Mikähän on siinä, että aina kun olemme kahden kaikki muu tuntuu katoavan, vaikka muita olisi vierelläkin. Se on todella outoa, enkä osaa sitä järjellä selittää, haluaisin sillä hetkellä antautua sinulle..
Jos kommunikoimme sähköisesti en tunne sitä, en tunne sinua, ajatusmaailmamme eroavat, mutta kun olemme kasvotusten...
Jos kommunikoimme sähköisesti en tunne sitä, en tunne sinua, ajatusmaailmamme eroavat, mutta kun olemme kasvotusten...
Vastaukset 20
Vanhimmat
kirjoitatteko toisillenne sähköpostilla vai miten? Miten hän on erilainen sähköisesti kommunikoidessaan?
hianoa, tän takiiko ei nähä ku
En tiedä, voihan se olla yksipuolistakin. Hän saa minut lumoihinsa pelkällä läsnäolollaan. Näkeminen ei ole minun valinnasta kiinni, hän voi vaikuttaa siihen enemmän.. En tahdo rikkoa mitään, ihmettelen vain miten jollain voi olla sellainen vaikutus, se on erittäin harvinaista...
Koska olette viimeksi nähneet? Vähän vaikuttaa siihenkin, kuinka vakavaa. Jos lyhyempi aika on helpompi kaivata, jos pidempi -voi olla syvempääkin jos on kestänyt...
Olet ihastunut pelkkään ulkoiseen olemukseen. Eleisiin, ulkonäköön, ehkäpä ääneen, tuoksuun ja sen sellaisiin.
Ja tämä tarkkoittaa että olet vielä turvallisilla vesillä. Sitten jos ihastut hänen henkiseen puoleensa ja teille muodostuu henkinen side esim. jos juttelette paljon sähköisesti vain, on tilanteesta jo vaikeampi päästä irti.
En kaipaa häntä, enkä usko että hänkään kaipaa minua. Vaikuttaa liitossaan onnelliselta. Mielipiteemme risteävät useasti ja sanaharkkaakin on, mutta kahdenkeskisessä kanssakäymisessä on jotain ainutlaatuista ja "taianomaista". Ikään kuin olisin lumottu hänestä. Se ei liity ulkonäköön, vaan hänen olemukseensa. :) Ehkä muutkin havaitsevat sen ja ehkä se on yksi syy hänen menestykseensä.
oletko varma että hän ei kaipaa sinua ?ja oletko siitäkin varma että hän on liitossaan onnellinen ?
Kyllä he pääsääntöisesti onnellisilta vaikuttavat, vaikka olen kuprujakin päässyt todistamaan. En usko että kaipaa minua. Tiedän että hän on sellainen nainen joka satsaa 100% kumppaniinsa, ja enemmänkin. Arvostan sitä.
ai olet nähnyt heidät yhdessä !!!!.kaikki ei ole aina miltä näyttää.
sähköisesti kommunikoitaessa ei koskaan tiedä kuka siellä näppisten toisella puolella on joten ei ole niin uskottavaa. paitsi jos on kuvat vaihdettu ja viestien alkuperä todennettu.
Joo. Tarkoitinkin sellaisten ihmisten jotka näkevät myös irl ja tuntevat siis toisensa.
Olen myös varattuna rakastunut varattuun ja aina kun hänet nään en haluaisi muiden olevan läsnä ja välillä unohdankin kaikki muut. Olisi vain niin ihana jutella hänen kanssaan vain kahden ja todellakin antautua vain hänelle. Sähköisedti en kylläkään ole viestitellyt hänen kanssaan. En uskaltaisi tai ehkä sitten jos hänellä olisi tunteita minua kohtaan.
Kuulostaa niin tutulta. Itse olen varattu nainen, joka on ihastunut varattuun mieheen, jota tapaan säännöllisesti irl. Itse vaan olen lumoutunut myös hänen facebook jutuistaan/käytöksestään...IRL hän on paljon ujompi ja välinpitämättömämpi. Vaikka olen varattu niin en ole onnellinen suhteessa, joten ihanaa jos edes tietäisin hänen tunteistaan. Itse en myöskään uskalla paljastaa tunteitani, sillä hänkin on varattu. Tunnen häneen kuitenkin todella vahvaa yhteyttä.
Minulla samanlaisia fiiliksiä erään miehen kanssa. Olisitpa i-mies, niin tietäisin että tunne on molemminpuolinen :)
Kerroppa tarinasi
En ole i-mies, enkä juurikaan kaipaa tätä naista, vaikka tunteita minussa herättääkin. Tänään taas näin häntä, harmi ettei ehditty jutella :)
i-miehelle: tarina on juurikin aloituksen kaltainen fiilis, minun tapauksessani työkaverista on kyse. Miettinyt olen, että onko mulla päässä vikaa vai onko tunne molemminpuolinen, mutta koska varattuja ollaan molemmat, niin miettimiseksi on saanut jäädäkin.
Ne katseet ja se hymy, kiitos aamun pelastuksesta!
Ikinä ennen suomi24 kirjoittanut, mut nyt tuntu niin omalle kohdalle osuvalta, ihan tässä niin hölmistyy et kirjottamaan rupee ;-) Niin paljon olisi sanottavaa ja aikaa vähän, kesä koittaa kohta. Olen seuraillut sinua ihaillen kuukaudesta toiseen ja saanut siitä valtavasti voimia arkeen. Välillä pakottanut itseni pysymään poissa työpaikaltasi. En ikinä olisi uskonut että edes huomaat minut, koska työympäristössäsi vilisee toinen toistaan kauniimpia naisia ja myös omasi on kaunis (mitä häntä tunnen, voin sanoa) myös sisäisesti. Tällaista tunnetta en ole kokenut koskaan ennen, en aina edes muista ketä muita samassa tilassa oli. Että voi aikuinen nainen mennä sekaisin, välillä ihan pelottaa.. ja ettäkö en ajettelisi sinua.. et voi edes kuvitella kuinka paljon.
No, tiemme erkaantunevat joka tapauksessa tässä kesällä, kurja olo tulee pelkästä ajatuksesta :( Mutta silloin emme voi ainakaan rikkoa enää mitään. Jospa nämä tunteetkin katoaisivat, ajallaan.
Samanlaista kokemusta täällä.