Juu en oikeesti enää jaksa äitini miestä. Hän on narsistinen ja itsekäs. Viime riitamme jälkeen sulki liittymäni ja otti lainatut insuliinit itselleen. Häneltä tuli viesti jossa luki: "Kun olet mulkkumainen mua kohtaan niin mäkin oon sua kohtaan." Äitilleni en ole uskaltanut kertoa asiasta ja hän vain ihmettelee miksi en enää halua lähteä kylään sukulaisille tai mihinkään jos hänen miehensä on mukana. Tämä on hankalaa. Häneltä on myös monesti tullut uhkauksia mulle. Toissa viikolla hän tuli mun huoneeseen ja sanoi: " Kuule menkkapillu mä hoidan sut täältä tosi pian pois. Mulle on ihan sama vaikka sulla ei ole mitään vitun toimeentulotukea tai asuntoa. Mutta lähdet kuin leppäkeihäs jos ei muuten. Ja jos mainitset jotain vaimolleni niin hakkaan sut." Mä itkin sen yön ja pelkäsin sitä.
Oikeesti en uskalla kertoa äitille. Ja jos sossulle kerron niin siitä äitini mies vasta riemastuu. Olen siis 16 vuotias. Mitä mun pitäisi tehdä? Isällenikään en uskalla kertoa koska se on istunut joskus linnassa pahoinpitelystä ja arvaan, että se hakkaisi äitini miehen jos kertoisin. Toisaalta sitä haluaisin nyt ja toisaalta taas en. Hän muutti meille 2007 ja siitä lähtien olen hänessä vaistonnut jotain outoa. Ja vielä myös pelottaa, että onko äitini vaarassa?! Tarvitsen nauvoja ja apuanne. Kaikki järkevä kommentointi on tervetullutta! Ps. Tämä ei ole trolli tai provo. Vaan avun pyyntö ahdistuneelta. Kiitän etukäteen.
Oikeesti en uskalla kertoa äitille. Ja jos sossulle kerron niin siitä äitini mies vasta riemastuu. Olen siis 16 vuotias. Mitä mun pitäisi tehdä? Isällenikään en uskalla kertoa koska se on istunut joskus linnassa pahoinpitelystä ja arvaan, että se hakkaisi äitini miehen jos kertoisin. Toisaalta sitä haluaisin nyt ja toisaalta taas en. Hän muutti meille 2007 ja siitä lähtien olen hänessä vaistonnut jotain outoa. Ja vielä myös pelottaa, että onko äitini vaarassa?! Tarvitsen nauvoja ja apuanne. Kaikki järkevä kommentointi on tervetullutta! Ps. Tämä ei ole trolli tai provo. Vaan avun pyyntö ahdistuneelta. Kiitän etukäteen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Ja insuliineista lisättäköön, että käytän niitä mun diabetekseen. Ja mua on huimannut jonkun verran viime päivinä. Äiti luulee, että mä käytän niitä. Ja en uskalla pyytää ostamaan.
kerro sellaiselle aikuiselle joka välittää. Ja heti!
Oliskin sellainen aikuinen tiedossa joka välittää. Tuntuu, että olen yksin koko asian kanssa. No isoveljeni muutti pois muutama vuosi sitten. Kai soitan hänelle mutta musta tuntuu, että en uskalla sitäkään tehdä. Isoveljelläkin on taipumusta turvaantua väkivaltaan liekö isältäni perinyt sen. Toisaalta se kai olisi oikein äitini miehelle, mutta en haluaisi sitä ja eteenkään isää tai veljeä vaikeuksiin. Kiitos sulle vastauksesta.
Miksi haet huomiota täällä toisilta? Eikö itelläs oo pokkaa kertoa kellekkää tai pelkääkkö? Kukaa ei sua voi ruudu toiselt puolelt auttaa aidosti. Neuvoja voidaa antaa mut ne ei joha mihkää jos et ite toimi täs asias. Ole 33 ja ku asui kotona nii hoisi kyl omat asiat silleesti, että kukaa ei tollee nalkuttanu mite kerroit. Tai sitte tämä on trolli tai ilmiselvä provosoiti. Kandeisko mennä wikipediaa harjotus sivujlle trollailemaa? Kato turhaa sä roskaat tätä palstaa tällä.
Mä en suoranaisesti kuule hae mitään huomiota täällä toisilta! Sä oot siis tuon ikänen ja tuut 16 vuotiaalle aukomaan päätäsi? Mitä ihmettä? Joo sä oot mies ja varmasti hoidit asiat paremmin kuin minä nyt. Olen hei 16 ja 158cm pitkä! Ja äidin mies on ainakin sen 190. Joo kiitti hei tosi paljon ymmärryksestä! Ja aika ristiriitasta, että puhut neuvoista ja toisessa lauseessa et usko ollenkaan. Sulla se tässä on joku pahasti elämässäsi jos pitää mulle alkaa pätemään. Ja toimin kyllä kunhan annatte JÄRKEVIÄ neuvoja asiaan. Kiitos edelleen ekalle vastaajalle joka vastasi asiallisesti.
Juuri tätä sosiaalinen media tarkoittaa. Aina kannattaa pyytää apua, joku tietää aina.
onkohan tämä tarina oikeasti totta?? Tiedän ihmisiä, jotka kirjoittavat hyvin uskottavia aloituksia tänne, mutta tarinat ovat satua.
Sulla ei ole kovin montaa vaihtoehtoa, joka kerrot tai pidät asiat sisälläsi.
Jos kerrot, niin vapaudut kuormastasi ja saat tukea tilanteeseen. Paras vaihtoehto on se, että kerrot kaiken rohkeasti äidillesi. Miksi et uskalla kertoa äidille? Pelkäätkö, että hän ei usko sinua vai pelkäätkö, että tuhoat hänen suhteensa puhumalla asiat? Sinä et ole vastuussa siitä mitä tapahtuu, jos kerrot.
Jos et uskalla kertoa äidillesi, niin kerro koulun terveydenhoitajalle. Hän voi auttaa sinua etenemään tilanteessasi.
menet joko terveyskeskukseen ja pyydät mittamaan verensokersi ja kerrot, että isäpuolesi takavarikoi sun insuliinit. Todennäköisesti sun sokeriarvot huitelee pilvissä eli lähempänä 30! Joudut kyllä sairaalaan, mutta isäpuoles ei pääsekkään kuin koira veräjästä vaan joutuu vastuuseen sun terveyden vaarantamisesta. Toinen paikka on terkkari. Isäpuoltasi voidaa peräti syyttää tapon yrityksestä, koska diabeetikolle insuliini on tärkeä!
Ainoa mitä sulle voi tulla on se, että sossut hyökkää ja voit joutua huostaanotetuksi, mutta silloin sekin on parempi, kuin että menehdyt tai saat elinvammoja tärkeän insuliinin puutoksen vuoksi.
Nyt marssit päivystykseen ja kerrot että insuliinisi ovat loppu. Siellä kerrot myös koko tarinasi, niin aivan varmasti saat apua. Terveysasemilla ja sairaaloissa on töissä sosiaalityöntekijöitä, jotka osaavat neuvoa sinua eteenpäin.
Mikäli päivystävä asema on liian kaukana pyydä jotain ystävääsi, veljeäsi tai jotain tuttua viemään tai auttamaan sinut sinne.
Toimi nyt heti. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Käyt kouluterveydenhhoitajalla tai tk:ssa ja mielellään myös poliisiasemalla kertomassa kuinka sinua on kohdeltu ja että isäpuoli hyväksikäyttää sinua ja äitiäsi. Kirjoita kuinka kävi. Voimia. Et ole väärässä.
Kiitos teille tuestanne! Kävin tänään kouluterkalla vaikka aluksi epäröin. Hän sanoi, että koska olen alaikäinen on hänen velvollisuutensa ilmoitta asiasta lastensuojeluun. Ja ilmanmuuta äitillenikin menee pakosti tieto asiasta. Ei ole ainakaan (vielä) mennyt. Terkka ei sitten kai ole soittanut vielä. Pelkään, että joudun lastenkotiin tai, että äitini mies oikeasti tekee jotain pahaa. Hän on viime päivinä katsonut minua oudosti ja kun söimme ja äiti lähti muualle niin kysyi multa: "No oletko osannut olla vaiti vai pitääkö keksiä sanktioita?" Vastasin hänelle, että en ole kertonut kellekkään mitään. Mutta oikeasti terkka vain tietää asiasta. Ja nyt olen kokoajan pelossa, että huoneeni ovi aukeaisi ja hän tulisi jonkun aseen kanssa ja tekisi jotain mulle jos tietäisi totuuden. Toivon, että mua uskottaisiin täällä tästä lähtienkin. Koska mulla ei ole mitään syytä valehdella mistään. Nyt vaan tarvitsen apua edes joltain. Ja lupaan kirjoittaa useimmin. Muutamaan päivään ei ole pystynyt tekemään mitään kuin istumaan paikallaan.
Olisin vielä voinut uskoakin tämän satusi, jollet olisi vetänyt mukaan noita insuliineja. Diabeetikko kuolee ilman insuliinihoitoa, joten etpä olisi täällä enää kirjoittelemassa siitä, kun "lainatut insuliinisi" vietiin.
tää on totta kuules
Siinähän miinustat ja väität tätä saduksi. Ja jos sulla on diabetes niin voit samaistua muhun? Ja vaikka et usko niin kerron, että multa löyty onneksi kaapista pari vanhaa ruiskua ja sain varmuuden vuoksi terkalta niitä lisää. Miinusta vaikka maailman tappiin asti mun tekstejä. Se ei katos haittaa ja pitää mulle tulla pätemään sunkins siihen. Ja teille aikaisemmille kirjoittajille: Anteeksi kun on kestänyt kirjoittaa. Näköjään nämä operaattorit oli estetty koska joku on OIKEESTI trollaillut jossain emt. Tietäskö muut? No kuitenkin äiti ei ainakaan vielä tiedä tapahtuneista. Terkka kai sitten ei soittanut. Mutta kokoajan pelkään kuitenkin. Onneksi äitini mies on töissä joka päivä pitkään. Illalla olen yleensä huoneessani. Kiitän jos vastaatte vielä. :) Ja jos joku ei usko niin ei oo mun ongelma.
Haha.. Sama heppu käy monta kertaa miinustamassa. En ota itteeni mua sentään uskotaan. Ja enemmän on mun puolella ihmisiä ku mitä vastaan. :)
Mitä sinulle kuuluu? Saitko apua?
Toivottavasti!!