Varmaan moni vl on saattanut kuulla suviseuroissa, kun joku kiittää ääneen Kristusta.
Minusta se on aika ihmeellinen asia, tuntuu siltä, että se olisi ihan muusta maailmasta.
Se on kaukana inhimillisyydestä, asia joka tulee Jumalasta.
Uskovaisen ihmisen kiittäminen on niin kaukana omanvanhurskaudesta, kun itä on lännestä. Jos se olisi ihmisestä, niin luultavasti sitä tekisivät siveellisesti ja kauniisti jotkut hyväpukeiset miehet kauniisti kumartaen ja laulellen hienoissa temmpeleissä. Mutta kun suviseuroissa se on jotenkin niin erilaista, tulee aina melkein kylmät väreet. Ensinnäkin Ihmis silmissä se on mielettämän noloo, jos minussa ei vaikuttaisi Kristus, en pystyisi varmaan katsomaan kiitävää ihmistä, niin noloa se on meidän silmissämme. Siis voitte kuvitellakun kun joku vahva vaimo alkaa kesken puheen itkien huutamaan/rääkymään(tälläiselta se kuulostaa ihmisen korvissa) Kristukselle kiitosta. Kukaan ihminen ei varmisti tekisi tätä omasta tahdosta, sillä se on oikeasti hävettävää meidän ihmisten silmissä. Miksi joku tekisi sitä ollakseen ulkokultainen(sehän on ihan epäinhimillistä, kaikki on ajallisesti niin outoa koko kiitoksessa)?
Ei, kyllä se tulee Jumalasta. Se on sellainen tapahtuma, että usein usko vahvistuu ja epäilyksille ei silloin ole oikein sijaa, kun kuulee kiitoksen. Pyhän hengen kautta sen voi vain ymmärtää ja maallisen halveksunnan tilalta tekisi mieli itsekkin ryhtyä kiitokseen.
Eikö ennen kiitosta kuullut enemmän? Muistaakseni raamatussa sanotaan, että jos/kun ei kukaan muu enää kiitä, niin kivet alkavat kiittäämään.
Minusta se on aika ihmeellinen asia, tuntuu siltä, että se olisi ihan muusta maailmasta.
Se on kaukana inhimillisyydestä, asia joka tulee Jumalasta.
Uskovaisen ihmisen kiittäminen on niin kaukana omanvanhurskaudesta, kun itä on lännestä. Jos se olisi ihmisestä, niin luultavasti sitä tekisivät siveellisesti ja kauniisti jotkut hyväpukeiset miehet kauniisti kumartaen ja laulellen hienoissa temmpeleissä. Mutta kun suviseuroissa se on jotenkin niin erilaista, tulee aina melkein kylmät väreet. Ensinnäkin Ihmis silmissä se on mielettämän noloo, jos minussa ei vaikuttaisi Kristus, en pystyisi varmaan katsomaan kiitävää ihmistä, niin noloa se on meidän silmissämme. Siis voitte kuvitellakun kun joku vahva vaimo alkaa kesken puheen itkien huutamaan/rääkymään(tälläiselta se kuulostaa ihmisen korvissa) Kristukselle kiitosta. Kukaan ihminen ei varmisti tekisi tätä omasta tahdosta, sillä se on oikeasti hävettävää meidän ihmisten silmissä. Miksi joku tekisi sitä ollakseen ulkokultainen(sehän on ihan epäinhimillistä, kaikki on ajallisesti niin outoa koko kiitoksessa)?
Ei, kyllä se tulee Jumalasta. Se on sellainen tapahtuma, että usein usko vahvistuu ja epäilyksille ei silloin ole oikein sijaa, kun kuulee kiitoksen. Pyhän hengen kautta sen voi vain ymmärtää ja maallisen halveksunnan tilalta tekisi mieli itsekkin ryhtyä kiitokseen.
Eikö ennen kiitosta kuullut enemmän? Muistaakseni raamatussa sanotaan, että jos/kun ei kukaan muu enää kiitä, niin kivet alkavat kiittäämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Raamatussa Jeesus sanoo, että "jos te olisitte hiljaa, niin kivet huutaisivat".
Raamattu sanoo myös, että kiittäkää joka tilassa. Kiitollisuus Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan on kai kristitylle "arkipäivää" eikä pelkästään tapahdu seuroissa.
Olin eilen seuroissa, josa nainen alkoi kiittämään ja oli liikuttunut itkien. Sitten se lakkasi hetkeksi ja taas alkoi. Apostolien teoissahan puhutaan kaanainkielestä (10:46). Se oli vapauttavaa lepoa.
..vanhoillislestadiolaisuudessa! Spontaani ja aito Kristuksen kiittäminen ja kuten sanoit ei se ole omavanhurskautta.
Todellakin, mikä onkaan uskovaisempaa kuin se että viis veisaa lihallisista arvioinneista - onko tämä nyt fiksua ja normaalia tms - ja kiittää Jumalaa!
Toit hyvin esille kirjoituksessasi tämän pointin.
Seurat ovat tälle myös oikea paikka. Jumala varmasti osaa päättää milloin Hän antaa ihmiselle tuollaisia tunteita. En ole koskaan nähnyt ketään vanhoillislestadiolaista hoilaamassa kiitosta jossain aivan väärässä paikassa jossa se olisi noloa. Meillä ihmisillä tahtoo olla tuo tarve olla niin kontrolloituja ja korrekteja.
Monilla ihmisillä on tarve olla niin kontrolloituja ja korerkteja että tällainen uskon ja ilon ilmaiseminen jää liian vähälle. Itse olen luonteeltani juuri sellainen omaa käytöstäni jatkuvasti valvova ja näinollen melko "tylsä" ihminen. Pitäisiköhän tässä ryhtyä vanhoillislestadiolaiseksi jotta saisi kehitettyä luonnettaan parempaan suuntaan. ;)
..milloin kiitämme tuollalain, kuin olen kertonut.
Itsekkin varmaan haluasin, mutta multa on suljettu suu. Perkele saarnaa asian noloksi, jonka tähden en voi kiittää silla lain. Kyllä toi kiitos tulee automaattisesti, kun on tullakseen(otaksuisin).
..kun on tullakseen. :)
Tästä asiasta olemme liikuttavan yksimielisiä ja ymmärrämme sen samalla tavalla - sinä ja minä, vl ja ei-vl.
Juuri se on mielstäni oikein vanhoillislestadiolaisilla että kiitos on ilmeisen spontaania. Yksittäinen ihminen kiittää siksi että hänestä siltä tuntuu eikä siksi että muutkin niin tekevät ja pitää tehdä mukana. Joissakin muissa ryhmissä taas tuntuvat jotenkin keinotekoisesti porukalla saavan aikaan sellaisen ylistysfiiliksen - vähän kuin pop-konsertissa. Tunnen hiukan epäluuloisuutta tällaista kohtaan.
tässä asiassa ollaan.
Kerran yksissä suviseuroissa mieshenkilö tuli niin koviin liikutuksiin, että lähti kapuamaan teltan kattoa pitävää pylvästä kohti "taivasta"
Itse en ollut näkemässä, muta siitä oli juttua lehdessäkin.
Kerran suviseuroissa säikähdin ihan mahdottomasti, kun lähelläni istuva mummo parkaisi niin kovaa kuin jaksoi ja alkoi kiittää.
Hän hyppi ja taputti käsiään ilmassa hyvän aikaa, kunnes loplta väsyi ja kaatui maahan.
Pian tulivat kantajat vieden mummorukan toipumaan sairastelttaan