Bostoninterrieri!

Minulla on 4v bostonnarttu, ihana energinen pakkaus!
Meidän bossu seuraa jokaista perheenjäsentä ja myös lasten kavereita, pääasia että saa osallistua ihmisten kanssa touhuamiseen. Minua seuraa ehkä eniten, olenhan laumamme johtaja. Meillä on myös 2v sekarotuinen narttu. Molemmat tulevat kaikkien sekä ihmisten että eläinten kanssa toimeen, nuorempi vielä arastelee hevosia, kun ei olla 2vuoteen oltu paljoakaan tekemisissä äitini hevosten kanssa, mutta bossu rakastaa hevosia ja vie naamansa hevosen luo kerjäten pusuja!
Kaikki bostonit joita tunnen ovat pelkäämättömiä, erittäin ystävällisiä, leikkisiä ja kaikkien kavereita! Meidän arki on sellaista bossumme kanssa että kun esim. siivoan niin boston änkee "auttamaan" ja jos ei muuten saa huomiota tai pääse osallistumaan, hakee pallon ja änkee sitä esim. imurin eteen tai pökkii sillä jalkojani. Eihän se ole elämää jos ei saa leikkiä, on meidän bossun elämän asenne. Käymme pitkillä lenkeillä, juosten ja/tai metsissä vaellellen, 2-3h kerrallaan, lähes joka pv, ja kun tulemme kotiin, sekarotuinen menee tyytyväisenä huilaamaan, mutta bossu hakee jonkin lelun valmiina aloittamaan kunnon touhut kun kerran alkuveryttelyt on jo tehty!
Jos ryhtyy mukaan leikkiin niin sitä sitten saa jatkaa monta tuntia, useasti komennan pois, ja joka kerta käy hetken päästä pökkimässä minua uudelleen että olenko varma ettei leikittäisi, mutta sen jälkeen uskoo ja kun rentoutuu ja nukkuu, ei siitä heti haluaisi nousta! Aamuisin nukkuisi puoleen päivään jos itse saisi valita, piiloutuu peittojensa alle ja esittää kuollutta, varsinkin talvisin. ja kun vihdoin uskoo ja nousee, alkaa aamujumppa, johon kuuluu rauhallinen ja pitkäkestoinen venyttely! Sitten vielä katsotaan emäntää silmät sirillään ja esitetään hyvin väsynyttä ja anotaan että pääsiskö takaisin nukkumaan.
Sylissä rakastaa olla ja kerjää rapsutuksia kokoajan jos sen sallii, liimautuu ihmisen lähelle niin hyvin kuin mahdollista, sillä ei ole väliä onko ihminen tuttu vai vieras. Ja kun se tyhmä ihminen erehtyy lopettaa rapsutuksen, pökätään vaativasti että: jatkahan toki! Ja usein kietoo tassut ihmisen käden ympärille jotta tyhmä ihminen tajuaisi että rapsutusta ei saisi lopettaa =)
Meillä koirat eivät saa tulla sohvalle kuin harvoin luvan saatuaan, samaten kun bosuu alkaa liikoja vaatimaan, niin käskemme pois! Toimii meillä hyvin!
Yleensä sitten käy toista koiraa haastamaan leikkiin, usein onnistuukin, mutta ei käsitä kun toinen ei jaksa loputtomiin. Ja kun toinen koira ärähtää ja kertoo haluavansa rauhaa, se on bossulle mukava haaste! Hiivitään taakse ja pökkäistään nopeasti tassulla toista, pökitään pallolla naamaan ja yritetään saada toinen hermostumaan niin että yrittää käyttää hampaitaan, silloin on kiva väistellä hampaita ja/tai luikkia välillä pakoon. Ja kivaa on myös viskasta pallolla toista. Tai jos muu ei auta niin bossu puree luun pehmeäksi ja vie herkun sekarotuisellemme ja odottaa kun toinen pääsee puremisessa kunnon vauhtiin, sitten yritetään napata luu takaisin. Tietää kyllä missä raja kulkee, eli kun näen että sekarotuinen ei enään millään jaksa niin pistän pelin poikki!
Tälläistä meidän arki on yleensä. Ja lähes joka pv tarjoan jtn aktivointia, joko aktivointi leluilla tai piilottelen namuja tai mitä ikinä keksin.
On ollut helppo opettaa, kun ottaa huumorintajun mukaan! Bostonit haluavat miellyttää ihmisiä, sitä pystyy hyödyntämään, mutta terrierimäisesti välillä testataan josko voisi olla tottelemattakin!
Ovat nopeita ja ketteriä, hyvä rotu agilityyn!
Ovat erittäin hintavia! Ja eri kasvattajien luona kannattaa käydä vaikka useamminkin, tarvitset kärsivällisyyttä ja vaivannäköä ennen kuin saat oman bossun. Omaani odotin 2vuotta, ja viidessä eri paikassa kävin niitä kyselemässä, ja sieltä mistä koirani sain niin sinne olin usein ja paljon yhteydessä!
Jos saat joskus tälläisen energisen rakkauspakkauksen, niin se korvaa kaiken vaivannäön!

Lämpmästi suosittelen tutustumaan rodun terveysongelmiin, sekä pohtimaan, josko terveempi koira olisi sittenkin eettisempi ratkaisu.

Kiitos pitkästä vastauksestasi bossu! :) Juuri tämän takia olenkin ihastunut rotuun! Sen energisuus ja leikkisyys vetävät puoleensa. On myös kiva kuulla että tulee eläinten, tuttujen kuin myös vieraitten kanssa hyvin toimeen. Ja kun olen koiran keskenään, niin varmasti leikkisin sen kanssa!
Toki itsekkin kun tässä kenneleitä katsonut ja ottanut yhteyttä, niin ensi vuoden puolelle menisi, mutta hyvää kannattaa odottaa, eiks nii? ;)

Alempaan vastaisin näin: Oikeastaan kaikki rodut mitkä itseäni tosiaan kiinnostavat, eivät juurikaan sen terveempiä ole. Olen kyllä tietoinen rodun mahdollisista sairauksista, enkä edelleenkään mieltä ole muuttanut rodun vaihtamisen suhteen. :)

Katso, että vanhemmilla on kunnon kuono, ei lättänaamaisia.

Suosittelen Kultahunajan kenneliä