Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, mutta ainahan jokainen asia tulee ensimmäisen kerran: pseudoskeptikot eivät ole a) tiedemiehiä b) jos ovat, vain marginaalisessa mielessä. Skeptinen tiedemies – tai nainen, on ihminen, jonka roolit ovat menneet sekaisin. On a) tieteilijän rooli b) julistajan ja tieteisuskovaisen rooli c) edellisten yhtyessä syntyy sekarooli. Tähän rooliin on viime aikoina ollut tunkua: osa tiedemiehistä kuuluu tähän, tiedetoimittajat lähes poikkeuksetta, sekalaiset tieteestä vähän ymmärtävät kansanvalistajat ja kulttuuriympäristöä vahingollisesti muokkaavat piilojulistajat ovat täyttäneet tuutit.
Tiedotusvälineet ja "skeptismi": Suomalainen kulttuuri on otollista pseudoskeptikoille. Suomalainen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat osoittautuneet täysin kyvyttömäksi ajatella yhtään asiaa omatoimisesti. Ainuttakaan kriittistä kysymystä en ole kuullut tai nähnyt tehtävän parapsykologiaa mollaaville tutkijoille eikä taustoja ei ole pengottu. Somalainen mediaväki on amputoinut oman kyselevän tehtävänsä. Lukijoilla ei ole medioiden lukutaitoja eikä medialla taas ole tieteenlukutaitoja. Yhteistulos tästä on nykyinen soopa. Vuonna 1988 järjestettiin Helsingin Yliopistolla ulkomaisine esitelmän pitäjineen. Suomalaisessa lehdistössä kävi yhdenmukainen vyöry, kaikkien lehtien otsikoissa esiintyi jotakuinkin (muistinvaraisesti): "Huuhaa sai kyytiä..." Kaikkien sanoma oli suoraan noudettu Skeptikkojen lehdistötiedotteesta – otsikkoa myöten eikä sanakaan oltu vaihdettu. Suomalainen tiedotusmaailma kuuluu maailman auktoriteettiuskoisempiin. Ennätykset on lyönyt pöytään pienen Suomen johtava sanomalehti, Helsingin Sanomat, josta on tullut suorastaan skeptikkojen pää-äänenkannattaja, joka lähettää lähes aivopestyjä 20-vuotiaita kesätoimittajia tekemään selkoa mitä kummaa tapahtuu Rajatiedon kesätapahtumassa ja joka levitti Nils Mustelinin vääristeltyä ilosanomaa kymmeninä lehtijuttuina ja haastatteluina. Hesarilla on mielenkiintoinen asenne rajatiedon aluetta kohtaan, joka asenne paljastaa mitä ns. liberaalisessa tiedotusvälineissä ja sitä kautta keskiluokkaisessa itsetyytyväisyydessä nykyään uskotaan. Vuonna 1994 toukokuun 20. päivä oli Suomen Astrologisen Seuran 30-vuotisjuhlan ilmoitus Hesarissa. Hesari oli varustanut tämän vaatimattoman ilmoituksen typerällä varoituslisukkeella, jonka otsikko oli "Astrologia ei tiedä". Jos tällainen on mahdollista, onko mahdollista myös se, että Hesari ei ole koko pitkän historiansa aikana pystynyt "objektiiviseen tiedonvälitykseen". Hesarin törkeästä osoittelusta huolimatta, juhlasalissa 25.5.1994 oli lähes 400 ihmistä - ehkä enemmän kuin koskaan S.A.S:n tilaisuudessa - kiitos toimittajan ponnisteluille. Viimeksi Heari kunnostautui mauttomuuden ylärajoilla kesäkuussa 2010 kun James Randi esiintyi homeeopatiaa vastaan suunnatussa typerässä katutapahtumassa, joka oli osa kansainvälistä kampanjaa homeopatiaa vastaan. Se alkoi Englannista , jossa Lontoossa ja Birminghamissa ja muualla järjestettiin täsmälleen samanlainen kampanja 30.1.2010. Joku toimittaja Hesarissa (tietysti) kirjoitti että "James Randi, kaikkien hörhöjen Nemesis"... Toimittajan oma Nemesis paljastui, se on tietämättömyyden ja tyhmyyden sekoitus. Ajatelkaa että jotkut tieteen edustajat kampanjoivat yhdessä low-life taikureiden kanssa homeopatiaa vastaan. Tieteen pitäisi puhdistaa itsensä täisaunassa, jossa tällaiset tieteen evankelistat ja propagandistit irrotetaan tieteen selkänahasta. Ja Hesari jälleen asialla, massamielen aviisi. Aikooko Hesari palvella puolueettomasti lukijoitaan jatkossa? Tuskin. Sen orjallinen lukijaenemmistön asenteiden nuoleminen riittää tilaajakannan ylläpitämiseen - toistaiseksi tässä demokraattisessa barbariassa.(11) Liberaalinen lehdistö ottaa saman varoittelevan ja ihmisiä manipuloivan kannan kuin kirkkouskovaisuuden edustajat, jotka kirjoittelevat omia varoituskirjojaan "New Age -ilmiöistä" ja "pakanauskoista".
Tiedotusvälineet ja "skeptismi": Suomalainen kulttuuri on otollista pseudoskeptikoille. Suomalainen lehdistö ja tiedotusvälineet ovat osoittautuneet täysin kyvyttömäksi ajatella yhtään asiaa omatoimisesti. Ainuttakaan kriittistä kysymystä en ole kuullut tai nähnyt tehtävän parapsykologiaa mollaaville tutkijoille eikä taustoja ei ole pengottu. Somalainen mediaväki on amputoinut oman kyselevän tehtävänsä. Lukijoilla ei ole medioiden lukutaitoja eikä medialla taas ole tieteenlukutaitoja. Yhteistulos tästä on nykyinen soopa. Vuonna 1988 järjestettiin Helsingin Yliopistolla ulkomaisine esitelmän pitäjineen. Suomalaisessa lehdistössä kävi yhdenmukainen vyöry, kaikkien lehtien otsikoissa esiintyi jotakuinkin (muistinvaraisesti): "Huuhaa sai kyytiä..." Kaikkien sanoma oli suoraan noudettu Skeptikkojen lehdistötiedotteesta – otsikkoa myöten eikä sanakaan oltu vaihdettu. Suomalainen tiedotusmaailma kuuluu maailman auktoriteettiuskoisempiin. Ennätykset on lyönyt pöytään pienen Suomen johtava sanomalehti, Helsingin Sanomat, josta on tullut suorastaan skeptikkojen pää-äänenkannattaja, joka lähettää lähes aivopestyjä 20-vuotiaita kesätoimittajia tekemään selkoa mitä kummaa tapahtuu Rajatiedon kesätapahtumassa ja joka levitti Nils Mustelinin vääristeltyä ilosanomaa kymmeninä lehtijuttuina ja haastatteluina. Hesarilla on mielenkiintoinen asenne rajatiedon aluetta kohtaan, joka asenne paljastaa mitä ns. liberaalisessa tiedotusvälineissä ja sitä kautta keskiluokkaisessa itsetyytyväisyydessä nykyään uskotaan. Vuonna 1994 toukokuun 20. päivä oli Suomen Astrologisen Seuran 30-vuotisjuhlan ilmoitus Hesarissa. Hesari oli varustanut tämän vaatimattoman ilmoituksen typerällä varoituslisukkeella, jonka otsikko oli "Astrologia ei tiedä". Jos tällainen on mahdollista, onko mahdollista myös se, että Hesari ei ole koko pitkän historiansa aikana pystynyt "objektiiviseen tiedonvälitykseen". Hesarin törkeästä osoittelusta huolimatta, juhlasalissa 25.5.1994 oli lähes 400 ihmistä - ehkä enemmän kuin koskaan S.A.S:n tilaisuudessa - kiitos toimittajan ponnisteluille. Viimeksi Heari kunnostautui mauttomuuden ylärajoilla kesäkuussa 2010 kun James Randi esiintyi homeeopatiaa vastaan suunnatussa typerässä katutapahtumassa, joka oli osa kansainvälistä kampanjaa homeopatiaa vastaan. Se alkoi Englannista , jossa Lontoossa ja Birminghamissa ja muualla järjestettiin täsmälleen samanlainen kampanja 30.1.2010. Joku toimittaja Hesarissa (tietysti) kirjoitti että "James Randi, kaikkien hörhöjen Nemesis"... Toimittajan oma Nemesis paljastui, se on tietämättömyyden ja tyhmyyden sekoitus. Ajatelkaa että jotkut tieteen edustajat kampanjoivat yhdessä low-life taikureiden kanssa homeopatiaa vastaan. Tieteen pitäisi puhdistaa itsensä täisaunassa, jossa tällaiset tieteen evankelistat ja propagandistit irrotetaan tieteen selkänahasta. Ja Hesari jälleen asialla, massamielen aviisi. Aikooko Hesari palvella puolueettomasti lukijoitaan jatkossa? Tuskin. Sen orjallinen lukijaenemmistön asenteiden nuoleminen riittää tilaajakannan ylläpitämiseen - toistaiseksi tässä demokraattisessa barbariassa.(11) Liberaalinen lehdistö ottaa saman varoittelevan ja ihmisiä manipuloivan kannan kuin kirkkouskovaisuuden edustajat, jotka kirjoittelevat omia varoituskirjojaan "New Age -ilmiöistä" ja "pakanauskoista".
Vastaukset 1
Vanhimmat
British Medical Journalin (BMJ) Clinical Evidence verkkojulkaisussa lehden asettama tutkijaryhmä arvioi kaikkiaan 2500 erilaista lääketieteellistä hoitoa ja niistä olemassaolevaa tutkimusnäyttöä. RCT-tason (satunnaistettu kaksoissokkotutkimus) vankka näyttö katsottiin selkeäksi osoitukseksi siitä, että hoidolla on muutakin kuin lumevaikutus.
BMJ:n tutkijaryhmän mukaan vain 13%:lla hoidoista on vankka tieteellinen näyttö niiden toimivuudesta, 23 % :lla hoidoista on todennäköisesti hyödyllisiä vaikutuksia, 8 %:lla hoidoista haitan ja hyödyn suhde on epävarma, 6 % hoidoista ei ole todennäköisesti hyödyllisiä, 4 % hoidoista on todennäköisesti tehottomia ja jopa haitallisia, mutta suurimman ryhmän 46 % muodostivat hoidot, joiden tehokkuudesta ei ole mitään varmaa tietoa.
Tutkijaryhmän myöntää, että hoitojen jaotteleminen eri kategorioihin on erittäin vaikeaa vaikka käytettävissä on eri alojen asiantuntijoita, vertaisarvioitsijoita ja huippututkijoita. Hoitojen ryhmittely eri kategorioihin sisältää aina jossain määrin subjektiivista arviointia ja kiistanalaisia tulkintoja. Joka tapauksessa oheinen jaottelu kertoo tiedeyhteisölle sen, että paljon on vielä tutkittavaa ja useimmat päätökset hoidoista tehdään lääkärin henkilökohtaisten tietojen, taitojen ja asenteiden perusteella, myös potilaan ja lääkärin onnistunut vuorovaikutus on tärkeää.
Kirjallisuusviitteet
http://clinicalevidence.bmj.com/ceweb/about/knowledge.jsp"