Kotihoidosta puheenollen,

Se riippuu paljon sen henkilön ruumiillisesta kyvystä minkälaisessa tilassa on kunto..
Kokeneena tiedän sanoa että olihan se kivaa kun ei tarvinnut huolehtia mistään askareista.

Toisin päin se oli vähän armeijan tapoihin viittaavaa.
Ruoka silloin ja täsmälleen, samoin kahvi ja muut toimet.
Vapaasti sai kävellä aulassa ja "nauttia"mitä oli siellä nautittavaa.
Esiintyviä taiteilijoitakin poikkesi silloin tällöin, laulukuoroja ja sellaista.

Minä paremmin koti-ihmisenä olisin viihtynyt kotona, mutta kun tuli esteeksi ettei kumpikaan enää pystynyt kaupassa käymään, eikä muutenkaan liikkeelle lähtemään.
Ei meillä käynyt kodinhoitajiakaan kuin pari kertaa miehen sairauden takia.
Eikä he siivonneet jakoivat vain lääkkeet.
Siivoojia sai kyllä kotiinsa hankkia itsekukin maksusta samoin kuin noita kodinhoitajia.

Palvelutalossa oli omina hyvinä puolina tosiaankin se ettei tarvinnut askarrella ylivoimiensa, ja kaikki tuli valmiina.

Itse lähdin mieheni kuoleman jälkeen pois palvelutalosta maksuvaikeuksien takia
.
Asun edelleenkin palvelutalon piirissä, mutta yksin ja rivitalon yksiössä,

Sitä en osaa sanoa kumpi olisi parempi tapa asua , omassa itsensä kanssa väsyen askareista jotka kuitenkin täytyy tehdä vai palvelutalossa helpolla päästen, mutta rahapussi valmiina ja itse hieman sääntöjen varjossa. oleskellen

molemmissa hyvä ja huonoja puolia sitten,ja lopulta raha ratkaisee tässäkin varmaan..

Näitä Eri vaihtoehtoja on hyvä tytkia ennenkun päättää. ja käymällä näissä Paikoissa ,palvelutalossa vaikka etukäteen ja ,vielä kun on voimia miettiä , onko varaa ja millaiseen.
Mutta jos esimerkiksi omistaa omistusasunnon ,on sen myyntikin mahdollista , jos vielä on mukavuutta hakeva niin onhan tällaisella omaa varallisuutta,
Ja sillon ei kyllä saa ajatella perillisiä , on vaan katsottava omaa tulevaisuuttansa .

Tällähetkellä itselläni on vielä voimia hoidella kaikki niinkun ennenkin -- vaikka on ikää karttunut .
Mutta heti kun itse huomaan että tarvitsen apua en ainakaan sukulaisia aio pyytää hoiteleen , vaikka nyt jo koittavat kysellä että kuinka pärjään .
Ikkunan pesuakin harkitsen että tulis sopiva ilma , siinä saa helposti kylmää. Ja on otettava vaan ne hommat mitkä on kulloinkin tarpeen.
Ja ne montakertaa vuodessa vaihdettavat ikkunan verhot taitaa jäädä nyt juhannukseen .
Saanyt nähdä ,kuinka tässä innostuiskin jokupäivä.

Ne perilliset vievät aina osansa et voi sille mitään.
Jos myyt talosi ja omaisuutesi , aina joudut puolet luovuttamaan perillisillesi.
Minusta on kyllä tyhmästi tehty tuossa lain kohdassa.
Vanhus voi olla vaikka kuinka huonossa jamassa vaikka katto pään päällä olisikin oma.
Kun hän myy "kattonsa" vievät rikkaat ja puolet paremmissa olosuhteissa asuvat lapset heikosta "katosta"joka tapauksessa suuren osan., jättäen vanhukselle ainoastaan "räystäät",

Pitäisi hoitaa nuokin asiat kuntoon jo lapsien tekovaiheessa.

Nyt en sitten tiedäkkään lakiasioita -- kun itse olen antanut kuolleen isän jäämistöstä jo lakiosan lapsilleni .
Nyt itse päätän omasta omaisyydestani .

siihenhän sitä nykyisin pyritää, että itse tekee kaiken mihin pystyy, pysyy toimintakyky hyvänä..