Miten vois hankkia jätkiä ihan vaan kaveriksi?
Olen 18 v tyttö ja minulla on lievä paniikkihäiriö ja se erityisesti kohdistuu jäktiin ja miehiin. Olen käynyt psykologillakin asian takia, mutta ei se kauheasti auttanut.
Mulla ei siis ole kunnon kaverijätkiä olenkaan, koska
1. En uskalla puhua jätkille
2. Tunnen itseni täysin *askaks, arvottomaks ja säälittäväksi ja häpeän itseäni jätkien seurassa (ihan oikeasti!)
3. Menen lukkoon jäkien seurassa (änkytän, punastun, en meinaa saada sanaa suusta, jotenkin kurkkua kuristaa ja kieli menee solmuun, pasmat sekaisin, kaikki luontevuus katoaa ja en ole yhtään oma itseni)
4. Saatan panikoida jätkien kans (sydän hakkaa, hengitystiheys nousee, tulee tunne että äkkiä pois tästä, ahdistaa, kädet tärisee, en pysty katsomaan jätkiä silmiin, saatan olla säikky jos jätkiä on lähellä, muutaman kerran olen paennut vessaan rauhottumaan ja joskus on itkukin tullut)
5. Pelkään että mokaan ja nolaan itteni täysin itseni jätkien edessä.
6. Olen hirveän ujo jätkien seurassa ja joskus vieraassa porukassa muutenkin
7. Kaikkien noiden takia olen ruvennut kiertämään jätkät kaukaa ja varmaan annan itestäni kuvan ettei kiinnosta. Mulle tulee monesti niin arvoton tunne, että ajattelen mielessäni vain että jospa voisin vain kadota tästä ennen kuin se edes näkee minut, jos ylipäätään edes koskaan huomaa minut. Välillä tuntuu aivan mahdottomalta, että voisin edes keskustella jonkun jätkän kanssa, ihan kuin jätkät olis jotai hirviöitä jotka syö sut.
Mutta oikeesti mua kiinnostaa jätkät, haluaisin hirveesti löytää edes yhden kaverijätkän, jonka kautta saisin lievennettyä tätä pelkoa jätkiä kohtaan ja olis ehkä vähän helpompi löytää joskus mahollisesti se poikaystäväki jostain...
Joskus olen muutaman kerran itkenytkin kotona kun ei oikeesti tuu yhtään mitään. Kaverit on aina niin luontevia kaikkien kanssa ja moni seurustelee ja kaikkee kivaa, ni meikä vaan vapisee ja juoksee karkuun itku kurkussa kuin olis hengen hätä, kun joku jätkä sanoo mulle moi tai vaikka vaan katsoo vähän pidempään, ei vaan kyl aina yritän jutella oikeesti, mut heti ku on sopiva hetki ni äkkiä pois. Ja mietin seuraavat 2 viikkoo mitä tapahtu, miks tein niin ja miks sanoin noin ja miksen tehny niin tai noin ja voi vitsi miten nolo olin jne.. En oikeesti tiiä mitä mun pitäs tehä... Luovutanko ja rupeen lesboks, tai sit hyppään kohta kaivoon.
Ei vaa, onneks mulla on sentään tyttökavereita ja oon kyllä muuten sillein ihan sosiaalinen ja itsetuntoa jonkin verran on, mut jätkien kanssa ne katoaa ihan täysin, menee miinuksen puolelle.. Mää tuun kohta hulluks tän asian kanssa, oon oikeesti yrittäny vaikka mitä, mut en vaan voi sille mitään että iskee joku paniikki ja kaikki se luottamus itteensä katoaa ja tunnen itteni muurahaiseks jonka päälle pitäs vaan astua, että saadaan se pois häiritsemästä...
Piti tulla nyt vähän avautumaan..:D
Eli saa antaa kaikenlaisia neuvoja vastaan. Mistä saa rohkeutta ja miten pääsee eroon tosta hemmetin pelosta.. sun muuta, kiitos! Jos nyt joku jakso edes lukea tänne asti... :D
Olen 18 v tyttö ja minulla on lievä paniikkihäiriö ja se erityisesti kohdistuu jäktiin ja miehiin. Olen käynyt psykologillakin asian takia, mutta ei se kauheasti auttanut.
Mulla ei siis ole kunnon kaverijätkiä olenkaan, koska
1. En uskalla puhua jätkille
2. Tunnen itseni täysin *askaks, arvottomaks ja säälittäväksi ja häpeän itseäni jätkien seurassa (ihan oikeasti!)
3. Menen lukkoon jäkien seurassa (änkytän, punastun, en meinaa saada sanaa suusta, jotenkin kurkkua kuristaa ja kieli menee solmuun, pasmat sekaisin, kaikki luontevuus katoaa ja en ole yhtään oma itseni)
4. Saatan panikoida jätkien kans (sydän hakkaa, hengitystiheys nousee, tulee tunne että äkkiä pois tästä, ahdistaa, kädet tärisee, en pysty katsomaan jätkiä silmiin, saatan olla säikky jos jätkiä on lähellä, muutaman kerran olen paennut vessaan rauhottumaan ja joskus on itkukin tullut)
5. Pelkään että mokaan ja nolaan itteni täysin itseni jätkien edessä.
6. Olen hirveän ujo jätkien seurassa ja joskus vieraassa porukassa muutenkin
7. Kaikkien noiden takia olen ruvennut kiertämään jätkät kaukaa ja varmaan annan itestäni kuvan ettei kiinnosta. Mulle tulee monesti niin arvoton tunne, että ajattelen mielessäni vain että jospa voisin vain kadota tästä ennen kuin se edes näkee minut, jos ylipäätään edes koskaan huomaa minut. Välillä tuntuu aivan mahdottomalta, että voisin edes keskustella jonkun jätkän kanssa, ihan kuin jätkät olis jotai hirviöitä jotka syö sut.
Mutta oikeesti mua kiinnostaa jätkät, haluaisin hirveesti löytää edes yhden kaverijätkän, jonka kautta saisin lievennettyä tätä pelkoa jätkiä kohtaan ja olis ehkä vähän helpompi löytää joskus mahollisesti se poikaystäväki jostain...
Joskus olen muutaman kerran itkenytkin kotona kun ei oikeesti tuu yhtään mitään. Kaverit on aina niin luontevia kaikkien kanssa ja moni seurustelee ja kaikkee kivaa, ni meikä vaan vapisee ja juoksee karkuun itku kurkussa kuin olis hengen hätä, kun joku jätkä sanoo mulle moi tai vaikka vaan katsoo vähän pidempään, ei vaan kyl aina yritän jutella oikeesti, mut heti ku on sopiva hetki ni äkkiä pois. Ja mietin seuraavat 2 viikkoo mitä tapahtu, miks tein niin ja miks sanoin noin ja miksen tehny niin tai noin ja voi vitsi miten nolo olin jne.. En oikeesti tiiä mitä mun pitäs tehä... Luovutanko ja rupeen lesboks, tai sit hyppään kohta kaivoon.
Ei vaa, onneks mulla on sentään tyttökavereita ja oon kyllä muuten sillein ihan sosiaalinen ja itsetuntoa jonkin verran on, mut jätkien kanssa ne katoaa ihan täysin, menee miinuksen puolelle.. Mää tuun kohta hulluks tän asian kanssa, oon oikeesti yrittäny vaikka mitä, mut en vaan voi sille mitään että iskee joku paniikki ja kaikki se luottamus itteensä katoaa ja tunnen itteni muurahaiseks jonka päälle pitäs vaan astua, että saadaan se pois häiritsemästä...
Piti tulla nyt vähän avautumaan..:D
Eli saa antaa kaikenlaisia neuvoja vastaan. Mistä saa rohkeutta ja miten pääsee eroon tosta hemmetin pelosta.. sun muuta, kiitos! Jos nyt joku jakso edes lukea tänne asti... :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heippa! Olen parikymppinen mies ja kärsin jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Tämä oirelee esimerkiksi voimakkaana punasteluna uusien ihmisten seurassa tai tilanteissa, joissa olen huomion keskipisteenä.
Oma jännitykseni ei liity vastakkaisen sukupuolen kohtaamiseen ja olenkin ollut usean vuoden parisuhteessa (nyt eronnut). Minulla ei silti ole yhtään kaverityttöä, enkä oikein tiedä miten sellaisia hankkisin.
Laita ihmeessä tähän viestiä, jos sua kiinnostaa jutella vaikka skypessä tms. Ehkä me voidaan tsempata toisiamme!
Moi! Okei. Taidan kuitenkin olla sen verran pelkuri tapaus, etten uskalla kauheesti edes netissä höpötellä, varsinkaan kun en tiedä millanen tyyppi siellä oikeesti juttelee mulle... :D
Mut kiitti sulle! :)
Siinähän se on mainio tilaisuus tutustua toiseen ja saada mahdollisesti kaveri, kun alkaa vaan viestiä vaihtaa, eihän se tarkoita että housut pitää heti olla nilkoissa jos viestin tai kaksi vaihtaa. Tehe vaikka joku "roskaposti" osoite mihin voi ottaa yhteyttä, jokin sellainen sposti minkä voi vaan sitten unohtaa jos alkaa kaiken maan pervot ottamaan yhteyttä:)
Miehet ei yleensä halua naisia kaveriksi. Miehille on nöryyttävää olla friendzonessa yleensä, ei tietenkään jos niin itsekin haluaa mutta mies yleensä sinne joutuu.
Mitä nöyryyttävää olla naisen kaveri? Onko naiset niin ala-arvoisia ihmisiä? Kiitos vaan!! Tässä nähtiin taas sitä kuuluisaa tasa-arvoa...
Kuule, sinä olet oikeasti terve ja ne ns. normaalit ovat sairaita.
Se on tässä totuus.
Yhtyminen mieheen on naiselle todella iso asia.
Sielusi tajuaa tämän asian.
Sinä olet oikeesti siveä nainen.
Etsi avioliittoa rakastava mies.
Kun tiedän tämän kokemusperäisesti
todeksi Jeesus voi antaa sinulle
oikean hyvän miehekkään miehen.
Rukoilemallahan se hoituu.
Siis ei Jeesus tee sinulle
mitään hyvää, jos et itse halua.
Jos haluat hyvän miehen
Jeesus sen toimittaa.
Hanki joku nettikaverijätkä tai pari maailman toiselta puolelta. Niin minä tein. Ei ollut juuri väliä minkälainen tyyppi on kyseessä jos toimeen tuli vaan, kun ei Suomeen varmaan kumminkaan tulla sieltä rapakon takaa (ja vielä parempi jos silti ei kerro oikeaa sukunimeä/osoitetta/numeroa). Oppi kommunikointia ilman että kankea ruumiinkieli, punastelu ja sanojen juuttuminen kurkkuun häiritsi. Ja ne kankeilut mitä sähköposteihin/chatteihin jäi, sai pistää sen piikkiin että ei puhu äidinkieltään.
Itsekin joskus olin kauhea jäätyjä jätkien seurassa. Ihan sellainen kuin sinä tässä sanot. Se hävetti aivan älyttömästi, kun ei auttanut sekään jos jätkä kohteliaasti ja fiksusti lähestyi - minä juoksin karkuun!
Tuo kaveruus maasta toiseen kuitenkin opetti sen, että eivät he nyt niin älyttömän erilaisia ole kuin me naiset. Ihan ihmisiä vain. Ihan hyviä ja ihan keskinkertaisia ja välillä dorkiakin.
Tämä on hyvä idea. Pidän itsekin päivittäin yhteyttä nettipelien kautta ihmisiin. Osasta on tullut läheisempiä kuin omista vanhemmista. Kun käytän englantia päivittäin opin sitä jatkuvasti.
AP. Kaikki pelkäävät puhua toiselle sukupuolelle. Otat liian vakavasti asiat ja kasvatat itse itsellesi muurin. Anna asioiden tapahtua omalla tavallaan, unohda ne omat ajatukset. Ei miehiä haittaa jos naiset vähän punastelee.
Moi AP oon kanssa 18v kundi jolla on täsmälleen samat jutut naikkosten kanssa ja se pilaa jonkin verran suhteita naikkosiin, en oo koskaan seurustellut kyseisen ongelman takia, haluan kovasti seurustella joskus mutt aina kun saan tuon saman kohtauksen, en halua minkään näköstä suhdetta naisten kanssa, koska tulee aivan järkyttävä olo.
Joten et ole ainot :)
olipas tarina sinulla. Olet avoin ystävällinen ja rehellinen. Tuon mukaan sinulla ei pitäisi olla pienintäkään ongelmaa saada niitä kaverijätkiä saati poikaystävää.
Jätkien pitäisi suorastaan kirkua perääsi sen verran ihku olet.
Tuo puoli on siis kunnossa.
Kysymys on siitä että jännität aivan liikaa. Ota paljon rennommin. Ajattele vaikka että tapaat veljeäsi jos sinulla sellainen on. Ethän jännitä häntä?
Ota askel kerrallaan. Mene lähemmäs jätkiä joista pidät, pidä etäisyyttä niihin joista et pidä.
Jos tuntuu pahalta niin kauemmas kunnse on hyvä. Sinut pitää vieroittaa pelosta pois joten altistaminen pelolle on edessä.
Mitä enemmän ajattelet pelkoa sitä enemmän pelkäät. Sinut pitää saada unohtamaan pelkosi.
Ehkä löydät jonkun hyvän syyn lähestyä jätkää ja unohdat että jännität.
Ehkä apua voisi löytää joltain expertiltä asiaan.
Rohkeus on sinuun sisäänrakennettu, sitä voi kyllä vahvistaa tekemällä asioita joita pelkää.
Pelolle ei pidä antaa valtaa.
En tiedä onko tämän sanomisesta mitään hyötyä, mutta eivät jätkät ole sen "parempia" kuin tytötkään. Asia on melkein toisinpäin. Enemmän miehillä on kaikenlaisia paheita ja heikkouksia kuin naisilla, siis keskimäärin.