Mistä löytäisin mä ihmisen, joka ymmärtäisi mitä tarkoitan.
Mistä löytäisin mä ihmisen, joka mut korjata voisi.
Mistä löytäisin mä ihmisen, joka voisi tehdä musta kauniin.
Mun on jo nyt ikävä tätä elämää, joka valuu ohitseni sekuntti sekunnin jälkeen.
En voi tapailla, en voi seurustella, en voi olla kenenkään lähellä tällaisena, viallisena, rumana.
Mistä löytäisin mä ihmisen, joka mut korjata voisi.
Mistä löytäisin mä ihmisen, joka voisi tehdä musta kauniin.
Mun on jo nyt ikävä tätä elämää, joka valuu ohitseni sekuntti sekunnin jälkeen.
En voi tapailla, en voi seurustella, en voi olla kenenkään lähellä tällaisena, viallisena, rumana.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vapaa ihminen voi tehdä mitä haluaa
http://youtu.be/1ORz65yAsL0
Olet ehtojesi vanki, siksi elämä valuu ohi. Nuo ovat omua ehtojsi, ei toisten..
Mä olen myös ruma. Mussa ei muuta olekaan kuin vikoja, pelkkää sekundaa koko ihminen, ei kelpaa muuta kuin roskiin. Paskaa tavaraa!! Huutaa joku ja nakkaa mut roskiin.
Näitä ruma, tyhmä, jne. Asettaa kylläkin ympäröivä maailma ei kukaan itse niin tee. Ei kukaan roskiin jouda eikä ole paskaa tavaraa.
Harvoin kukaan kehtaa päin naamaa sanoa että olet ruma. Sitäpaitsi mitä rumuus edes on, kauneusihanteet vaihtelevat henkilöstä riippuen paljonkin. Ympäröivä maailma voi esittää ehtoja, mutta kyllä itse ne lopulta asetat. Turhaa itsesäälissä piehtarointia.
Mulla on sitten käynyt tuuri, kun aika monikin on kehdannut päin naamaa täräyttää ett olen ruma ja luontaantyöntävän näköinen jne... En mä itsesäälissä piehtaroi enää, olen hyväksynyt sen faktan, ett muiden mielestä myös olen ruma. Jos monesti on jotain sanottu, niin sehän on jo tottakin vai mitä.
Osoittaa vaan että sinulla on vääränlaista seuraa. Kuitenkaan et ole ihan varma onko se totta..?
On se totta, tarkoitin lähinnä sitä ettei niin moni voi pelkkää ilkeyttään sanoa tuosta rumuudesta. Olen omastani mielestänikin ruma ja nuo toisten sanomiset ovat vaan vahvistaneet sen kuvan todeksi. Ei valokuvat valehtele, rumahan mä olen, se on totuus.
Selittelet asiaa selvästikin, se paistaa rivien välistä. En päästä sinua helpolla. :) Voitko hiljalleen myöntää itsellesi ettet ole niin ruma kuin haluat uskotella?
Mä olen ruma, tuon voin myöntää. Mitä sitä totuutta kieltämään, kun sen on muiltakin kuullut. Tuolla alempana joku sanoo, ett ne jotka rumuutta käyttävät syypäänä elämän ongelmiinsa ovat töykeitä, empatiakyvyttömiä, ahneita. Ehkä mulla on luonnevikojakin liikaa ulkoisten vikojen lisäksi eli olen täyttä sekundaa koko ihminen. Ruma sisältä ja päältä. Viallinen kappale, jossa ei ole hitustakaan hyvää ja se näkyy jopa päälle päin. Pelkkä roska koko ihminen.
On sinulla joku "menneisyydessä",joka sinut "huolii". Mietippä ja ala ottaan yhteyttä.
Olen tavannut monia ihmisiä, jotka syyttävät rumuuttaan elämänsä ongelmista, vaikka todellisuudessa heidän luonteensa oli viallinen. Töykeitä, ahneita ja empatiakyvyttömiä ihmisiä. On helpompi syyttää ulkonäköään kuin tajuta, että omassa käytöksessä ja luonteessa olisi korjaamisen varaa.
Ja kuitenkin itsekin tuomitset..
En tuomitse ketään. Haluan heidän tajuavan että he voivat muuttaa kohtaloaan kehittämällä luonnettaan. On helppo heittäytyä passiviseksi ja ulkoistaa ongelmat syyttämällä rumaa ulkonäköään. Yleensä nämä ihmiset ovat ihan tavalisen näköisiä, jotkut jopa kauniita.
Niin silloin kun pystyy samaistumaan toisen ihmisen asemaan, oli hän sitten millainen tahansa, tekee elämästä mukavaa ja saa tuttavia helposti.
Ei ainakaan kannata mitään botoxia alkaa pumppaamaan naamaan, siitä vain seuraa että lopulta sitten ei tunnista onko mies vain nainen kuin joku viidakon Tätösissä Tiina Jylhä ;)
Ei ulkonäkö saa olla pääasia. Itse en ole ketään kumppaneistani, joiden kanssa olen seurustellut löytänyt baareista, vaikka olen ihan ok näköinen ja seuraa on aina löytynyt. Mutta ulkonäön asemesta voisit keskittyä muihinkin piirteisiin itsessäsi ja muistaa, että hymyilevä ja iloinen ihminen on puoleensavetävämpi kuin kaunis myrtsi.
löydät. Päätä lähdetkö korjaamaan itseäsi ulkoisesti ja mistä hankit tarvittavan rahan, jos tähän lähdet. Jos et lähde, niin mitä asioita voit itsessäsi muuttaa ulkoisesti. Jos ei voi enää mitään ulkoiselle olemukselleen, niin voiko sisäiselle.
Jos mitään ei ole tehtävissä, niin miksi miettiä. Keskittyy vaan muihin asioihin elämässä. Jos on vaikea elää näköistään elämää siellä, missä elää, sieltä voi muuttaa myös pois.
Helppoa ?Ei ole.
Pees..tä se on. Mutta on vaan oltava ja elettävä, aikansa täällä heiluttava.
Joku kirjoitti jo tuossa välissä samasta kohtalosta...
Mutta tässä omaani. Ei ole kohdallani rumuus kuvitelmaa. Olen ollut sinkku koko elämäni. Käynyt terapiassa keskustelemassa ongelmastani. Suurin ongelmani on iso kyömy nenäni, joka tekee kasvoistani noitamaiset. Olen käynyt jo yhdessä kasvoihin kohdistuvassa kauneusleikkauksessakin, nenäleikkauksessa, mutta liian varovaisesti leikattiin ja uusinta leikkaus on edessä. Nenä on edelleen liian leveä ja kyömyä on edelleen ja nenänpää on liian pallomainen.
Lisäksi silmäni ovat liian lähellä toisiaan ja leukani on liian takana, hanhenleuka.
Uskokaa huviksenne, ulkonäöllä on elämässä aivan valtava merkitys. Harva vain pystyy sitä myöntämään. Olen myös päätellyt ystävieni puheista, että sellaiset ihmiset jotka ovat itse normaalin tai kauniin näköisiä, eivät joudu kiinnittämään ulkonäköönsä niin paljon huomiota kuin rumat. Tästä syystä he kyllä tajuavat ruman olevan ruma, mutta he eivät halua myöntää sitä, koska eivät pysty analysoimaan/ kertomaan mikä rumasta tekee ruman. Heidän silmä ei siis ole harjaantunut näkemään rumuuden syitä. Tästä johtuen he esim. saattavat kommentoida "ei sun nenässä ole mitään vikaa".
On olemassa kolmenlaisia ihmisiä. Rumia (kasvoissa on häiritseviä piirteitä, esim. Poikkeavan muotoinen tai kokoinen nenä ja pieni leuka), normaaleita ( kasvoissa ei ole virheellisiä piirteitä), kauniita/komeita ( kasvoissa ei ole häiritseviä piirteitä, kasvoissa on paljon omalle sukupuolelle kuuluvia kauniina pidettyjä piirteitä esim. Isot silmät, paksut huulet, pieni nenä, korkeat poskipäät).
Kun ihmiset ovat keskenään esim. yökerhossa, jokainen sielä oleva kyllä analysoi ympärillään olevia ulkonäön perusteella. Tällöin kauniit ja normaalinnäköiset ajautuvat keskenään tekemisiin, mutta rumia ei lähestytä. Ja vaikka ruma itse lähestyisikin ihmisiä, jää molemminpuoleinen kiinnostus syntymättä.
On vaan niin surullista joutua olemaan oman ulkonäön vanki. En voi koskaan seurustella, en voi koskaan saada perhettä. En ole voinut jakaa "elämäni parhaita vuosia" kumppanin kanssa. Iltaisin menen nukkumaan yksin, joka aamu herään yksin.
Mulla on hyvä työ, ystäviä paljon, olen terve, olen urheilullinen. Mutta kun ilta hämärtyy ja ihmiset palaavat koteihinsa rakkaidensa luo, mä joudun joka ikinen päivä kohtaamaan yksinäisyyden. Voin vain käydä töissä, käydä töiden jälkeen urheilemassa ja tavata nopeasti ystäviä, jos heillä on aikaa omilta perhekiireiltään. Tuon jälkeen olen aina yksin. En voi soittaa rakkaalle, en voi tehdä rakkaalle ruokaa työpäivän jälkeen, en voi ostaa jouluisin pienintäkään lahjaa tai yllätystä omalle rakkaalle, en voi lähteä yhteiselle lomalle oman rakkaan kanssa. Mun elämä on päivästä päivään vain työtä ja urheilua. En voi muuta saada, koska olen kasvoista viallinen ja ruma.
Ja olen miettinyt monen monta kertaa itseni tappamista tämän ongelman vuoksi, sillä mitä on sellainen elämä, jossa ei voi olla rakkautta? Miksi elää jos olet niin ruma, ettei sua voi kukaan rakastaa?
Tiedän että tänään on taas huono päivä, itken tätä kohtaloani. Olen vain niin väsynyt tähän kohtalooni. Vuodet vierivät ohitseni, mitään ei jää käteeni, koska olen kasvoistani niin ruma, etten ole kellekään mitään. Olen vammainen, sillä vammaisuushan tarkoittaa sitä, että on joku vamma joka estää normaalina pidetyn elämän. Mun vamma on rumat kasvot.
paljon muitakin asioita, kuin jonkun ulkonäkö tai rakkaus. Rakkaus on toki ihana asia mutta se tulee, jos on tullakseen. Siihen asti voi toki nauttia monista muista mukavista asioista, joita elämä tarjoaa kuten harrastukset, ystävät, kesä jne. ja keskittyä niihin.
Terve ja urheilullinen ihminen ei ole koskaan ruma. Sinulla ei ole mitään varsinaista vammaa tai sairautta. Viesteistäsi huokuu suunnattoman huono itsetunto. Ja se on juuri se joka saa muut vieroksumaan sinua.
Olihan Kleopatrallakin iso nenä :-)
Huono itsetunto = henkilö ei kykene arvostamaan itseään.
Ehkä, mutta miksi? Ei kai huono itsetunto tyhjästä tule? Eiköhän sen lähde ole juurikin ruma ulkonäkönii ja se miten olen nähnyt itseni muiden ihmisten kommenteista ja reaktioista.
Näkisitpä mut nytkin. Rumempi kuin kukaan tässä kaupungissa asuva nainen. Muut ovat luonnostaan kauniita ja viehättäviä, mä näytän peikollta/ klonkulta ilman meikkiä ja myös meikin kanssa. Mä joudun laittamaan kuukausittain satoja euroja ulkonäköni, jotta kehtaisin liikkua ihmisten ilmoilla. Muut naiset voivat vain pestä aamulla kasvonsa, harjata hiuksensa ja heittää ehkä vähän ripsiväriä ripsiin ja olla kauniita ja seksikkäitä. Mä olen jotain aivan muuta, järkyttävän rumaa ja suorastaan oudon ja kummallisen näköinen.
Heti aamulla ensimmäisenä joudun meikkaamaan. Olen nytkin meikit naamassa, itseruskettavalla värjätty vartalo ( ei mikään oranssi vaan kauneushoitolassa tehty kaunis feikkirusketus) hiustenpidennykset (kalliit kampaajalla laitetut), hampaiden valkaisu hammaslääkärillä, nenäleikkaus, siistit kynsimuotoilijalla laitetut kynnet, urheilullinen hoikka vartalo (käyn salilla 5krt viikossa ja lenkit siihen päälle), syön terveellisesti, en polta enkä käytä alkoholia kuin satunnaisesti vain vähän. Joutuvatko muut naiset näkemään näin paljon vaivaa ulkonäkönsä eteen? Eivät, koska he ovat luonnostaan normaalin näköisiä ja laittautuneena kauniita. Mä olen tällaisen vaivannäön jälkeen vasta sellainen, että kehtaan edes jotenkin astua kodistani ulos ihmisten ilmoille.
Onko ongelmani siis huono itsetunto? Ei, vaan ruma ulkonäkö.
Ja voiko jäädä yksin, jos ongelma on vain huono itsetunto? Ei. Yksin jää jos on viallisen näköinen kasvoista, kuten olen. Olen poikkeuksellisen ruma. Oudon näköinen.
Totuus on se että suurin osa leikkauksissa käynneet on tyytyväisiä tulokseen ja esim.huono itsetunto nousee sen tuloksena. Luulen että ne keillä on huonoja kokemuksia on pieni osa tästä. Leikkauksiin ei mennä pelkästään sen takia että vastakkaisella sukupuolella olisi enemmän silmänruokaa vaan kyllä ihan paljon senkin takia että peilistä on kiva katsoa itseään kauniimpanana
hankkia ennemmin se itsetunto? Tuolla tavalla siirrät vain taakkaa sukupolvelta toiselle. Ei se leikkaus sun geeneihin vaikuta millään tavalla, etkä sen ansiosta saa kauniimpia lapsia. Vai ajattelitko nekin heti leikkauttaa kun on mahdollisuus? Lytätä ensin pienen iän ulkonäön takia, jonka on perinyt juuri sinulta? Ja pilata heidänkin itsetuntonsa?