Tällä arvojärjestyksellä perheessä näyttääkin olevan varsin suuri merkitys sille pysyykö perhe koossa.
Jos toisen harrastus tai työ vie kokonaan hänen aikansa, on melko usein ero edessä.
No tästä seuraa uudet suhteet, mihin ne perustuvat, se onkin aika hurjaa. Tässä olen juuri saanut siihen vastauksen. No nyt myös tämä entinen kotiin jätetty lähteekin, kostamaanko, mutta harrastamaan uuden ihmisen kanssa.
Se meno on niin julmaa, että lapset unohtuvat, heidät jätetään armotta arvojärjestyksen viimeiselle paikalle.
Ymmärtääköhän tuo uusi suhde, että tämä uusi kumppani onkin nyt koston tiellä, eikä suinkaan suin päin ihastunut ja rakastunut tähän toiseen ihmiseen, vaan hänen avullaan kostetaan entiselle kumppanille.
Sen vain on lapsille karu hinta, nyt kumpikaan vanhemmista ei piittaa lapsista, heille ehkä ostetaan esineitä, mutta isää ja äitiä viedään ihan muualle.
Eräillekin ostettiin sipsejä ja jätettiin yksin kotiin, alle kymmenvuotiaat
tai sitten heidät laitetaan kavereille yökylään, jospa ette ottaisikaan niitä yökyläisiä vastaan, jäisikö tällöin lapsen äiti tai isä lapsensa kanssa vai etsisikö toisen paikan, minne lapsen laittaa.
Tiedän kyllä, että eräs laittoi lapsensa suorastaan hyvänpäivän tutun luokse, saattoihan tuo ihminen olla ihan hyväkin, mutta kun lapsi ei edes tuntenut, mutta piti mennä.
Eihän toki kaikki näin tee, mutta useampi on jo tiedossa, eli ensin harrastusmenot, sitten työmenot ja sitten vasta lapsien kanssa oleminen.
On vanhempia, jotka elävät uusperhettä, mutta senkin viikonlopun, joka on sovittu hänelle lasten hoito, meneekin niin, että lapset ovat viety muualle hoitoon ja tätäkään viikonloppua ei vietetä lasten kanssa.
Odottaisin sen verran selkärankaa, että näinä viikonloppuina voidaan kaikelle muulle sanoa ei ja ollaan lasten kanssa, sillä yleisin lienee, että joka toinen viikonloppu lapset vuorottelee äidin ja isän luona.
Jos tämäkin on liikaa, onko lasten parempi joutua kokonaan sellaiseen sijoitukseen ja hoitoon, jossa aikuisilla on lapsille aikaa ja turvaa.
Pieni lapsi on turvaton yksin tai muutaman vuoden vanhemman tai nuoremman sisaruksen kanssa kotona.
Mikään harrastus ei koskaan saisi olla sellainen, että lapset jätetään yksin tunneiksi.
Tämä on kuitenkin totta, minusta lastensuojelun pitäisi lähteä perheen rikkoontumisesta, eikä ihmisten ilmoituksista heitteille jätetyistä lapsista.
Kyllä aika suuresta määrästä eroja tehdään huoltajasopimus, joka hyvin voisi olla pohja seurannalle, eli hoitaako vanhempi lastaan vai minkä vuoksi joku muu.
Eron jälkeen aikuiset vanhemmat ovat täysin hajallaan, samoin on kun se uusi kumppani löytyy, silloin lapsen tilanne on hyvin vaakalaudalla, riittääkö vanhemman huomio ja voimat lapsen hoitamiseen.
Tässä kohdin se apu olisi tärkeintä, eikä odotella, koska naapurit tekevät ilmoituksia harhailevista lapsista, silloin ollaan jo pahasti myöhässä.
Jos toisen harrastus tai työ vie kokonaan hänen aikansa, on melko usein ero edessä.
No tästä seuraa uudet suhteet, mihin ne perustuvat, se onkin aika hurjaa. Tässä olen juuri saanut siihen vastauksen. No nyt myös tämä entinen kotiin jätetty lähteekin, kostamaanko, mutta harrastamaan uuden ihmisen kanssa.
Se meno on niin julmaa, että lapset unohtuvat, heidät jätetään armotta arvojärjestyksen viimeiselle paikalle.
Ymmärtääköhän tuo uusi suhde, että tämä uusi kumppani onkin nyt koston tiellä, eikä suinkaan suin päin ihastunut ja rakastunut tähän toiseen ihmiseen, vaan hänen avullaan kostetaan entiselle kumppanille.
Sen vain on lapsille karu hinta, nyt kumpikaan vanhemmista ei piittaa lapsista, heille ehkä ostetaan esineitä, mutta isää ja äitiä viedään ihan muualle.
Eräillekin ostettiin sipsejä ja jätettiin yksin kotiin, alle kymmenvuotiaat
tai sitten heidät laitetaan kavereille yökylään, jospa ette ottaisikaan niitä yökyläisiä vastaan, jäisikö tällöin lapsen äiti tai isä lapsensa kanssa vai etsisikö toisen paikan, minne lapsen laittaa.
Tiedän kyllä, että eräs laittoi lapsensa suorastaan hyvänpäivän tutun luokse, saattoihan tuo ihminen olla ihan hyväkin, mutta kun lapsi ei edes tuntenut, mutta piti mennä.
Eihän toki kaikki näin tee, mutta useampi on jo tiedossa, eli ensin harrastusmenot, sitten työmenot ja sitten vasta lapsien kanssa oleminen.
On vanhempia, jotka elävät uusperhettä, mutta senkin viikonlopun, joka on sovittu hänelle lasten hoito, meneekin niin, että lapset ovat viety muualle hoitoon ja tätäkään viikonloppua ei vietetä lasten kanssa.
Odottaisin sen verran selkärankaa, että näinä viikonloppuina voidaan kaikelle muulle sanoa ei ja ollaan lasten kanssa, sillä yleisin lienee, että joka toinen viikonloppu lapset vuorottelee äidin ja isän luona.
Jos tämäkin on liikaa, onko lasten parempi joutua kokonaan sellaiseen sijoitukseen ja hoitoon, jossa aikuisilla on lapsille aikaa ja turvaa.
Pieni lapsi on turvaton yksin tai muutaman vuoden vanhemman tai nuoremman sisaruksen kanssa kotona.
Mikään harrastus ei koskaan saisi olla sellainen, että lapset jätetään yksin tunneiksi.
Tämä on kuitenkin totta, minusta lastensuojelun pitäisi lähteä perheen rikkoontumisesta, eikä ihmisten ilmoituksista heitteille jätetyistä lapsista.
Kyllä aika suuresta määrästä eroja tehdään huoltajasopimus, joka hyvin voisi olla pohja seurannalle, eli hoitaako vanhempi lastaan vai minkä vuoksi joku muu.
Eron jälkeen aikuiset vanhemmat ovat täysin hajallaan, samoin on kun se uusi kumppani löytyy, silloin lapsen tilanne on hyvin vaakalaudalla, riittääkö vanhemman huomio ja voimat lapsen hoitamiseen.
Tässä kohdin se apu olisi tärkeintä, eikä odotella, koska naapurit tekevät ilmoituksia harhailevista lapsista, silloin ollaan jo pahasti myöhässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Puhutko omasta tilanteestasi vai jostain kyttäyksesi kohteesta?
Harmittaako kun ne lapset paremmin puettuja kuin omasi?
Harmittaako kun muut elää välittämättä sinusta ja typerästä kyttäyksestäsi?
Tee lastensuojeluilmoitus.Käyvät ja toteavat ei ole hätää kyseisessä perheessä.
Voi sinua.Älä mieti aina muiden elämää.Kun omasi on pielessä.
Se on totta, että jotain kertoo tämän tyylisten ihmisten avautuminen netissä toisten ihmisten asioista. Ja kateus on kaikista ihmisen ominaisuuksista pahin. Eivät itse vain tajua. Voi ressukoita.
Tämä juuri, miksi haluatte vääntää kaiken likaiseksi kateudeksi, ettekö koskaan välitä lähimmäisistänne minkään vertaa.
Lastensuojeluilmoitus ei ratkaise ongelmia, tuo monesti vain lisää. Tarvitaan apua oikeaan aikaan ja silloin kun ihminen se lapsen äiti ja isä ovat haavoittumillaan ja kaikenlaisten luusereiden lähellä.
Silloin noiden vanhempien ajatukset ovat niin sekaisin, että hakevat apua, monin eri tavoin, joku viinasta, joku baarissa istuvista tuntemattomista, joku työpaikan ihmiseltä. Mutta miten vastuullinen onkaan tuo hoitaja, onko hänkin vielä ottamassa omaa palastaan tuosta ihmisestä, joka tarvitsisi todella turvaa kaikelta, jopa niiltä uusilta suhteilta.
Näin tulisivat lapsetkin mukaan hoitoon, sillä he ovat kokeneet myös elämänsä siihen astisen suurimman mullistuksen ja pelon, tuskan ja epätoivon.
Aikuiset ovat riidelleet väsyneinä kaikesta, jopa lasten hoidosta, kuka hoitaa ja nyt sitten lisäksi toinen lähtee kokonaan pois.
Lasten tunteet ovat valtavat, kuten tässä eräs isoäiti totesi, että kukaan meistä ei tiedä kuinka suuri "möykky" siellä lapsen sisällä on ja koska purkautuu pois ja millä tavoin.
Tätä pitäisi kaikkien tahojen ymmärtää, että möykky on lapsella aina, joskin voi olla aikuisellakin, josta syystä se lapsi jää arvomaailman viimeiseksi.