Olen uskovainen nainen. En ole koskaan halunnut ryhtyä hengelliseksi opettajaksi tai papiksi, tai muuten olla miehen yläpuolella. Uskon Raamattuun ja siihen, että kaikella mitä sinne on kirjoitettu on tarkoituksensa. Se on totuus ja tuomio mutta myös apu ja vapautus. Onko tosiaan niin, että nainen ei enää koe olevansa heikompi astia ja tarvitsevansa ohjausta vahvemmalta astialta esim. hengellisissä asioissa?
Turvallinen asema naisena
osaansa tyytyväinen
61820
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mutta eikö tämä ole sellainen aihepiiri, josta nykyisin pitää kasvojensa menettämisen uhalla olla vain hiljaa? Hys, hys, ettei vain kukaan erehtyisi luulemaan alistetuksi raukaksi tai sovinistiksi!
Nykyäänhän niitä feministejä väijyy lähes jokaisen nurkan takana. "Ei itkeä saa, ei meluta saa, feministi voi tulla ikkunan taa..."
Mutta tällä palstallahan ollaan täysin kasvottomia. Ei siis ole mitään menetettävää. Paitsi ehkä oma rakkaaksi tullut nimimerkki.
Minkä sille voi, jos ei miehen rinnalla koe olevansa heikompi astia. Vaan ihan tasavertainen ja toisissa asioissa jopa viisaampi, vahvempi ja taitavampi.
En koe olevani kenenkään yläpuolella. Mitä se ylempänä oleminen tarkoittaa? Määräämistä? Hallitsemista? Huolehtimista taloudellisesti? Neuvomista? Viimeisen sanan sanomista? En halua itsellenikään tuota asemaa, enkä näe sen kuuluvan miehellekään.
Vai pitäisikö teeskennellä, jotta toinen tuntisi olevansa oikea perheenpää?
Minä tunnen silti itseni monessa kohdassa heikoksi astiaksi ja turvaa tarvitsevaksi sekä janoan viisautta ja totuutta, jota minulta paljon puuttuu.
Mutta jos mies ei pysty vastaamaan tuohon tarpeeseen, olemaan ns. ylempänä, niin mitä sitten? Naapuristakaan ei saisi aviossa oleva apua hakea, vaan kysyä kotona omalta.
Meissä kaikissahan vaikuttaa Pyhä Henki, eli saamme olla ja olemme toisillemme sukupuolesta riippumatta tukena ja evankeliumin saarnaajina myös hengellisissä asioissa. Oma teologinen kysymyksensä on sitten saarnavirka seurakunnassa.
Muussa elämässäkin koen, että tukea tarvitsee vuoroin nainen, vuoroin mies. Ainakin meillä. Eikä kysymys ole mistään feministisestä (ah, mikä kirosana suurimmalle osalle) tasa-arvon vaatimuksesta. Onhan miehellekin vapauttavaa saada olla oma itsensä ilman paineita myyttisen vahvasta ja järkkymättömästä sotien sankari -roolista (joka ei itke koskaan).
Mutta, joka haluaa olla heikompi astia ja turvautua toiseen mieluummin kuin seisoa omilla jaloillaan, saa vapaasti olla sitä. Jotkut tuntuvat ihan nauttivankin vikistä vierellä, kun mies vie kuin lasta.
Ei kuitenkaan sotketa tätä uskon tai autuuden asiaksi! Tasa-arvon toteutuminen kulkee sivistyksen ja hyvinvoinnkin kanssa käsikädessä.
Viestin tarkoitus ei ollut alentaa naisen arvoa tai ylentää miehen arvoa, vaan muistuttaa luomisjärjestyksestä. Onhan Raamatussa kirjoitettu, että mies on vaimon pää ja Kristus on miehen pää. Miehelläkin on päänsä, jolle on vastuussa esim. vaimonsa kohtelusta. Jopa miehen rukoukset voivat estyä, jos kohtelee vaimoaan huonosti. Ja kyllä naisellakin voi olla hengellistä viisautta, ja onhan Raamatussa kirjoitettu että Kristuksessa ei ole naista eikä miestä. Mutta omana kokemuksena on ollut, että erityisesti oma tunne-elämä voi olla ailahtelevaisempi kuin miehen, ja uskohan ei perustu tunteisiin. Silloin on hyvä kun vierellä on vahvempi astia. Ja mitä muihin elämänalueisiin tulee, nainen voi olla pätevämpi, viisaampi, älykkäämpi, koulutetumpi jne. Mutta turhaan ei Paavali kirjoittanut, että mies rakastakoon vaimoaan ja vaimo kunnioittakoon miestään. Niin paljon näkee tapauksia, että vaimo on kadottanut kunnoituksensa miestään kohtaan-- ja mies rakkautensa vaimoaan kohtaan.
"Kirjain kuolettaa, mutta henki tekee eläväksi."
Valtaa seuraa vastuu. Ehkä miesten on aika tulla vahvemmiksi ja kantaa se vastuu, jonka Jumala on antanut. Kun ajattelee vaikka sodankäyntiä, niin kukapa laittaisi naisia ja lapsia eturintamaan? Kun mies on taistelussa omassa hengellisessä elämässään, niin eikö se luo turvaa kotirintamalla? Miehen tehtävähän on mm. suojella heikompiaan, ei hallita.
Kaipa kysymys on myös siitä, miten erilaisia miehet ja naiset ovat ja sellaiseksi heidät on luotukin. Ei ollut miehen hyvä olla yksinänsä ja Jumala loi hänelle avun, joka oli hänelle sopiva. Kai miehen ja naisen on tarkoitus täydentää toisiaan eikä taistella toisiaan vastaan? Eihän tämä "alempi-ylempi" luo sopusointua, mutta joku tarkoitus lienee kaikella mitä tästä aiheesta on Raamatussa kirjoitettu, vaikka nykyaikaa ja ns. tasa-arvonaikaa eletäänkin.