Olen viettänyt aikaa 60 v äitini kanssa ja pannut merkille lisääntyneen alkoholin kulutuksen jo useampia vuosia. Viikolla töiden jälkeen joitain isoja olut tölkkejä tvn ääressä. Viikonloppuisin sitten 3 pulloa viiniä siivoillessa ja tvtä katsellen. Olimme kuukauden lomalla jossa alkoholi juomia kului muutamia päivittäin.Lisäksi löysin joitain allergia lääkkeitä joilla on väsyttävä vaikutus, hän oli ottanut niitä myös ilmeisesti alkoholin kanssa. Itse tykkään myös juoda olutta, kerran pari kk riittää. Mutta näyttää siltä että äidilleni on jäänyt tämä päälle lähes päivittäin, enemmän alkoholillisia päiviä kuin alkoholittomia. Kutsuista huolimatta mikään liikunta tai sosiaalinen toiminta ei kiinnosta ystävien kanssa. Olen osoittanut huolestuneisuuteni, saan ärhäkän vastauksene että kuvittelen asioita. Onko kenelläkään kokemuksia, vai kuvittelenko tämän kaiken ja olen turhaan huolissani..?
Pojan Huoli äidistä
Huolestunut 5
11219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuttu juttu,vaan vaikeapa siihen on puuttua,hänestä varmaan tuntuu siltä että on juomansa ansainnut...onhan se hyvä kaveri tuo alkoholi jos viettää paljon aikaa yksin.Hutikassa ajan merkitys katoaa...mutta saattaa mennä välit poikki jos kovin rupeet puuttuun asiaan!Elämään väsyy,ja silloin on mukava vähän loiventaa...
Alkoholiriippuvainen yleensä ei myönnä tilaansa kuin vasta aivan pohjilla kun tuntuvia haittoja on jo tullut. Toisten järkipuheet eivät auta, vaan ärsyttävät.
Siitä hän jatkaa juomistaan lisääntyvästi, ja aikanaan tulee seinä vastaan tavalla tai toisella, yleensä terveyssyistä.
"Huolestunut 5" Auttaisikohan etäisyyden ottaminen josta kerrot etukäteen ja myös rehellisesti sanot mielipiteesi alkoholin käytöstä?
Kipeää se tekee teille molemmille mutta se saattaisi olla juuri se hänet herättävä asia. Voisit silti pehmentää välimatkaa soittelemalla ja kuulostelemalla tilannetta.
Kun ihminen haluaa mielihyvää, sitä ei voi kukaan toinen mennä vähentämään eikä pois ottamaan. Päätös on tehtävä henkilön itse ja useinkin se menee perille kovimman kautta.
Et voi kuin elää omaa elämääsi ja kulkea hänen rinnalla mutta vain sinun ehdoillasi, et hänen ehdoillaan koska häntä oikeasti määrää nyt alkoholi.
Yritä pysyä tiukkana, se on rakkauden ja välittämisen rankin juttu.
Paljon voimia ja kirjoita miten pärjäät tilanteen kanssa.
3 pulloa viinia per viikonloppu ei ole erityisen halyttavaa, varsinkin jos siivoilee
Miksi et antaisi aitisi nauttia alkoholin tuomasta hyvasta olosta?
Hyvä olo on kielletty nykyään Suomessa.
Eihän läheisestä ihmisestä voi yhtäkkiä luopua mutta tiettyjä ehtoja voisi laittaa en tarkoita uhkavaatimuksia ne voi pahentaa tilannetta.
Ottaisin aloittajan sijassa pieniä askeleita ensimmäinen askel olisi se etten välittäisi enää hänen alkoholin ottamisestaan enkä myöskään edistäisi sitä.
Nalkutus ei auta oli äiti tai poika vaimo tai mies.
Teot sen sijaan menevät perille joten pohdi niitä enkä tarkoita että piiloitat häneltä pullot.
Sinuna ottaisin selvää mitä ne lääkkeet ovat ja pieni kehoitus lääkärille menosta koska yleensä alkoholisti on huolissaan terveydentilastaan.
Kyylä käskee kyyläämään.
Ole oikeasti huolissasi.
Samoin kävi minulla poikani kanssa vuosia sitten...oli huolestunut ja ilmaisi tunteensa minulle. Ärähdin takaisin ja "viittasin kintaalla".
Todellisuudessa hän oli oikeassa ja nyt kun olen myöntänyt alkoholiongelmani ja matkalla kohti raittiutta, saan täyden tuen aikuisilta lapsiltani.
Ihan kokemuksesta puhun. Olen 61 vuotias ja nappailen kaikenlaista alkoa. En ryve enkä ryömi enkä käyttäydy sopimattomasti. Jos pyydän lapset perheineen kylään, en ota alkoholia, mutta jos tulevat yllättäen, häpeämättömästi naukkailen.
Koko elämä on ollut puurtamista, opiskelua tavoitteiden saavuttamista, toki onnea ja iloa perheestä, ystävistä ja monista asioista. Nyt riittää kun tekee työnsä, ihan voi valita tuhoaako itsensä alkoholilla vain elääkö skarppina loppuun asti ja miettien minne yhteiskunta viime päiviksi pukkaa. Taloudellisesti voin kohtalaisesti, voin jopa tilapäisesti auttaa lapsiani.
Minulla ei ole mitään tavoitetta elää vanhaksi. Aloittajan äidistä kyllä poikkean siinä että seuraelämää ja lenkkeilyjä on paljon, elän kuin viimeistä päivää, ettei vain jää mitään elämättä. Ehkä vähän vähmemmän juon kuin aloittajan äiti, mutta paljon kuitenkin kohtuukulutukseen verrattuna.
En kyllä haluaisi että lapset rupeasivit minua ojentamaan, ahdistuisin ja todennäköisesti jättäisin yhteydenpidon pakollisten asioiden hoitamiseksi puhelimessa, jos pakollisia sitten olisi enää lainkaan.
On kyllä omilla lapsilla sen verran omia tavoitteita ja asioidensa hoitoa, että eivät joutaisikaan minua ruveta kasvattamaan, ovat oikein hyvillään kun hoidan heidän lapsiaan paljon - aina selvänä.
Ymmärrän kuule. En tosin kehota ketään yli kohtuukäyttöön mutta en näe siinä haittaakaan niin kauan kun se ei rajoita omaa työntekoa tai läheisiä.
Tai tuota muuta harmia.
Sama tilanne, ikää vähän vähempi mutta ihan penskasta asti on ollut leivän syrjässä kiinni, töitä paiskinut hartiavoimin ja opiskellut ne pari pakollista ammattia sivussa. Perustanut perheen, maksanut asuntolainan. Eväät on tullut syötyä työpaikalla ja jos eläeikää nostetaan niin sitä tehdään vielä kauan. Välissä haudannut sekä mieheni että isäni.
Lapsien ja sukulaisten aikaan tosin miekiin oon selvinpäin, mutta katson että vapaa aika kuuluu itselleni .. enhän toki mene narisemaan muillekkaan mitä saavat tehdä omallaan ja mitä ei.
Onhan noista jälkeläisitä tullut ihan yhteiskuntakelpoisia, vaikka viime vuodet oonkin hoitanut kasvatusvastuun yksin...ehkä otan ehkä en mutta lähe rajottamaankaan, ellei nyt joku ihan kotiini asti tule känniääliöimään, se onki sitten jo toinen juttu
Minä, pian 60-vuotias, olen kohtuukäyttäjä. Viikolla en juurikaan alkoa ota, mutta perjantai- ja lauantai-iltaisin. Kosteita illanviettoja kartan.
Juomien määrän olen pitänyt samana, joten nykyään en juurikaan humallu. Sikäli saunajuomissani ei ole ideaa. Olo on sama juomien kanssa ja ilman.