Posttraumaattinen stressi

Aviomieheni yritettiin tappaa, yllätyshyökkäys 7 kolmekymppistä. Niskat yritettiin vääntää nurin kolme heistä, tuopilla taju pois, heidän oli tarkoitus yhdessä hakata suoraan kalloon. Ihme pelasti siinä kohtaa. Yrittivät raahata hänet puolitajuttomana ulos baarista tapettavaksi, samoin minut. Syy: hänen mielestään tyypit olivat läpimätiä.
Tapahtumasta alle viikko, tilani järkyttävä, se oli niin raakaa. En voi mennä ulos, en pysty vaihtamaan paikkaa koko päivänä, istun sohvalla samassa paikassa koko päivän ja koen kauhua, mutta turha luulla, jos joku täällä kuten aina Suomi24:ssä tulee soittamaan suutaan pelästyn, en reagoi typeryyteen. Aviomieheni ei edes väräyttänyt silmää koko asian takia, toisaalta eri asiat mihin minä en ole reagoinut on saanut hänet posttraumaattiseen stressiin, eli turha tulla munaamaan itseään sovinismilla. Musta tuntuu myös, että vihaan kaikkia ihmisiä (en aviomiestäni, häntä rakastan äärettömästi). Yleensä en ole mikään ihmisfani, mutten ajattele sellaisia.