Jos sanoisimme ääneen,
kaiken sen, minkä kirjoitamme,
sille ihmiselle,
jolle kirjoitamme.
Olisi niin paljon helpompi ymmärtää,
tarkentaa sanojen merkitystä,
koota lauseita järkeviksi kokonaisuuksiksi
ja tajuta ajatuksen perimmäinen tarkoitus.
Olla olettamatta,
olla arvaamatta.
Olla tekemättä omia johtopäätöksiä
pelkkien kirjaimien perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU
kaiken sen, minkä kirjoitamme,
sille ihmiselle,
jolle kirjoitamme.
Olisi niin paljon helpompi ymmärtää,
tarkentaa sanojen merkitystä,
koota lauseita järkeviksi kokonaisuuksiksi
ja tajuta ajatuksen perimmäinen tarkoitus.
Olla olettamatta,
olla arvaamatta.
Olla tekemättä omia johtopäätöksiä
pelkkien kirjaimien perusteella.
http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vai tarviiko aina niin tietää taiteen merkitystä... Sillähän on merkitys oikeastaan vain kirjoittajalle, ja jos joku siihen osaa samaistua, niin bueno.
Mutta jos joku koskettaa erityisen paljon, niin että ihastuu, niin voihan silloin kysyä tarkempaa osoitetta siihen sydämeen? Niin mä oon tehnyt, kolmastikin, ja kolmasti on kieltäydytty :)) sattuuhan se, mutta ei läheskään niin paljon kuin päänsä seinään hakkaaminen :)))
Runo oli kuitenkin hienossa muodossa, siitä tykkäsin.
Olet oikeassa. Yksi runoilun perimmäisistä tarkoituksista lienee kirjoittajan oman sisäisen tunnemaailman purkaminen. Mutta jos liiaksi uppoutuu kirjoitettujen sanojen maailmaan, saattaa ympäröivä todellisuus, itsen ulkopuolella oleva maailma, jäädä vieraaksi.
Kiitos kommentistasi.
Aivan totta, niin totta..
...ja toi biisi, koskettaa aina vaan yhä uudestaan, sen ensi kuulemalta..
Tämän puheen minäkin ymmärsin...osu ja uppos...ja hieno kuin mikä.
Kiitos teille kommenteistanne ja aurinkoista (toivottavasti) viikonloppua :)
Aurinko nousee ja kultaa maan. Mä silloin huomaan hetken tärkeän....on se juuri tässä ja nyt, kanssa rakkaiden. Älä elämääsi kadota vain haaveillen.