Niin, kuka huolehtisi lapsista, missä viranomaisten vastuu?

Niin, siis missä on viranomaisten vastuu? Viranomaisilla on taipumus vetäytyä aina salassapitovelvollisuuden taakse, taikka sitten jos tekee kantelun vaikka lapsiasiavaltuutetulle, yllättäin he eivät puutukaan yksittäistapauksiin, eli yksittäistä lasta saa siis viranomaisten mielestä kaltoin kohdella mielin määrin.

Alla Iltalehdestä kopsattua:

Näkökulma:

Kuka huolehtii lapsesta?


Perjantai 2.5.2014 klo 23.59

Sama kaksivuotias poika löydettiin vappupäivän aamuna jo toistamiseen Jyväskylän Pupuhuhdasta kerrostalon rappukäytävästä yksin itkemässä.

LUE MYÖS


2-vuotias itki käytävässä, asunnosta löytyi kuollut mies


Sama lapsi löytyi yksin rapusta vain runsas kuukausi sitten

Edellisen kerran poika oli samassa tilanteessa vain puolitoista kuukautta aiemmin.

Sosiaaliviranomaiset tulivat paikalle ensimmäisellä kerralla, kuten toisellakin. Molemmilla kerroilla he veivät pojan mukanaan, mutta ainakin ensimmäisellä kerralla hänet palautettiin kotiin.

Olosuhteet kotona eivät selvästikään ole parantuneet, kun poika löytyi jo toistamiseen vähäpukeisena ja likaisena rappukäytävästä. Vappupäivänä paikalle tulleen naapurin mukaan pojan vaippaa ei todennäköisesti ollut vaihdettu lähes vuorokauteen, niin täynnä se oli pissasta ja kakasta. Lapsi oli yltä päältä märkä ja likainen ja päällään hänellä oli vain t-paita. Niin viimeksikin. Silloin hänellä ei ollut edes vaippaa.

Tapaus herättää ymmärrettävästi vihaa ja surua. Pieni viaton lapsi jää yksin heitteille, itkee rappukäytävässä, soittaa kotinsa ovikelloa ilman vastausta. Vaikka sisällä on aikuisia, kukaan ei avaa. Onneksi naapurit löysivät hänet - molemmilla kerroilla.

Eniten ihmetystä herättää se, miksi pojalle kävi näin jo toisen kerran. Miksi kukaan ei huolehtinut lapsesta, että sama ei pääsisi toistumaan? Kävivätkö sosiaaliviranomaiset pojan luona vierailulla? Tarkistettiinko, millaisissa olosuhteissa hän asuu? Vaadittiinko vanhemmilta selvitystä siitä, miten he lastaan kohtelevat?

Viranomaisten pitäisi osata katsoa myös korulauseiden ohi. Se on vaikea tehtävä. Aikuiset pystyvät tunnetusti valehtelemaan ja kaunistelemaan asioita.

Kysyin perjantaina Jyväskylän kaupungin lastensuojeluviranomaisilta selitystä siihen, miksi poikaa ei sijoitettu pois kotoa aiemmin. En saanut vastausta. Sosiaaliviranomaisia sitoo salassapitovelvollisuus eivätkä he voi kommentoida mitään lastensuojeluun liittyviä asioita. Se on hyvä suoja heille. Vaan mikä suojaisi lasta?

Kun asioita ei voi kommentoida eikä tapauksia avata edes yleisellä tasolla, jää viranomaisten päätökset lastensuojelullisissa asioissa täysin pimentoon. Viranomaiset voivat paeta salassapitovelvollisuuden taakse, heidän ei tarvitse vastata siihen, miksi jotakin tapahtuu. Kukaan ei pysty edes kyseenalaistamaan päätöksiä, kun niitä ei tiedetä. Miten voimme olla varmoja, että lastensuojelupäätöksissä toteutuu oikeus ja lapsen etu on aina ykkössijalla?

Emme voikaan.

Siitä meillä on myös karmiva esimerkki. 8-vuotiaan Eerikan kohtalo on julkisuuteen tulleista tapauksista Suomen räikein esimerkki siitä, miten huonosti lasta voidaan kohdella ilman, että häntä autetaan.

Eerikasta tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia, mutta ne eivät auttaneet. Viranomaiset uskoivat isää. Lopulta äitienpäivänä 2012 Eerika kuoli kotonaan pitkällisen kaltoinkohtelun seurauksena. Eerikan isä ja äitipuoli tuomittiin murhasta. Tapauksesta käynnistettiin myös sosiaaliviranomaisten toimintaa koskeva virkarikostutkinta.

2-vuotiaan pojan tapaus ei ole onneksi yhtä vakava kuin Eerikan, mutta sitäkään ei sovi sivuuttaa. Toiseen Eerikan kaltaiseen tapaukseen ei ole edes varaa. Yksikään lapsi ei ansaitse sellaista kohtelua.

Jyväskylän lastensuojeluviranomaiset eivät kerro, miten kaksivuotiaalle pojalle käy. Pyydän heiltä: huolehtikaa tästä pojasta. Katsokaa, ettei hänen enää koskaan tarvitse itkeä yksin rappukäytävässä.

TIIA PALMÉN