Eli olen 17 vuotias miehenalku ja kärsin miehisyydelleni varsin nolosta fobiasta, eli perhosfobiasta.
Tästä olen kärsinyt varmasti pian 10 vuotta enkä vain voi sille mitään.
Aina kun näen perhosen se alkaa puistattaa ja tekee mieli vain lähteä puoli hölkkää muina miehinä poispäin.
Varsinkin jos sattuu sisätiloissa sellainen lepattelija olla niin pistän kyseisen huoneen oven kiinni ja lähden pihalle ja mainitsen asiasta tyttöystävälleni että jos hän menisi sinne ja päästäisi sen pihalle ikkunasta, enkä mene siihen huoneeseen enää samana päivänä.
Sitten on semmonen tunne jos sisällä on perhonen ollut että ei tee ollenkaan mieli syödä mitään koska tuntuu, että se olisi jotenkin "saastuttanut" koko kämpän ja käyn jatkuvasti pesemässä käsiä. Nukkumaan mennessä aina käännän peiton ja tyynyt ettei sieltä vaan hyökkää perhonen kun käy maate. Pelkään jopa koiperhosia, mutta niitä siedän just ja just mutta nekin oli aikaisemmin mulle kova kynnys.
Se perhosissa on pahinta kun ne tulee aina kohti lepatteleen ja melkeen suuhun tunkee. Ihan tuntuu et ne tietäis mun pelkäävän niitä. Joskus starttileirillä oli semmonen isohko sali, oli lokakuu ja oli kylmää, pimeetä ja märkää, niin siinä ruokailuun mennessä oli joku rukoushetki ja siinä oli kavereita ympärillä niin eiköhän jostakin sitte ilmestyny nokkosperhonen ja kuinka ollakaan se tuli just mun työkse ja mää huidoin mutta kuitenkaan ei voinu näyttää täysin pelkäävänsä sitä. Se oli noloa. Sitten kun mentiin syömään niin eto syödä koska se sali oli tavallaan samassa tilassa kuin ruokalakin. Tästä en edes halua päästä eroon koska luulen, että ainoa keino siihen on vain niille altistuminen ja ajatuskin jo karmii. Aina sänkyyn mennessä tulee mieleen, että jos sieltä tyynyn ja tyynynpäällisen välistä kömpii joku yökkönen tai iso parvi niitä pirulaisia.
Jos telkkarissa tai netissä näkee perhosen se alkaa ahdistaa ja käännän kanavaa tai koneella suljen joka välilehden ettei se kuva vaan enää osu silmiin.
Ulkorakennukset kuten vajat, liiterit ym. on ahdistavia paikkoja, koska niissä pehoset tuntuu viihtyvän erittäin hyvin. Aina kun menen motskaria hakemaan vajasta niin yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti, koska kokoajan on sellanen tunne, että jostakin kimppuuni hyökkää joku yökkönen tai muu perhonen.
Joskus kun en vielä pelännyt niitä, niin veljen kanssa löysimme Horsmakiitäjän toukan ja kasvatimme sen onnistuneesti perhoseksi läpinäkyvässä muovirasiassa. Kun siitä tuli perhonen, se oli karmea näky; Valtava vaaleanpunainen, karvainen perhonen jonka silmät olivat valtavat ja keltaiset joissa oli musta piste keskellä, (aivan kuin pupillit)
Jos ette tiedä miltä näyttää niin googlatkaa, en pysty linkittään sitä koska se on niin ahdistavan näköinen otus.
Hämähäkkejä en pelkää ollenkaan, mutta perhoset on jotain aivan käsittämätöntä. Noloa on se myös, että en tunne ketään, joka kärsii samasta vaivasta enkä ainakaan ketään miespuolista henkilöä.
Tunnen itseni ämmäksi tämän ongelman takia.
Tästä olen kärsinyt varmasti pian 10 vuotta enkä vain voi sille mitään.
Aina kun näen perhosen se alkaa puistattaa ja tekee mieli vain lähteä puoli hölkkää muina miehinä poispäin.
Varsinkin jos sattuu sisätiloissa sellainen lepattelija olla niin pistän kyseisen huoneen oven kiinni ja lähden pihalle ja mainitsen asiasta tyttöystävälleni että jos hän menisi sinne ja päästäisi sen pihalle ikkunasta, enkä mene siihen huoneeseen enää samana päivänä.
Sitten on semmonen tunne jos sisällä on perhonen ollut että ei tee ollenkaan mieli syödä mitään koska tuntuu, että se olisi jotenkin "saastuttanut" koko kämpän ja käyn jatkuvasti pesemässä käsiä. Nukkumaan mennessä aina käännän peiton ja tyynyt ettei sieltä vaan hyökkää perhonen kun käy maate. Pelkään jopa koiperhosia, mutta niitä siedän just ja just mutta nekin oli aikaisemmin mulle kova kynnys.
Se perhosissa on pahinta kun ne tulee aina kohti lepatteleen ja melkeen suuhun tunkee. Ihan tuntuu et ne tietäis mun pelkäävän niitä. Joskus starttileirillä oli semmonen isohko sali, oli lokakuu ja oli kylmää, pimeetä ja märkää, niin siinä ruokailuun mennessä oli joku rukoushetki ja siinä oli kavereita ympärillä niin eiköhän jostakin sitte ilmestyny nokkosperhonen ja kuinka ollakaan se tuli just mun työkse ja mää huidoin mutta kuitenkaan ei voinu näyttää täysin pelkäävänsä sitä. Se oli noloa. Sitten kun mentiin syömään niin eto syödä koska se sali oli tavallaan samassa tilassa kuin ruokalakin. Tästä en edes halua päästä eroon koska luulen, että ainoa keino siihen on vain niille altistuminen ja ajatuskin jo karmii. Aina sänkyyn mennessä tulee mieleen, että jos sieltä tyynyn ja tyynynpäällisen välistä kömpii joku yökkönen tai iso parvi niitä pirulaisia.
Jos telkkarissa tai netissä näkee perhosen se alkaa ahdistaa ja käännän kanavaa tai koneella suljen joka välilehden ettei se kuva vaan enää osu silmiin.
Ulkorakennukset kuten vajat, liiterit ym. on ahdistavia paikkoja, koska niissä pehoset tuntuu viihtyvän erittäin hyvin. Aina kun menen motskaria hakemaan vajasta niin yritän tehdä sen mahdollisimman nopeasti, koska kokoajan on sellanen tunne, että jostakin kimppuuni hyökkää joku yökkönen tai muu perhonen.
Joskus kun en vielä pelännyt niitä, niin veljen kanssa löysimme Horsmakiitäjän toukan ja kasvatimme sen onnistuneesti perhoseksi läpinäkyvässä muovirasiassa. Kun siitä tuli perhonen, se oli karmea näky; Valtava vaaleanpunainen, karvainen perhonen jonka silmät olivat valtavat ja keltaiset joissa oli musta piste keskellä, (aivan kuin pupillit)
Jos ette tiedä miltä näyttää niin googlatkaa, en pysty linkittään sitä koska se on niin ahdistavan näköinen otus.
Hämähäkkejä en pelkää ollenkaan, mutta perhoset on jotain aivan käsittämätöntä. Noloa on se myös, että en tunne ketään, joka kärsii samasta vaivasta enkä ainakaan ketään miespuolista henkilöä.
Tunnen itseni ämmäksi tämän ongelman takia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ainakaan perhosia ei näy talvella. Silloin voit olla vapaammin. Kuka näistä peloista tietää. Mietin, että pelästyttikö perhonen sinut vauvana, tai ehkä jokin iso lepattava, joka sinusta muistutti enemmän perhosta kuin lintua. Voimia sinulle.
No en ole varma mistä ongelma on saanut alkunsa mutta se SAATTAISI olla siitä kun pienenä ns. "keräilin" perhosia. Tai noh, se mun "keräily" oli semmosta että "otanpa tuon perhosen vangiksi tähän lasipurkkiin enkä koskaan päästä sitä pois hehee" Nyt se on sitten kostautunut fobiana, kun vein monelta perhoselta hengen. Ei sitä niin pienenä tullu ajateltua mitä teki luontokappaleille.
Perhoskammosi on varmasti todellista ja taatusti ahdistavaa. Pelkosi on erikoisempaa laatua, mutta meitä on moneen lähtöön. Olisin sitä mieltä, että kyse ei ole perhosista sinänsä, vaan jostain muusta psyykkisestä ahdistuksesta. Perhoset ovat muodostuneet mielessäsi symboliksi jollekin pahalle, ahdistavalle, hävettävälle. Se syy pitäisi saada esille, ja saada tilanne korjaantumaan.
Juuri tuo, että jo perhosen läsnäolo on mielestäsi saanut huoneen saastumaan ja pelkosi, että tyynyistä hyökkäilee perhosia, on jonkin syvemmän ahdistuksen ilmentymä. Jos vain mitenkään pystyt, niin olisi hyvä päästä pariksi kerraksi terapiaan. Ihan varmasti saat apua tuohon ongelmaasi, jos vain hakeudut.
Äläkä tunne huonoa omaatuntoa perhostenkeräilystä. Lapset eivät tajua aiheuttamiaan kärsimyksiä, mutta kukaan ei tule niitä heitä myöhemmin kostamaan tms. Voit myös luottaa siihen, että perhoset eivät tee sinulle missään olosuhteissa vahinkoa, eivät pure eivätkä hyökkää. Ne ovat hyvin herkkiä hyönteisiä, jotka eivät pysty vahingoittamaan sinua.
Oho kirjotin tuon edellisen viestini vähän huososti; siis en tietenkään ajattele, että ne mitenkään "kostais" tai mitään ja tiedän, että ne on täysin vaarattomia, mutta jotenkin ne vaan on ahdistavia. Ehkä se vielä pahentaa asiaa, kun ne ovat niin röyhkeitä että ne hyökkivät päin jne. Minulla on myös hahmotushäiriö, niin saattaiskohan tää olla joku hahmotushäiriön sivuoireista.. Mene ja tiedä..