Muutama kuukausi, muutama vuosi... Entä loppuikä?

En tiedä minkä ikäiiä lapsettomia täällä on, mutta kaipaan tueksi, juttukaveriksi, purkajaksi aikuisia ihmisiä.
Minäki koin raskauden ensi huumat, olin onnen kukkuloilla sun muuta, kunnes tuli eteen pätemätön gynekologi, väärät neuvot (pikku vuoto kuuluu asiaan, kivuista ei mitään hätää). Jäin neuvoihin ja osaamiseen turvaten kotia, jatkoin töitä. Sittempä olinki jo leikkaussalissa, kaikki menetettyä, liian varhain.

Sen jälkeen en ole raskaaksi tullut, en, vaikka mieskaveri on muuttunut. Elkää käsittäkö väärin sanaa mieskaveri, olen nyt 40 vuotias ja vasta kolmatta kertaa pitkässä liitossa elämäni aikana, mutta tätä ensimmäistä lukuunottamatta, muuta ei olekaan kuulunu.
Luulin olevani asian kans sujut, mutta empäs olekkaa. Joka kuukausi, joka julmetun kuukausi, monien vuosien jälkeen, toivon jotta ihme tapahtuu.
Joku sanoi: ihmeiden aika ei ole ohi.
kyllä on.