Olen hieman yli kolmekymppinen nainen. Haasteita on rakkauselämässä ollut, en ole kohdannut vielä sellaista rehtiä, luotettavaa, turvallista miestä. Lapsia olen onnekseni elämääni lahjana saanut, ja heitä olen luotsannut eteenpäin omien kykyjeni mukaan parhaalla mahdollisella tavalla. Työasioiden suhteen olen aina pärjännyt/ollut hyvien tähtien alla ja ikään kuin kohtalo minua olisi johdattanut aina tiettyyn paikkaan eteenpäin urallani..
Nyt kysyisinkin, jos elinpäiviä vielä riittää tulevaan, tulenko olemaan vielä parisuhteessa/avioliitossa miehen kanssa, joka saisi minut tuntemaan rakkaudenkokemuksen vielä? Toki miehen tulee olla sellainen, joka hyväksyy lapsenikin eikä vain minua. Toinen kysymys liittyy työuraani, tulenko opiskelemaan/saavuttamaan sen suhteen vielä etenemistä? Minulla on näin vanhemmalla iällä alkanut tulla voimakas tarve kehittää asioita ja viedä niitä eteenpäin positiivisella tavalla..
Nyt kysyisinkin, jos elinpäiviä vielä riittää tulevaan, tulenko olemaan vielä parisuhteessa/avioliitossa miehen kanssa, joka saisi minut tuntemaan rakkaudenkokemuksen vielä? Toki miehen tulee olla sellainen, joka hyväksyy lapsenikin eikä vain minua. Toinen kysymys liittyy työuraani, tulenko opiskelemaan/saavuttamaan sen suhteen vielä etenemistä? Minulla on näin vanhemmalla iällä alkanut tulla voimakas tarve kehittää asioita ja viedä niitä eteenpäin positiivisella tavalla..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.