vauva ja koulu vai koulu ja vauva??

Oli myös ajatus aiemmin,että olisin valmis äidiksi ja samoin mieheni isäksi. Mun tilanne vaan oli se,että olin kirjoittanut ylioppilaaksi ja olin määräaikaisessa työsuhteessa. No päätimme kumminkin jättää ehkäisy pois ja melkein vuosi yritettiin mutta ilman tulosta. Sitten munulle tuli tärkeä työvaihe ja aloitin taas pillerit. siitä vuoden päästä jätin pillerit pois ja kesti 6 kk kun tulin raskaaksi,se raskaus päättyi keskenmenoon viikolla 7.
Nyt olemme yrittäneet 7 kk,ilman tulosta. Meillä molemmilla on vakituinen työpaikka ja toimeentulo olisi turvattu.
Minun tarina poikkeaa siitä,että minulla ei ole ollut koulua nyt tässä välissä mikä olisi estänyt (paitsi kolmen vuoden iltaopiskelu). Mutta kuten olen itse huomannut,raskaaksi ei tulla sormia napsauttamalla. Joillakin näin suurin piirtein käy,mutta sit on näitä meitä joilla raskaaksi tuleminen kestää kauemmin.
Ja nykyäänhän on yleistä että opiskeluja keskeytetään ja sitten taas jatketaan uudelleen.
Toivottavasti tästä oli jotain apua :)

..Myöskin on ollut vajaa vuosi sitten samanlainen tilanne. Vauvakuume tuli ja koulua oli viimenen stressaavin vuosi jäljellä. Itse valitsin sen koulun silloin. Seuraava miettiminen olikin sitten valmistuttuani, että työ vai vauva. Käytännössä vois olla viisaampaa olla ensin työssä ja tehdä sitten vauva. Mutta todellakin kun se vauvan tekeminen ei välttämättä olekaan niin helppoa ja tapahdu silloin kun sitä toivoisi (pienellä kokemuksella tiedän).

Nyt kuitenkin päätöksemme on, että yritämme avomieheni kanssa vauvaa kun myös minä yritän etsiä jonkinlaista työtä, esim. pätkähommaa tms. Avomieheni on hyvässä ja vakituisessa työssä, joten toimeentulosta ei ole sinällään huolta.

Suosittelisin, että jaksaisit käydä koulusi loppuun tai loppupuolelle ja yrittää vauvaa sitten. Vaikeaahan se voi olla jos on kovinkin suuri vauvakuume, tiedän.
Toivotan hyvää jatkoa ja onnea lapsentekoon sitten kun päätätte olevan sen aika :)

Meillä näin:

Ensimmäinen raskaus oli erittäin helppo, opintoja oli jonkun verran jäljellä, ja hoidin ne pois raskauden aikana. Opinnäytetyö jäi tehtäväksi sitten synnytyksen jälkeen, ja se sujui hyvin vauvan ollessa todella helppo. Koska valmistuminen tapahtui lapsen jo synnyttyä, ei äitiysloma "vanhentanut" tutkintoa.

Ainoastaan taloudellinen tilanne (äitiysraha ym.) määräytyivät opintojen perusteella, eli miniminä, mikä tarkoitti todella vähäistä rahamäärää. Olisi kannattanut siinä mielessä olla töissä ennen raskaaksi tulemista.

Jatkoinpa sitten opiskelua toisessa koulussa. Opinnot loppusuoralla, ajattelin, että samalla laillahan tämä hoituu kuin ensimmäinenkin. Alku vaikuttikin lupaavalta, ei pahoinvointia tai mitään muutakaan. Oltiin arvioitu tärppäämisen kestävän vähän pitempään, mutta nappasikin heti kiinni, mikä ei ollut ihan täysin kuulunut suunnitelmiin.

Nyt on olo ollut niin huono, että olen jo käytännössä ehtinyt putoamaan pois useimmilta kursseilta, joilla läsnäoloa vaaditaan. Kolunkäynti ei yksinkertaisesti onnistu ilman itsensä loppuunpolttamista. Koska vauva syntyy joulukuun tienoilla, menee koko syksy tässä raskaudentilassa, eikä kevään opinnoista ole vielä mitään käsitystä. Kaikki riippuu siitä, minkälainen vauva tulee olemaan, onko kyseessä helppo lapsi vai joku hankalampi tapaus allergioineen, koliikkeineen tms.

Kyllä tällaisia asioita kannattaakin miettiä tarkkaan. Tietysti olisi todella hyvä, jos saisit ainakin pakolliset opinnot suoritettua ennen raskautta. Monelle opiskelutovereistani kävi valitettavasti niin, että lapsen hankkiminen liian aikaisessa vaiheessa opintoja osoittautuikin koulunkäynnin halvaaannuttavaksi tekijäksi, ja opinnot jäivät kesken.

Siihen ei kannata luottaa, että kyllä raskaaksituleminen joka tapauksessa veisi aikaa. On ihan yhtä mahdollista, että tärppääkin heti, ja jos siihen ei ole täysin valmistunut, niin ikävä tilanne.

Kannattaa myös harkita, kuinka pitkää äitiyslomaa ajattelee. Jos haluaa olla kotona pitempään, käy todella helposti niin, että tutkinto vanhenee, ja kun työkokemusta ei ole ehtinyt valmistumisen jälkeisen äitiysloman takia kertyä, niin työpaikkaa ei varsinkaan aukene äitiysloman jälkeenkään ilman lisäkoulutusta tai päivityskursseja.

Ihannetilanne tietysti olisi, jos ehtisi olemaan jonkun aikaa töissä ja onnistuisi saamaan vakituisen paikan. Silloin esim. äitiysraha olisi huomattavasti parempi (ansiosidonnainen), ja toisaalta olisi työ, mihin palata.

Jos hakee töitä, niin raskaushaaveista ei valitettavasti kannata mainita yhtään mitään. Nuori nainen on huonossa asemassa, sillä työnantaja olettaa, että äitiyslomasijaisia joutuu joka tapauksessa etsiskelemään ihan vähän ajan päästä.

Meillä podettiin pienoista vauva kuumetta muutama vuosi, aina vaan voimistuen. Sitten viime syksynä alettiin pohtimaan vauva asiaa ihan tosissaan. Molemmat halutaan lapsia nuorena (23v. ja 25 v.). Mulla oli siinä vaiheessa opintoja jäljellä 2 vuotta, ja pohdittiin, että jos sit vaikka vasta opintojen loppusuoralla.
Mutta kuitenkin se kuume oli jo niin kova, että päätettiin, että kun niitä lapsia nyt halutaan, niin antaa tulla jos on tullakseen. Meidän kohdalla meni puoli vuotta ennen kuin tärppäsi. Nyt olen siis rv 24!!!

Raha- asiaa me ei oikeestaan edes mietitty sen kummemmin. Mies on kyllä vakituisessa työssä, mutta ajateltiin, että jos se rahasta on kiinni, niin lapsia ei sitten tarvitse tehdä koskaan. Sitten kun on työelämässä, niin saattaa olla asunto- ja autolainat, eli rahallisesti sama tilanne kuin nyt, tosin tällähetkellä ei niitä lainoja ole.

Koulua jatkan sitten vuoden päästä tai keväällä 2006. Riippuen siitä miten kaikki menee.

Että näin meillä. Tsemppiä teille, mihin ratkaisuun sitten päädyttekään.

oma ajatukseni on että käy ensin koulu ja sitten vauva! Voit päästä työelämään äitiysloman tai hoitovapaan jälkeen eikä tarvitse aikaa enää käyttää opintotuella kitkuttamiseen,itse tein näin ja maltoin mieleni,kyllä se onni viimein potkasi ja saimme vauvan.Olin vielä opiskelun jälkeen töissäkin että sain aika kivan äitiyspvärahan,suosittelen!

Mulla ois kouluu vielä tämä vuosi jäljellä ja vauvakuume sen kuin kasvaa.. No päätimme jättää ehkäsyn pois ja antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Ensin oli ajatuksissa että vasta sitten kun mullakin on työ ja niin poispäin, mutta kun se sisäinen kello tikittää niin ei sille kyllä mahda mitään. Ehtiihän sitä töihin sitten vauvan tekemisen jälkeenkin.. Mut jos nyt tulisin raskaaksi niin ehtisin käydä kumminkin kouluni loppuun ja olisi edes jonkin näköiset paperit. Kukin tavallaan ;)

Oletko valmistunut jostain muusta koulusta aiemmin vai oletko käynyt ylioppilaaksi?
Minä ajattelisin asian näin, että jos te molemmat sitä haluatte niin antaa palaa.. kuitenkaan sinulla ei sitä koulua niin hirveästi jää jäljelle, joten luulen että se onnistuisi siinä samalla vauvankin kanssa, varsinkin jos on helppotapaus.. ja vaikka äippälomaa pidätkin niin eiköhän siinä samalla voi suorittaa kursseja.

Ja vielä se että sinulla on ollut gynekologisia ongelmia, voisin "suositella" että alatte yrittämään sitä vauvaa, jos se on sitä mitä te molemmat haluatte. Voihan olla että se tärppää vasta vuoden päästä tai myöhemmin. Sitä nyt on oikeastaan turha ruveta jossittelemaan. toinen asia sen asian siirtäminen esim. sitten kun on valmistunut, sitten kun on oltu töissä jne.. on turhaa.. tietysti rahallisesti voi olla jotain hyötyä, mutta jos vauvakuume on kova niinkuin esim. itselläni, on 6kk odottaminen sen vauvanteon aloittamiseenkin ihan tarpeeksi. yritän vain psyykata itseäni, että jaksan odottaa vielä koska kihlattuni ei ole vielä valmis.

Mutta onnea teille kummin sitten päätättekin.

Miehelläni on vielä kolme vuotta opiskeluja ja meillä hirveä vauvakuume, mulla taas vuosi ja sitten kaksi ammattia.. Mitenkä olette hoitaneet?:)