kannattaako yliopistossa opiskella, jollei tähtää tutkintoon? aloitin just neljännen vuoden. ekat kolme ovat menneet okei, keväällä tuli vähän takapakkia kun edelleenkään muutamat ikikurssit ei mene läpi. se nyt ei enää ollut mikään yllätys. asiaa ei auta, että nämä kurssit ovat kuuluvat meikän heikkouksiin eivätkä mitenkään liity mun pääaineeseen. eikä auta sekään ettei kaverit onnistu, eikä voi sanoo etten olisi nähnyt yhtään vaivaa. motivaatio on tietysti kadonnut. toki voin yrittää vaikka loppuelämäni, mutta mitään vakuuksia ei oo että mun kapasiteetti riittää, varsinkin kun lukion opit on näiden aineiden osalta haihtuneet höyrynä ilmaan. nyt pitäis alkaa jotkin työläät seminaarit mutta varmaan turha edetä sinne kun on nuo kurssit painolastina.
ala tuntuu aivan sopivalta. olen yrittänyt vaihtaa johonkin läheltä liippaavaan, mutta mun lukion todistus on painolasti, kun lähtöpointsit on muilla "vähän" korkeammalla. jos lähtisin vapaalle, en tiedä mitä muuta tekisin, joutenolosta ei tulis mitään. kilpailu töistäkin on kovenemaan päin ja veikkaan on, että kovenee vielä tulevina vuosina. mielummin kuitenkin opiskelijana kun sossun asiakkaana.
pitäis ehkä jollakin konstilla alkaa säästämään opintotukikuukausia.
mitäs te järkevämmät sanotte?
ala tuntuu aivan sopivalta. olen yrittänyt vaihtaa johonkin läheltä liippaavaan, mutta mun lukion todistus on painolasti, kun lähtöpointsit on muilla "vähän" korkeammalla. jos lähtisin vapaalle, en tiedä mitä muuta tekisin, joutenolosta ei tulis mitään. kilpailu töistäkin on kovenemaan päin ja veikkaan on, että kovenee vielä tulevina vuosina. mielummin kuitenkin opiskelijana kun sossun asiakkaana.
pitäis ehkä jollakin konstilla alkaa säästämään opintotukikuukausia.
mitäs te järkevämmät sanotte?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itselläni on ollut koko opiskeluajan yliopistossa olo "en jaksa". Aluksi en ollut varma onko ala oikea ja pari ekaa vuotta meni pyörimiseen eri luennoilla, joista yritin löytää sitä oikeaa alaa. Mietin myös koko opiskelupaikan vaihtoa, mutten tiennyt minne, joten jäin roikkumaan yliopistolle.
Myöhemmin huomasin, että ala, jota opiskelen on sittenkin se oikea ja motivaatio nousi. Hetkeksi. Itselläni on ollut myös ongelmia sivuaineiden kanssa enkä ole päässyt tietyistä kursseista läpi sitten millään. Lopulta jätin kurssit sikseen. Nyt yritän kovasti valmistua, vaikka motivaatio on nolla ja töistä ei ole tietoakaan.
En osaa sen paremmin neuvoa, kuin että jos et keksi mitään muuta, niin parempi olla edes opiskelijana jossain kuin tyhjänpäällä. Yritä löytää jotain helpompia kursseja, vaikkeivat ne kauheasti kiinnostaisikaan, saisitpahan ainakin opintoviikkoja. Jos ala tuntuu hyvältä niin yritä sinnitellä. Kyllä ne asiat yleensä jotenkin järjestyvät. Mutta koita pysyä "liikkeessä", älä jää sivuun murjottamaan! Tsemppiä!
Minul on vähän sama tilanne. Nylyisen alani opiskeluun ei löydy mitään motivaatiota, mutta opinnot on lähes loppusuoralla... -eipä sekään silti auta innostumaan. Ajattelin selvitä tahdonvoimalla eli valmistun ammattiin, joka ei tarjoa töitä (ainakaan näillä näkymin) ja vaihdan välittömästi alaa sellaiseen joka kiinnostaa.
Sanoit, että olet opiskelemassa sellaista, joka kiinnostaa sinua ja jonka tunnet omaksesi. Neuvoni on, että sinnittelisit vaan ja jaksaisit ne loput pari vuotta vielä. Jos et muuta keksi, niin koitappa ajatella näin: älä murru sen ajatuksen alle, että yliopisto on koko elämäsi! Pääasia ettei ala tuntumaan siltä ettei motivaatio riitä pian mihinkään.. Valitse valinnaisiksi, jos mahdollista, jotain keventävää.(mikäli jaksat)
Nykyinen opiskelutilanteesi ei ole yhtä kuin loppuelämäsi! Minä olen päättänyt jaksaa ja toivon että sinäkin! :)
Hei!
Saanko kysyy että mitä alaa te opiskelette?
Vaikka kuulostaa sanahelinältä niin toivon teille voimia ja jaksamista.. jos yksi ovi sulkeutuu, tuhat avautuu.. :)
TiTe & kaupallista kuorrutuksena. Sori myöhäisestä vastauksesta, ja tuskin tätä kukaan lukee, mutta kiitokset kaikille. Saas nähdä miten käy.