Mun kaveri on 26v ja sairastaa ms tautia. minkälaiset tulevaisuuden näkymät tämän tudin saaneilla on?
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Kiitos asiallisista vastauksista :)
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tulevaisuutta on hankala ennustaa ns terveilläkään,saati sitten etenevää sairautta sairastavien.Ystäväsi elää tod.näk.ihan hyvän elämän.Pahenemisvaiheita saataa ilmestyä silloin tällöin,jotkut oireet jäädä pysyviksikin.Esim.näkökyky voi huonontua,virtsan pidätyspulmia,kipuja,särkyjä,puutumisia,tunnottomuutta,väsymystä,huimausta,raajojen hallintavaikeuksia...Listaa voisi jatkaa loputtomiin,niin moninaisia,mutta yksilöllisiä ovat oireet.Saattaa myös käydä niin,että ainoat oireet mitä ystävälläsi on ollut jäävätkin ainoiksi.Eli sairaus voi majailla myös oireita antamatta tai hyvinkin lievin oirein.Parasta mitä voit ystävänä tehdä on pysyä ystävänä.Kuuntele, jos hän haluaa puhua,lohduta,jos hän tarvitsee lohdutusta.Aivan kuin ketä tahansa ystävää.Huomioikaa mahdolliset oireet ja vaikeudet,mutta eläkää kuitenkin antoisaa,viriiliä nuorten elämää!!!
Epävarmuus on ainoa mitä oikeestaan voi sanoa. Taudin kulku yksilöllinen, voi olla hitaastietenevä tai kuten ystävälläni, erittäin ärhäkkä. Oireita ei pidä jäädä miettimään, vaan apua hakemaan. Jos pitkittää hoitoonmenoa, ei se pure niin hyvin enää.
On hyviä päivä, ja huonoja päiviä. Oma aktiivisuus on tärkeää. Sairautta ei pitäisi jäädä miettimään ja surkuttelemaan. Siinä voit auttaa ystävääsi. Ms potilas voi elää täysin normaalia elämää, mikään ei ole ns. kiellettyä. Pidä yhteyttä ystävääsi ja houkuttele ulos, pikkulenkille, elokuviin, baariin, ihan minne vaan. Ystäväsi kunnon mukaan.
Varaudu kuitenkin niihin huonoihin päiviin.
Huononemisvaiheen jälkeen kaikki eivät palaudu entiselleen. Täytyy muistaa kuitenkin että kyseessä on etenevä sairaus. Siihen ei ole parannuskeinoa, ainakaan vielä.
Kuuntele ystävääsi vaikka olisitkin kuullut samat tarinat jo moneen kertaan.
Tottuminen ajatukseen että on sairastunut vakavasti voi viedä pitkän aikaa. Siihen liittyy paljon surua ja murhettakin. Voimia!