanut millään vauvaa minulle, vaikka vauva itki nälkää. Imetin.
Anoppi ei ole koskaan imettänyt ja yritti käännyttää minut pulloruokinnan puolelle. Sekoili. Puhui vauvalle kutsuen itseään äidiksi. Jouduin sanomaan, että kumpi täällä on äiti sinä vaiko minä. Mieheni vei äitinsä asemalle.
Ohhoh, onpa pelottavia anoppeja!!
Mutta eikö tuollaiset mielenterveyspotilaat ole kuitenkin aika marginaalinen ryhmä, jos anoppeihin noin yleisesti ottaen verrataan?
Kuinka muuten olette puolisonne valinneet? Ettekö pelkää, että mielenterveysongelmat ja esim. alkoholismi periytyy?
Vai etteko ole tavanneet puolisonne sukua, ennenkuin oli jo hiukan liian myöhäistä?
Itse tutustuin rauhassa 7 vuoden ajan mieheni sukuun, niin ettei mitään tullut yllätyksenä. Anoppikin tiesi, missä menee meidän perheen rajat, kun esikoinen syntyi.
Sinä hormonitsekaisin: jos tuo kaikki on totta mitä kirjoitit, niin anoppisi on lievästi sekaisin. Nimittäin jos todella kutsuu itseään äidiksi. Hänellä on aioinaan jäänyt jotain kesken. Ehkä se imetys...
Miehesi toimi tässä tilanteessa aivan oikein, varmaan hänelle paha paikka kokea äitinsä sekona... Rauhoittuko hän siitä myöhemmin?
Hyvä kommetti edelliseltä.:-)
Hei nimimerkki, väsyneet vanhemmat.
Onneksi olkoon uudesta perheenjäsenestä. Teillä on alkanut kokonaan uusi elämänvaihe, hieno sellainen. Kirjoitat tärkeästä aiheesta ja asiaa. Yllättävää hieman, kun sait kommentteja, joiden mukaan yli-innokkaita isovanhempia tuntuu olevan... Hurjan kuuloista. Ketjun otsikkosi Kotirauha, on tosiaan asia, joka kuuluu kaikille uusille vauvaperheille. On täysin selvää, että vanhemmilla ja vauvalla tulee olla omassa kodissaan oma rauha, jota ei kukaan tule rikkomaan. Uuden vauvan kanssa on jännittävää ja suloista olla ihan omissa oloissa juuri siten kuin itse tahtoo. Toivottavasti voitte ja uskallatte tämän jotenkin näille mummuille ja sukulaisille kertoa, rauhallisesti. Jos he eivät asiaa ymmärrä, se on sitten heidän ongelmansa, ei enää teidän.
Kaikkea hyvää teille,
Pirkko-pappi
Ei pidä kertoa mummeille, papoille, muille sukulaisille,että oletta saaneet perillisiä.Kun eivät osaa kunnioittaa mielipiteitänne,Hössöttävistä mummeista ja anopeista,ei varmasti ole muuta kun riesaa!
Kylläpä olet hulluun sukuun kuuluvalle miehelle lapsia tehnyt. Toivottavasti miehesi on positiivinen poikkeus.
Meillä ei olisi tullut kuuloonkaan, että kukaan olisi tunkenut yökyläilemään kotiimme kun tulimme laitokselta vauvan kanssa.
Pikaisesti on voinut käydä vauvaa katsomassa ja ovat voineet tuoda tuliaisensa vauvalle, eikä kukaan ole odottanut tarjoilua.
Ovat kylläkin tuoneet aina jotain kahvin kanssa ja myöskin ruokia rasioissa pakkaseen niin olemme saaneet keskittyä kokonaan vauvan hoitoon, siis ihan siinä eka/toka viikolla.
Tämä oli ihana asia silloin kun tulin äidiksi aika nuorena.
Aika jännää, kun kaikki olettavat että on kyse mieheni vanhemmista. Kyllä se on minun oma äitini, joka ei malta pysyä pois vauvan luota, enkä ole raskinut tai uskaltanut kieltää kovin suoraan, kun saatan tietysti joskus äitiä tarvitakkin. Pahinta on, että hän jäi yöksi heti ensimmäisellä viikolla, ja on sitten vieraillut joka viikonloppu muiden vieraiden lisäksi.
Muuten äidin kanssa menee hyvin. Ei ole myöskään kyse mielisairaasta, kuten joku heti oletti, ei myöskään siitä että kuuluisin hulluun sukuun ja olisin itsekkin hullu. Tuollaiset kommentit ovat todella loukkaavia ja ihmettelen, miksi pitää aina hyökätä niin ilkeästi. Äitini on myös osannut kasvattaa minut ihan normaalisti, siis siitäkään ai ole kyse. Ongelma on vain se että omaa rauhaa ei ole tarpeeksi, ja halusin kertoa tämän niille, jotka eivät itse hoksaa rajoittaa vierailujaan.
Aloittajalle: tietenkin tapauksesi kirvoitti ihmisiä kertomaan oikeasti kamalista mummoista. Ei sinun tarvitse ottaa sitä henkilökohtaisesti.
Äitisi ei yksinkertaisesti tässä mummouden huumassa huomaa, että hän "rikkoo kotirauhaa". Onko ensimmäinen lapsenlapsi? Monent mummot hurahatavat täysin, ihan positiivisessa mielessä.
Jos äitini asuisi lähelläni, uskon että minulla olisi ollut tämän asian kanssa ongelmia lasten ollessa vauvoja. Olen varma, että hän olisi ns. asunut meillä, niin ihastunut ja rakastunut hän oli vauvaan. Olisin joutunut jossain vaiheessa varmasti sanomaan, että älä tule niin usein ja varmasti hän olisi vähän loukkaantunutkin. Kunnes olisi fiksuna ihmisenä miettinyt asiaa ja ymmärtänyt.
Asumme eri maissa, joten kyläilyvälit ovat 2-3 kk, silloin tietenkin viikko puolitoista kerrallaan, mutta se menee ihan hyvin.
Puhu nätisti äitisi kanssa, sano että on ihanaa että vauva on hänelle niin tärkeä, mutta että tarvitsette vähän omaakin aikaa kasvaaksenne yhdessä perheeksi, sinä miehesi ja vauva. Kyllä se siitä asettuu. :)
Ei, kyllä minä tunnistin heti, että kirjoitit omasta suvustasi, niin että KAIKKI on väärä ilmaisu.
"Itsekäs miniä" ja "hormonit sekaisin" omasta kirjoitti anopistaan, muttei sekään suinkaan tarkoita, että he luulivat sinun kirjoittavan myös anopistasi.
Et kylläkään vastannut kysymykseeni: Esiintyykö suvussanne paljon tuollaista tunneälyn puutetta? Eihän tuollaiselle asialle mitään voi. Sitä tunneälyä joko on tai ei ole.
Hei aloittaja1
Mukava kuulla, että sinulla ja äidilläsi on hyvät välit. Tärkeätä kaikkien kannalta, tottakai, että ne pysyvätkin sellaisina. Nimimerkki puhukaa asioista sanookin tuossa jo hyvän vinkin; yritä kauniisti ja ystävällisesti jutella äitisi kanssa tilanteesta. Arvelen ihan samoin; äitisi on vaan niin innostunut, kyseessä lienee hänen ensimmäinen lapsenlapsensa - voin jopa helposti ymmärtää sen, että noin käy. Ajan kanssa tilanne varmaankin rauhoittuu, mutta jottei teitä ala liikaa rasittamaan oman rauhan puuten, kannattaa sinun tehdä se mikä tehtävissä on.
Kaikkea hyvää teille,
Pirkko-pappi
Vastaan toki: Ei esiinny tunneälyn eikä muutakaan älyn puutetta! Sukuni on täysin normaalia, ja nähdäkseni intoilu lapsenlapsestakin on normaalia vaikkakin rasittavaa. Jos sanon että sukulaiset toimivat ajattelemattomasti ja virheellisesti, en tietenkään tarkoita että heidän älyssään on vikaa. Miksi menet tekemään diagnooseja ihmisistä joita et tunne?
Ehkäpä siksi, että sukulaislta, jotka eivät anna uudelle perheelle "kotirauhaa", puuttuu tunneälyä tai ehkäpä myös hyvät käytöstavat. Jokapäiväiset vierailut ja yökyläilyt ovat tavatonta!
no ei sitä ihan oikeasti olla niin innokkaita, mutta jos ei oltas innokkaita, mitä sitten?..
Minulla on niin paljon tunneälyä,en ole etes ollut yötä lasteni luona,vaikka ovat vauveleita saaneet? Pitää sen verran kunnioitusta olla vauvaperhettä kohtaan. Hyvää äitienpäivää kaikille maailman äideille,kaikki on sen ansaineet.
Jaahas, tätäkin ketjua lukiessa joutuu toteamaan että täällä keskusteluissa on valitettavan usein riidanhaastajia, jotka asiallisestakin aloituksesta leimaavat asianosaiset tai peräti koko suvun tunnevammaisiksi, hulluiksi tai tyhmiksi ja useimmiten suosittelevat välien katkaisemista lähipiiriin, kenties myös avioeroa ja kaikkien lähimmäisten vaihtamista.
Meillä myös on hyvin innokkaat isovanhemmat molemmin puolin. On ihanaa kun ovat innokkaita ja vauva saa rakkautta joka taholta. Vauvan takia en ole halunnut heidän intoaan torjua, vaikka liian tiheät vierailut käyvät voimille. En ajattele että innokkuus johtuisi tunneälyn puutteesta tai edes käytöstapojen puutteesta, vaan ehkä uskovat olevansa avuksi neuvoineen ja pitäessään meille seuraa. Toki näin onkin, mutta joskus olisi helpompi ratkoa ongelmatkin omin päin ja ilman ylimääräistä seuraa. En moiti vaan ymmärrän heitäkin ja sitten kun jaksan, otan asian varovasti puheeksi.
Kyllä se siitä laantuu. Kun mummut seuraavan kerran tulevat, painele shoppailemaan tai toimittamaan muita asioita ja jätä lapsi heille. Siinäpähän hoitelevat.
Sanot, että pyykit on koneessa, levittäkää, tuossa on tiskit, tuossa pölynimuri.
Ei ole pullaa, kahvi on lopussa.
Sinäpä olet pahansisuinen.
Ei kannata käyttäytyä noin töykeästi lasten isovanhempia kohtaan. He ovat kuitenkin se paras apu silloin, kun apua tarvitaan.
Jos isovanhemmat päivittäin tulevat käymään, niin toki heidät voi laittaa tekemään kotitöitä, muutenhan ne jäisivät kokonaan tekemättä, kun pitää lapsenhoidon ohessa passata vieraita ja seurustella heidän kanssaan!
Itse ilmoittaisin jo etukäteen, että jos olette tänään taas tulossa, niin minä lähden toimittamaan asioita, käyn syöttämässä vauvan ja lähden sitten lenkille.
Totta kai isovanhempien kanssa voi sopia, että he huolehtivat lapsesta sillä aikaa kuin äiti tai isä käy asioilla, siivoaa tms. Tällaistahan tapahtuu koko ajan ilman ongelmia.
Nimimerkki Toimintaa! sen sijaan ehdotti epämiellyttävää lähestymistapaa, joka saattaa hyvinkin viedä isovanhemmilta lapsenhoitohalut.
miten on ilkeitä ihmisiä, kaikesta valitetaan jos taas isovanhemmat menee etelään, niin siitäkin kun eivät välitä..
viimesillä voimillaan pitäs vielä passata nuorempia
Hei! Viimeisillä voimillaan he tulevat katsomaan vauvaa joka päivä.
Ikään kuin vauvan äidillä ei olisi muutenkin kädet täynnä työtä.
Mielipidekirjoituksissa moititaan ajatusta, että vauvan äiti panisi isovanhemmat auttamaan taloudenpidossa. Kysyn, miksi he sitten tulevat vetelehtimään vauvaperheeseen, jossa on ehkä valvottu koliikin takia yöllä monta tuntia ja taloudenpito on väsyneelle äidille lähes ylivoimaista. Sitten pitäisi vielä kahvitella isovanhempien kanssa, kun työt kasaantuvat yhä ja avun pyytäminen sopimatonta.
Oman vauvani kanssa meni n. 1,5 v. niin että 4 tunnin yhtäjaksoinen uni oli ylellisyyttä, josta hyvin harvoin sain nauttia. Kun isompikin lapsi oli hoidettava päivisin ja pienempi myös öisin, ei siinä ollut paljon voimia enää seurusteluun. Hyvä kun sai lapset pidetyksi ruuassa ja puhtaina.
Komppaan kyllä äitiä, joka joutuu vastaanottamaan innokkaan sukunsa liian usein. Kyllä isovanhemmilla pitää olla malttia antaa vauvan olla rauhassa ja totutella elämiseen.
Isovanhemmilla on vielä taipumus antaa hyväätarkoittavia neuvoja kodin- ja lapsenhoidossa sen sijaan, että tarttuisivat itse pölyriepuun tai tiskiharjaan.
Nuori perhe tuntee olevansa uusavuton porukka, joka ei selviä tavallisista arkiaskareista, kun äidin tai anopin katse viivähtää pesemättömissä ikkunoissa tai pursuavassa pyykkikorissa.
no ei tulla sitten, äläkä pyydä lapsenvahdiks..
kerro suoraan, ettet jaksa sillä eri ikäisinä ajatellaan eri tavalla ja varmaan luulevat olevansa avuksi kun käyvät..ymmärtävät kyllä kun kerrot ettet nyt jaksa..
Tässäkin keskustelussa näkee, miksi ei voi kertoa suoraan. Jotkut ovat vetäneet herneen nenään, vaikka aloittajan toive ei edes koske heitä "no ei tulla sitten äläkä pyydä lapsenvahdiksi". Kun ei osata keskustella asiallisesti vaan loukkaannutaan pienestäkin.
Keskustelu taisi myös harhautua tavanomaiselle polulle, että isovanhempien pitäisi tehdä kaikenlaisia taloustöitä käydessään, ja käsittääkseni aloittaja ainoastaan pyysi että vierailuja ei tehtäisi ihan koko ajan.