Luen juuri Riikka Pulkkisen Vierasta, jossa on mielestäni hyvällä tavalla yhdistetty proosaan modernistisia runon"pätkiä", ja näitä kohtia itseeni ammentaessani olen vihdoin kyennyt nauttimaan modernista runoudesta. Valitettavasti kuitenkin kyseessä oleva teos on vain yksi teos ja vielä lyhyt sellainen, ja janoaisinkin lisää: osaatteko mainita joitain fiktionaalisia viihdekirjallisuuden teoksia, joissa pääasiassa kerronta olisi prosaistista, mutta jossa olisi myös runoutta, mahdollisesti vielä modernia sellaista?
En nyt tarkoita kuitenkaan Sormusten herran kaltaisia laulunsikermiä, vaan pikemminkin päähenkilön itsensä kertomaa runoutta, joka liittyy melko välttämättömästi myös henkilöhahmoon sekä mahdollisesti myös juoneen.
Pahoittelen, mikäli käsitteeni ovat kamalan sekavia - kirjallisuus ei ole "leipälajini". En vain ole vielä täysin valmis uppoutumaan silkkaan moderniin runouteen, vaan tarvitsen jotain helpoketta sen ohelle, sanotaan vaikka näin :)
En nyt tarkoita kuitenkaan Sormusten herran kaltaisia laulunsikermiä, vaan pikemminkin päähenkilön itsensä kertomaa runoutta, joka liittyy melko välttämättömästi myös henkilöhahmoon sekä mahdollisesti myös juoneen.
Pahoittelen, mikäli käsitteeni ovat kamalan sekavia - kirjallisuus ei ole "leipälajini". En vain ole vielä täysin valmis uppoutumaan silkkaan moderniin runouteen, vaan tarvitsen jotain helpoketta sen ohelle, sanotaan vaikka näin :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minun mielessäni on Tomi Kontion teos Uumen, 1995.
Juhani Ruokola on runoilija, joka uskoo olevansa jumalaista alkuperää. Hän kuvittelee olevansa Zeuksen ja kontulalaisen konttoristitytön avioton poika. Hänen elämässään on selittämättömyyksiä. Uumen on humoristinen runollinen proosa.
Tässä tulee internetistä löytämäni tekstinäyte:
Minä olen villi runoilija, lapsi ilman lapsuutta. Ja siksi minun on annettava alkukertomuksilleni, joka ainoalle genesikselleni, niille kuuluva arvo, kohotettava se leikki mitä leikin, se peli mitä pelaan kosmiselle, myyttiselle tasolle. Se, joka ei minun peliäni ymmärrä, menköön pois. Minä kutsun luokseni lapsia ja hulluja, en kirjanoppineita. Minä kirjoitan tämän maailman kaikille Pyhille ja kaikille niille Pyhille, jotka ovat siirtyneet tästä maailmasta, näiltä pelikentiltä, toisille pelikentille: Pyhille Mielipuolille, Pyhille Typeryksille, Pyhille Epileptikoille, Pyhille Nymfomaaneille, Pyhille Homoseksuaaleille, Pyhille Kehitysvammaisille, noille ikuisille lapsille, hupakkopojille, Pyhille Runoilijoille, Catullukselle, Poelle, Baudelairelle, Dostojevskille, Strindbergille, Pyhille Mystikoille, Pyhille Köyhille ja Kelvottomille, Pyhille Filosofeille, hulluksi tulleelle Nietzschelle, Päärynävarkaalle, Spinozalle, Ruotsalaiselle Mineralogille, Johannes de Silentiolle.
Minä kirjoitan itselleni. Rehellisesti sanottuna: itselleni. Eli käy leikkiin kanssani, kuka sitten oletkin. Minä jaan kortit. Väärinpelaamisesta ei rangaista, kunhan ei jää kiinni.
Onhan näitä mutta kun ei muistu mieleen... olen tässä vähän odotellut jos tulisi vastauksia, mutta kun ei, täytynee sitten laittaa esimerkkejä omasta tuotannosta.
Ja onhan tuossa Xenian vastaus. Tomi Kontio olikin minulle uusi nimi tai ainakaan ei ole tallentunut muistilokeroihini jos ehkä olen hänestä tai häneltä jotakin lukenutkin. Se ei sinänsä ole mikään ihme, koska kirjallisuusarrastukseni painottuu enempi vanhoihin tekijöihin, vähemmän tunnen näitä uusia. 1900-luvun alun kirjailijat on minulle vanhoja kirjailijoita, 1940-1970 välillä uransa aloittaneet nykykirjailijoita ja 1980-luvulla ja siitä eteenpäin aloittaneet uusia kirjailijoita eli tavallaan tulevaisuuden kirjailijoita, koska heidän tuotantoa on vielä vaikea arvioida, se on liian lähellä. Tai sitten uusi eli 1970-luvun jälkeinen kirjallisuus ei vain kiinnosta minua tarpeeksi ja tulin juuri keksineeksi pseudosnobbailevan selityksen.
Siis omia kokeiluja runouden/proosarunouden/proosan sekä faktan/fiktion/faktion yhdistelemisestä.
glad tidings
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1534572&runoilijaid=50819
Runon nimi on Lechaim
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1827152&runoilijaid=50819
Jokaisella on tunteet III
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1546433&runoilijaid=50819
Tapahtui
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1651446&runoilijaid=50819
Teen joukkoon laitoin akaasiahunajaa
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1819093&runoilijaid=50819
Ja tietysti: äitienpäivää
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1829576&runoilijaid=50819
Tarinoita kaukana lähellä 2/3: Pieni runo rakkaudesta
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1388391&runoilijaid=50819
Tämä onkin sitten jo "perinteisempää" proosaa.
Senkin Mulqvist (1)
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1818747&runoilijaid=50819
glad tidings from stone? (runon alkuperäinen eli pidempi versio)
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1714142&runoilijaid=50819
vielä yksi faktaruno satuihin ja tarinoihin
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1662460&runoilijaid=50819
Satiirisia keskusteluja 1/2
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1787745&runoilijaid=50819
SINÄ OLET KUITENKIN TOTTA
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1754469&runoilijaid=50819
Muistoja konsertista (Wien huhtikuu 2003, Helsinki lokakuu 2011)
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1758756&runoilijaid=50819
Käpylehmiä
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1631493&runoilijaid=50819
Rozier ja d'Arlandes Pariisin yläpuolella
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1630706&runoilijaid=50819
mantelitumakkeessa tapahtuu
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1789455&runoilijaid=50819
Muistatko vielä (pallonheittäjien sukukirjasta, epilogi)
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1547321&runoilijaid=50819
Isä, minä näen (pallonheittäjien sukukirjasta, kertomus)
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1546857&runoilijaid=50819
tarinoita rakkaudesta
http://www.rakkausrunot.fi/runo_ark.php?runid=1753062&runoilijaid=50819
Runokieleni ei välttämättä ole soljuvaa ja lauserakenteet ovat kömpelöitä, kun en ole mikään oikea runoilija tai kirjailijakaan... Runous nyt on tällainen marginaalinen harrastus muiden harrastusten ohessa, syntynyt kiinnostuksestani kieleen ja sen ilmiöihin... Jotain kuvaa nuo toivottavasti antavat siitä ettei modernin lyriikan tarvitse olla vaikeasti ymmärrettävää. Eri asia sitten millaisia tasoja lukija siihen sisällyttää, niin kuin aina perinteisenkin proosan suhteen.