Kai luitte vähän aikaa sitten Iltalehden kertomasta aiheesta.
Minua huvitti uutisessa eniten äidin ihmettely, miten yleistä tällaisten ilmoitusten väsääminen on kateellisille tai muuten vihamielisesti kanssaihmisiinsä suhtautuvalle kansanosalle.
Äiti oli saanut treeniblogiinsa yli 300 viestiä, joissa ihmiset kertoivat vastaavista omista kokemuksistaan.
Minua huvitti uutisessa eniten äidin ihmettely, miten yleistä tällaisten ilmoitusten väsääminen on kateellisille tai muuten vihamielisesti kanssaihmisiinsä suhtautuvalle kansanosalle.
Äiti oli saanut treeniblogiinsa yli 300 viestiä, joissa ihmiset kertoivat vastaavista omista kokemuksistaan.
Vastaukset 58
Vanhimmat
Kertoo nettikansan typeryydestä. Saman näkee täälläkin.
Puhu vaan itsestäs.
serlokki on kerrankin oikeassa :D
nimenomaan sen VIHAMIELISEN ja KATEELLISEN kansanosan käytös näkyy täälläkin. sairaassa vihassaan häirikkö näyttää vihaavan niin lapsia kuin aikuisiakin. kaukana terveen ja tasapainoisen ihmisen suhtautumisesta kanssaihmisiin.
Missäs sulla näkyy toisten kunnioitus?
Päivänselvä asia on ensinnäkin se, että tämä äityli käyttää koko juttua vain bloginsa mainostamiseen. Mitään syytä hänellä ei varsinaisesti olisi ollut asiasta julkista tehdä.
Iltapäivälehdille tämä on taas yksi raflaava otsikko lisää. Asiantuntevat kommentaattorit pääsevät niin täällä kuin muuallakin lausumaan kommenttinsa sossujen väärinkäytöksistä.
Typerään toimintaan on syyllistynyt ls-ilmoituksen tekijä, ei mikään muu taho. Hän sietäisi saada typeryydestään suoraa palautetta ja toivottavasti saakin. Sosiaalitoimella ei tilanteessa vaihtoehtoja ole. Sen on pakko tutkia tilanne ja lukemani uutisen valossa äiti ei sosiaalipuoleen ihmisiä syytäkään.
Mitä sellaista välttämätöntä salilla on että sinne pitää viedä pikkuvauvoja. Millä tavalla se on lapsen etu. Eikö parempi olisi ulkoilla lapsen kanssa ja viettää yhteistä aikaa. Olettaisi, ettei aikaa jää salivouhotuksiin jos hoitaa lapsen ja huushollin kuten kuuluu ja käy työssä. Jo ruokahuoltoon kuluu aikaa ruoan valmistamisesta kypsyttelemiseen ja taas alusta sama, ettei kyllä mihinkään saleille joudu jos tehtävänsä tunnollisesti hoitaa. Hyvä jos ehtii ja jaksaa käydä työssä, ulkoiluttaa ja ruokkia lapsen, niin kaatuu illalla rättiväsyneenä sänkyyn. Sossut ei toki tykkää tavallisesta elämästä, ne tykkää just noista menevistä äideistä.
Niin no, blogin mukaan vauva on ollut salilla yhden kerran mukana, ja silloin oli myös mukana vauvan isä. Muutoin isä hoitaa lapsia, kun äiti käy salilla.
Mun mielestä on tosi positiivista, että joku laittaa treenikuvia ja postauksia.
Kertoo ihmisestä sen, että haluaa pysyä kunnossa, ja eikös se ole niiden pienokaistenkin etu.
Riittävässä kunnossa pysyy kotitöitä tekemällä ja lasten kanssa ulkoilemalla. Sitten kun lapset osaavat huolehtia itsestään, on aikaa joutaville postauksille ja narsistisille treenikuville. Mitenkähän teille tyhjäntoimittajille kävisi jos tulisi poikkeusolot.
Tottakai jokainen saa pitää itsensä kunnossa niinkuin parhaaksi näkee. On kuitenkin tosiasia, että hyvän fyysisen kunnon omaava jaksaa paremmin niitä kotitöitäkin.
Eikä salilla käynti pois sulje lasten kanssa ulkoilua.
Minua ei tarvi neuvoa, eikä niputtaa tuohon tyhjäntoimittaja kastiin, ketä he sitten mielestäsi ovatkin.
Käyn töissä, ja treenaan jne. Lasten hoito ongelmiakaan ei ole, kun hoitavat jo ihan itse itsensä, kotini pidän kunnossa kyllä.
En vaan tajua, mitä pahaa siinä on jos nainen haluaa treenata ja pysyä kunnossa, ja kannustaa muita samaan.
Pienten lasten äidit eivät saata keritä eikä ole innostusta tehdä kotiaskareita ja olla lapselleen läsnä, kun on nuo postaukset ja treenikuvat ja kai sinne salille pitää jotenkin matkatakin. Salilla käymiset maksaa, auton käyttö maksaa ja ihan turhaan saastuttaa ympäristöä, jos ei muuta tarvetta ajeluun ole kuin päästä näyttämään salille. Jumpata voi ihan hyvin kotonakin, ei salille meno ole välttämätöntä kun pieniä on kotona. Sinne ehtii kyllä myöhemminkin, kuten olet sinä havainnut.
Jos jollain ihmisellä on aikaa ja rahaa tuhlata tuollaiseen, niin ei se ole meiltä muilta pois. Lapsi nauttii isänkin seurasta, siinä missä äidin.
Nyt pitää sitten Suomessa julistaa poikkeustila niissä säännöissä,
miten piten lasten vanhemmat saavat työkseen tehdä ja/tai
mitä saavat harrastaa.
Salitreeni on siis tyhjäntoimittamista.
Samoin on sitten ilmeisesti kuntosalilla työssä olokin.
Jo on aikoihin eletty.
Lääkärit voisivat olla eri mieltä tästä asiasta, mutta tässä maassahan on laki se, mitä suomi24:n päänsäaukojat jostakin asiasta julistavat.
Näin inakin yrittävät kovasti.
Kyläkäräjät on täällä...
On oikeen varsinaista mielipiteentynkää mikä ei ois voinut 80-luvulla liittyä yhtään lapsien huostaamiseen.
Huostaan ei tarvita mitään. Ei MITÄÄN! Näinä aikoina pikkusieluiset pikkutärkeilevät saavat small-talk -tason lärpätilärpäti voi-kauheeta mielipiteensä esille. Linkki jonkun kohdalle sattuneeseen hirveään kokemukseen onkin näille kestämätön aihe. Sille täytyy siis mäkättää, ja on sotkettava muitten juttelu...
Small talk -liitäjät ei YHTÄÄN tykkää, jos heidät sivuutetaan.
Salilla saa käydä ihan kuka haluaa, se ei ollut bloggarin pointti! Tietty jotkut treenaakin kodeissaan; kai sitten pitää tarkastaa ökytalouksien huoneistot.
Salilla käy pinnalliset ressukkaihmiset ja jo todellisuudentajun menettäneet pullistelijat.
No paljonpa sinä salitreeneistä nykyään tiedät... Luuletko että siellä käydään vain rautaa nostamassa. Nykyisillä saleilla on erittäin monipuoliset kuntoilulaitteet, joilla on mahdollista tehdä paljon muutakin kun kasvattaa lihaksia.
Kuulopuheiden varassa olen, elikkä käytetäänkö niitä kiellettyjä aineitakin. Ne ihmiset kun on erilaisen näköisiä, vaikka lihaksista ei nyt oteta.
Voi tdsiisus sentään!
Sen nyt näkee jo vilkaistessa, että palstan ilkeilijällä ei ole kaikki OK,
joskus tuntuu kuin vähäjärkisen kanssa yrittäisi keskustella.
Mutta tuo edellinen nyt oli varsinainen
pohjanoteeraus jo palstan pään aukojankin tasossa.
Ei täällä tosiaan porukalla paljon päätä palele:
"Asiantuntevat kommentaattorit pääsevät niin täällä kuin muuallakin lausumaan kommenttinsa sossujen väärinkäytöksistä. "
MISSÄ kohtaa tässä asiassa on kukaan puhunut sossujen väärinkäytöksistä muut kuin ammattikasvattaja?
Kyllä täällä ls-laki tunnetaan, ei sitä tarvitse täällä opettaa eli varmasti tiedetään sossujen tarkistusvelvollisuus.
Tämä koko tapaus ei todista mistään muusta kuin siitä, miten vinksahtaneet, kateelliset idiootit tekevät ls-ilmoituksia IHAN MISTÄ TAHANSA, edes maa ja taivas eivät ole rajana ilmoitustehtailijoiden mielikuvitukselle.
Näkeehän sen tästäkin ketjusta kun typerin jo mollaa kuntosalilla käymisenkin huonoksi asiaksi ja kaikkein tietämättömin pitää salilla käyijöitä suurinpiirtein kiellettyjen aineiden käyttäjinä.
Voi laupias taivas sentään!
Eipä taida laupias taivaskaan auttaa sinua katkeruudessasi ja vihassasi. Häpeä.
pitää oikein vastailla itselleen välillä, ja kehua omia kirjoituksiaan, etkö käy töissä ulisija
sulla tääl näköjään pakkomielle amiksesta on
Meidän työpaikan hallituksessa on suurin osa lääkäreitä ja heidän päätöksellään kustannetaan työntekijöiden kuntosalikäynneistä 2/3. Kertonee jotain siitä, mitä mieltä lääkärit ovat kuntosalin käytöstä.
Eli jos täällä joidenkin tietämys lastensuojelusta on samaa tasoa kuin salitreeneistä, niin ei tarvitse ihmetellä, jos teillä täällä syntyy erimielisyyksiä.
Onko työpaikallasi ollut keskustelua, miten lasten vanhemmat järjestävät salikäyntinsä ajankäytön ja asioiden tärkeysjärjestyksen puitteissa. Perheenäidillä olettaisi olevan aivan tarpeeksi selviytyä työn, kodinhoidon ja lastenhoidon järjestelyistä. Tai käytättekö salilla kävijät päivähoitoa treenienne ajaksi ja lämmitätte einekset mikrossa, ei tule tiskiäkään. Vai millä keinoilla onnistutte olemaan noin tehokkaita vanhempia?
Salilla käynnit saattavat olla joillekin pakkomielteistä laihduttamista ja salin sijaan henkilöä auttaisi psykoterapia. Mitä mieltä salilla kävijät olette?
Jos kyseessä ei ole yksinhuoltaja, niin salilla käynnin ajaksi voi lapset jättää täysin hyvillä mielin isän hoiviin. Jos taas on yksinhuoltaja, voi hoitoavuksi kysyä isovanhempia tms.
Itse olin käytettävissä vanhimman lapseni perheessä kun he kävivät salilla.
Heillä ei syödä valmis ruokia, vaan tekevät ruokansa itse.
Silloin kun omat lapseni olivat pieniä, kävin salilla, ja harrastin muutakin.
Silti pystyin pitämään kodin kunnossa, ja tekemään ruoat (lisäksi leipomaan).
Se on tietenkin vakava ongelma jos siitä tulee pakon omaista, eli ei voida jäädä pois lapsen sairastamisen ajaksi. Tai jos tavoitteena on tuo pakkomielteinen laihdutus.
Usein kuitenkin vanhemmilla on tarkoitus pitää itsensä hyvässä fyysisessä kunnossa, jolloin pääkin voi paremmin. Lisäksi se antaa uskomattoman paljon energiaa, jolloin jaksaa paljon muutakin.
Jos treenaamisesta tulee pakko, eikä aikaa jää enää muuhun, niin silloin tietysti on asioita punnittava uudelleen.
Jokainen tyylillään.
Siellä täydellinen äiti kirjoittelee, lapset on varmaan otettu huostaan ilman syytä hyvästä, tarkoitan täydellisestä kodista. :(
Sinäpä sen sanoit.
Ei siitä mitään yleistä keskustelua ole ollut. Pienten lasten vanhemmat joutuvat pärjäämään tässä asiassa samoin kuin muutenkin eli miten parhaaksi näkevät. Yksi äiti sanoi ottavansa sen omaksi ajakseen hetkeksi, jolloin voi vapautua työasioista, lapsista ja kodinhoidosta. Sitä en kysynyt, missä hänen lapsensa sillä aikaa on, isällä, tarhassa vai jonkun muun hoidossa. Omat lapseni ovat jo niin isoja, että pääsen harrastuksiini, milloin haluan.
http://maripuoskari.fi/treeniblogi-miten-yhdistaa-perhe-tyo-politiikka-ja-viela-maratonitkin/
Tässä yksi blogi, jossa yhdistyy työ, pienen lapsen vanhemmuus ja aikuisen kunnostaan huolehtiminen.
Ei kaikkien tarvitse olla samanlaisia, mutta väistämättä hyvä fyysinen kunto edistää myös henkistä jaksamista.
Salilla käviijänä ja liikunnan harrastajana en ymmärrä, miksi tästä jauhetaan. Tuossa avauksen jutussakaan ei ole enää mitään epäselvää - jos nyt ikinä olikaan. Äidin harrastus ei ole lapsilta pois.
Jokainen tekee arvovalintansa sen suhteen, mitä tekee ja mitä ei. Omituisia kuvitelmia saliharrastuksesta on useimmiten niillä ihmisillä, jotka eivät siellä käy. Liikunta on hyväksi kaikille.
Tilannehan on niin, että moni yleisesti hyvänä pidetty asia on hyvä niin kauan kuin se ei ole tällä palstalla.
Oli mistä tahansa asiasta kyse, jos se esitetään täällä, niin sitä vastaan hyökätään.
"Harvard Medical Schoolin, University of Illinoisin ja monien muiden tutkimusten mukaan yksi toimiva tapa tukea syrjäytymisuhan alla olevia oppimisessa on lisätä hikiliikuntaa jokaiseen koulupäivän alkuun. Päivittäin liikkuneiden lasten oppimistulokset paranivat 10-1000 % prosenttia. Miksi tätä ei ole vielä otettu käyttöön Suomen kouluissa?
Sama koskee tietotyötä tekeviä aikuisia. Aivot toimivat paremmin, kun välillä käy vähän hikoilemassa. "
Linkki-winkistä lainattua tekstiä, josta liikunnan kannattajana ja puolestapuhujana kannatan kaikkea muuta, mutta en koululiikunnan lisäämistä.
Jaksan ihmetellä sitä, miten koululiikunta jaksaa tapaa monen lapsen liikuntainnostuksen vähintään vuosikymmeneksi ja joidenkin kohdalla pitempäänkin eteenpäin.
Miten ihmeessä siitä kouluissa monesti onnistutaan tekemään sellaista pakkopullaa, että moni oppilas inhoaa liikuntatunteja, eikä vain niitä, vaan koko liikuntaharrastusta, kunnes joskus aikuisena aloittaa sen vähitellen uudelleen.
Hmm...
Totuus on se, että kun lapset kouluun tulevat, heidän "liikuntapohjansa" on jo luotu. Tällä tarkoitan sitä, että liikunnalliset ovat jo liikunnan iloa löytäneet ja se toinen ääripää taas ei. Erot lasten taidoissa ovat valtaisat. Tätä korostavat vielä heidän taustansa ja vaikkapa lahjansa tai lahjojen puute.
Kun vanhemmat puhuvat koululiikunnasta, heidän omat kokemuksensa puhuvat. Totta on se, että monilla liikuntaa opettavilla ihmisillä oli aiemmin ehkä hieman asenneongelmaa. Liikunta oli jossain vaiheessa hyvin suoraviivaista. Tämän mahdollisti toki se, että monilla oli jo perustaidot kunnossa. Liikuntaa harrastivat ennen PALJON nykyistä enemmän seuroihin kuulumattomatkin. Toisin ovat asiat nyt. Edes seuroissa olevat eivät välttämättä liiku harjoitusten ulkopuolella.
Koululiikunnassa tehdään monia asioita nykyisin toisin kuin ennen. Ei esim. hiihto enää ole vain jonkin 5 km ladun hiihtoa. On erilaisia leikkejä, mäenlaskua, kilpailuja, monenmoista. Koulu vain ei voi esim. opettaa ketään luistelemaan tai pelaamaan jotakin peliä. Se tapahtuu vapaa-ajalla. Mikään tuntimäärä ei tee sohvaperunan osaan tottuneesta lapsosesta urheilusta kiinnostunutta.
Liikunta on monin paikoin nykyisin todella tympeä oppiaine opettaa. Kuten sanoin, tasoerot ovat valtavat. Poikien liikunnallisuuden ovat romahduttaneet pelit. Tämä on tyly fakta. Se "normaali" liikkujajoukko alkaa olla kohta menneisyyttä. On vain heikkoja ja huipputasoisia liikkujia. Heidän pyörittelynsä samoissa ryhmissä on vaikeaa.
Osalle lapsista on aivan uutta ja järkyttävää jo hengästyminen. Pikku iskuista jalkaan (vaikkapa vain jalkapallo!) alkaa hirmuinen huuto! Kaikki vähänkin raskaampi on vierasta. Äärimmillään lapset tuodaan kouluun muutaman sadan metrin päästä. Seuraukset näkyvät. Alakouluissakin joillakin on pahoja paino-ongelmia.
Joillekin lapsille - ja se joukko kasva koko ajan - ei vain löydy lajia, joka kiinnostaisi. Motoriikka on heikko, kun mitään ei ikinä ole tehty ennen kouluakaan. Liikunta on raskasta. On kivempi istua koneen ääreen. Mikään ei motivoi.
Koululiikuntaa voidaan toki lisätä. Ei silläkään ihmeitä kuitenkaan tehdä.
Kaikkein ongelmallisimpien tapausten ongelma on se, että liikuntakaan ei oikein iske.
Kun nyt olisit lukenut taas kirjoitukseni, niin puhuin nimenomaan LIIKUNTAINNOSTUKSEN romuttamisesta, enkä mistään sohvaperunoista.
Minun lapseni olivat kyllä liikuntaan tottuneita kouluun mennessään, mutta koululiikunta onnistui tappamaan liikunnan ilon, kunnes jonkin aikaa peruskoulun jälkeen se on löytynyt uudelleen.
Olen puhunut tästä useiden vanhempien kanssa ja yllättävän monilla tuntuu löytyvän saman tyylisiä kokemuksia tästä asiasta.
En minä ole vastuussa niiden vanhempien toilailuista, jotka kuskaavat lapsensa 100 m kouluun, ettei raukka joutuisi kävelemään ollenkaan. Meillä on joka tenava osannut hiihtää, luistella ja ovat totutelleet ikätasoiseensa lasketteluun jo kouluun mennessään, mutta kaikki romahti kouluvuosien aikana.
Eikä joka lapsen kohdalla motorinen kömpelyys suinkaan johdu siitä, että lapsi ei olisi tottunut liikkumaan, turhaa yleistystä tuollainen. Meidän lapsista esikoinen oli motorisesti kömpelömpi muihin verrattuna, mutta hän rakasti esim. tanssitunteja ja viisas ohjaaja ei ikinä, ei koskaan moittinut hänen lievää kömpelyyttään, vaan kannusti yrittämisestä. Toisin oli koulun liikuntatuntien laita.
Muistan ikuisesti lapsen kyyneleet kun hän sai ensimmäisen todistuksen, jossa oli numeroarvostelu ja numerorivissä komeili yksi numero, joka oli huonompi kuin muut ja se oli nimenomaan liikunnasta. Ihmettelin kevätjuhlassa kun näin kauempaa, miten lapsi alkoi itkeä kun katsoi todistustaan ja hänen ensimmäiset sanansa olivat: "Olenko minä huono liikunnassa kun sain näin huonon numeron?"
Siinä älykääpiö päättäjille taas mietittävää, pitäisikö ala-asteella esimerkiksi antaa numeroarvostelua ollenkaan liikunnasta.
Siinä sitten vanhemmat saivatkin seuraavat vuodet tehdä töitä lapsen tsemppaamisessa, että hän ei todella ole huono liikunnassa, oli nyt sitten numero todistuksessa mikä tahansa.
Ja moniko aikuinen muistaa ne ajat, jolloin koulun joukkuepeleihin pari oppilasta laitettiin huutamaan jäsenet omiin joukkueisiinsa? Aika moni tuntuu muistavan ne nöyryytykset kun pakotettiin pelaamaan joitain pelejä joista ei pitänyt ja jäi aina viimeiseksi kun kukaan ei olisi halunnut tällaista oppilasta joukkueeseensa.
Aikuiset saavat sentään valita lajinsa, oli niitä miten monta tahansa, mitä liikuntalajeja haluavat harrastaa, mutta koululiikunnassa pakotetaan kaikki samaan muottiin.
Kyllä hiihto on hiihtoa koululiikunnassa vielä tänäkin päivänä, ei siellä paljoa ole valinnanvaraa. Nuo edellisen luettelemat pelit, kilpailut ja mäenlaskut ovat sitten asia erikseen, mutta hiihto on hiihtoa, kuten moni muukin laji, mihin nyt sen hetkinen liikuntamaikka sattuu olemaan itse eniten hurahtanut.
Niin. Tässäpä näemme taas koko joukon niitä koululiikunnan ongelmia.
En ole 20 vuoden urani aikana kohdannut vielä yhtäkään oppilasta, jonka innostuksen koululiikunta olisi tappanut. Ne lapset, jotka pitävät liikunnasta ylipäätään ottaen, pitävät myös koululiikunnastakin. Jo alkuluokilla pelataan pelejä, leikitään leikkejä ja tutustutaan eri lajeihin. Yllättävän moni lapsi ei ole kokeillut vaikkapa luistimia lainkaan ennen koulua. Sama koskee suksia enkä puhu vain Etelä-Suomesta vähine lumineen.
Tilanne näyttäisi nykyisin olevan enemmänkin se, että kun se liikunta ei millään tasolla kiinnosta, koululiikuntakaan ei kiinnosta. Varsinkin alakoulussa liikunnalliset pitävät monista lajeista. Jos olet esim. nopea, menestyt useissa lajeissa. Jopa niiltä "isommilta ja vahvemmiltakin" saattaa sujua esim. kuulantyöntö. Uintiakaan ei pieni pyöreys haittaa.
Mikähän sen innostuksen lapsiltasi romahdutti? Mitä koulussa tehtiin sellaista, että mikään ei enää kiinnostanut? Missä iässä tämä tapahtui? Heti koulun alussako? Jokainen kohdalle osunut liikuntaa opettava ihminenkö sai aikaan saman efektin ja kaikkien kohdalla? Ohhoh.
Liikuntaa arvostellaan numeroilla. Luulisin, että ennemmin tai myöhemmin siitä käytännöstä luovutaan niin liikunnan kuin joidenkin muidenkin taito- ja taideaineiden kohdalla. Surullista toki on, mikäli lapsen oma kuva omista suorituksistaan on toisenlainen kuin numero. Numeron antaminen liikunnasta ei aina niin helppoa ole. Realistinenhan lastenkaan kuva asioista saati osaamisestaan ei ole. Jokainen reagoi pettymyksiin eri tavoin. Sen asian kanssa pelailu osuu sitten meille vanhemmille.
Nykyisin opettajat välttelevät sitä, että aina olisi samat huutajat - jos joukkueet niin tehdään. Kaikki tuntemani opettajat välttelevät samaan tilanteeseen ajautumista joka kerta. Huutajia voi vaihtaa. Joukkueet voi arpoa tai opettaja voi sovitella joukkueet. Viimeisten kohdalla opettaja voikin suoraan määritellä joukkueet itse niin ettei kukaan varsinaisesti ole viimeinen. Vaihtoehtoja on.
Joukkuepeleistä kuitenkaan ei eroon kokonaan pääse. Ne kuuluvat opetussuunnitelmiin. Samoin, fakta on, että elämässä on epämieluisiakin asioita tehtävä. Ketään ei ilman painavia syitä vapauteta lajikokonaisuuksista. Useimmiten opettajat arvostavat kuitenkin yrittämistä. Jo se, että tekee parhaansa, riittää pitkälle. Sen sijaan, luovuttaminen edes yrittämättä ei ole kai asia, jota haluamme lapsille opettaa? Toki lasten ikä on huomioitava.
Hiihto on hiihtoa, mutta tarkoitin sitä, että se ei nykyisin ole enää pelkkää tylsää ladun kiertämistä. Lajia voidaan elävöittää monin tavoin. En tiedä, miten laaja kokemus liikunnan opettamisesta sinulla on, mutta olen jonkin verran itse liikuntaa opettanut ja nähnyt muiden opettavan, joten luulisin tietäväni mistä puhun. Kun olen seurannut oman jälkikasvuni touhuja yläkoulussa, olen nähnyt, että lajikirjo on valtava. Alakouluissa - kuten meilläkin - pyritään talvella olemaan ulkona, jos mahdollista. Meillä hiihto on HYVIN vähäisessä määrin yhden ja saman lenkin jyystämistä.
Kylläpä sinä osaat vastata ylemmyyden tuntoisesti ja silti vaikuttaa, että et vaivautunut lukemaan huolella edes, mihin vastasit.
Jos tosiaan olet alalla ollut 20 v, niin vähänpä sinä olet nähnyt. Vai eivätkö vanhemmat rohkene keskustella avoimesti kanssasi? No, siihen olet tietysti jäävi vastaamaan, mutta vääriä yleistyksiä ainakin näytät harrastavan.
Lapsellani ei ollut oikeaa, eikä väärää kuvaa liikuntasuorituksistaan, hänelle vain nyt oli yllättävän suuri pettymys, se hänet omasta mielestään arvosteltiin huonoksi aineessa, josta hän pitää. Eikä tämä tarkoita, että olin halunnut suojella lasta pettymyksiltä, eikä siihen kukaan kykene, koska elämä nyt sattuu sisältämään jatkuvasti eri asteisiä pettymyksiä. Mutta tuossa kohden järjestetty pettymys on lapselle täysin turha. Juuri tuollaisista kasautuu lapselle helposti tunne, joka tappaa liikunnan ilon, mutta sitä sinä näytät olevan kyvytön ymmärtämään. Totta kai vanhempien tehtävä on auttaa lasta selviämään kaikista pettymyksistään, mutta koko koululaitos on väärässä siinä, että ala-asteella arvostellaan taide- ja taitoaineita. Tästä ei yksikään opettaja ole ollut kanssani eri mieltä, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut.
Asuimme lasten peruskouluaikana kahden eri kaupungin alueella ja kokemukseni liikunnan suhteen muodostuu yhteensä viidestä eri peruskoulusta. Yhdessäkään niissä ei juurikaan vaihdettu joukkueiden huutajia, vaikka totta kai, kuten sanoit, se olisi helppo järjestää.
Voisin kirjoittaa vaikka pari tuntia erilaisista lasten huonoista liikuntatuntikokemuksista, mutta en viitsi vaivautua, tuskin edes lukisit niitä.
Sen verran voin sanoa, että nuorin joka on erityislapsi, sai vapautuksen liikunnasta aina yhdeksi lukukaudeksi kerrallaan, kun häneltä oli ensin murtunut nenä jalkapallopelissä, luistelussa nyrjähtänyt nilkka, koska laittoman huostaanoton aikana henkilökunta kielsi minua viemästä laitokseen sopivan kokoisia luistimia, pelkäsivät nimittäin, että saan siitä yhden ylimääräisen lapsen tapaamiskerran ja tapaamisia nimenomaan he yrittivät estää kaikin tavoin. Ei varmaan olisi saatu tavata kuin kerran viikossa, jos sossu ei olisi puuttunut laitoksen järjettömiin käytäntöihin.
Laitos siis kielsi viemästä omia unohtuneita, sopivan kokoisia luistimia, "kyllä meillä täältä luistimia löytyy joka kokoa". Eipä löytynyt, lapsi ei pystynyt luistelemaan pari numeroa liian pienillä luistimilla ja seurauksena oli niin elämyksellinen liikuntatuntikokemus, että hän ei ole noussut luistimille sen jälkeen vielä tänäkään päivänä. Aikaa tuosta on kymmenisen vuotta.
Kirjoituksestasi nousee esille vielä huomautus ihan kuin ajattelisit, että motorisesti luontaisesti hieman kömpelömpi lapsi olisi ylipainoinen. Sekään ei pidä paikkaansa. Myös väite, että koululiikunnan lajikirjo olisi valtava on väärä. Ainut koulu, johon tuo väite sopii, on toisen asteen oppilaitoksia, silloin ei enää puhuta peruskoulusta.
Minulle on sama, miten mahtaillen ja yleistäen esität väitteitäsi, meidän kokemusta koululiikunnasta se ei pysty muuksi muuttamaan, emmekä tosiaan ole mielipiteemme kanssa yksin, huonoja kokemuksia tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin, valitettavasti. Me olemme perheenä aina harrastaneet silti liikuntaa, tosin juniorin kanssa joku aiemmin aktiivisesti harrastettu laji jäi pois, kuten kerroin edellä. Aikuisten lasteni kanssa tapaan vieläkin usein uimahallilla, kuntosalilla tai lenkkeilyn merkeissä. Ei koulu kokonaan onnistunut siis liikuntaharrastusta tappamaan, kuin korkeintaan väliaikaisesti, mutta monet epämiellyttävimmät koulumuistot vaan sattuvat olemaan nimenomaan liikuntatunneilta.
Mihinköhän noista 17.45 kirjoittamasi tekstin osiin EN vastannut? Kertonet, koska mielestäni kommentoin aika monia osia tekstistäsi?
Vanhempien kanssa on tullut keskusteltua vanhempainvarteissa kohtuullisen avoimesti niin kauan kuin olen opettajana ollut. Siinä on tullut käsiteltyä aihe jos toinenkin. Tänäkin vuonna olen jokaisen vanhempia kahteen kertaan nähnyt. Käsitelty on niin murheet kuin toiveet ja onnistumisetkin.
Liikunnan suhteen keskustelu yleensä on joko sen toteamista, että kovasti on intoa tai sitten sen toteamista, että olisi hyvä jos kiinnostaisi enemmän. Jotkut vanhemmat ovat murheissaan lapsensa painosta. Useimmiten liikunta ei ole aivan tärkein aihe kuitenkaan, ellei siihen liity jotakin murheita. Yksikään vanhempi ei ole hirvittävää haloota liikunnasta nostanut ja en usko, että he eivät uskaltaisi suutaan avata. Se ei ole tällä alueella tapana. Vanhempien kanssa keskusteleminen on minusta erittäin hyödyllistä ja antoisaa ja ei lainkaan vastenmielistä. Uskoisin olevani opettajana sieltä helpoimmin lähestyttävästä päästä. Jos pulmia olisi, palautetta täällä päin Suomea tulisi hyvin todennäköisesti. Toisaalta, eipä taida olla merkitystä sillä, mitä asiasta kerron? Hyvin äkkiä täällä tulee määritellyksi narsistiksi...
Jos lapsellasi on ollut ongelmia liikunnassa huostaanoton aikana ja vuoksi, en pitäisi sitä yksinomaan koulun syynä. Sitä epäilen, että voisit tietää jälkikasvuni yläkoulun lajikirjosta mitään, vai voitko? Siitä olen pahoillani, mikäli sinun lastesi kohdalle on osunut opettajia, jotka eivät ymmärrä vaikkapa tuon joukkueentekijän vaihtamisen merkitystä.
Tekstini epäilemättä on varmaan edelleenkin hirvittävän ylimielistä? No, hyvä on, jos keskustelussamme se ominaisuus osuu vain minuun, vai mitä? Sen seikan toteaminenhan on toki tärkeää tässäkin ketjussa..,
20 vuotta alalla.
Todella suppea otos, tosiaan, kun ei ole ainoatakaan liikuntakielteistä oppilasta tavannut.
- Tuolle hepulle tai tätille ei kannata perustella mitään. Pelkkä ope, ja harvinaisen typerä, ikävä kyllä. (mikäli edes ON ope). Kasvatustieteellisessä on erikseen luennoitsijat opettajiksi valmistuvia varten :)
Ei kukaan tavis-ope ole pätevä luennoimaan vanhemmille yhtään mitään. Kun vanhemmat kertovat kokemuksistaan, niin mikä on tämä Kummajainen, joka vääntää "20 vuoden kokemuksellaan" vanhempien ja heidän lastensa tapahtumat niin, että ne eivät voi olla totta?
IHAN pakko on taas vaihteeksi heittää Narsku-kortti pöytään; AINA nuo tiedot(tomuudet) johtavat tähän samaan:
" Tuija Välipakka toteaa kirjassaan Sata tapaa tappaa sielu, johon on haastateltu lukuisia narsismin uhreja, että toisen mitätöinti, aliarvioiminen, alentaminen ja häpäiseminen, huomiotta jättäminen ovat narsistin keinoja purkaa pahaa oloaan. Mutta lapsi ei tiedä, että pahaolo ei johdu hänestä. Hän voi kantaa syyllisyyttä ja häpeää harteillaan koko elämänsä.
- Älä pyydä mitään, älä ole tyytymätön, ala loukkaannu, älä näytä kiukkua, älä ole vaivaksi. Ole hyvä lapsi. Ole näkymätön lapsi, kiteyttää Välipakka narsistivanhemman lapsen elämän."
Kyllä sä oot oikeesti tosi rasittava kirjottaja. Sönköttelet omias ihan eri asiasta ku toinen. Sun pitää vaan saada viimenen sana. Kyllä teistä kahdesta erottaa helposti sen kumpi osaa ihmisten kanssa jutella ja kumpi ei.
Hyvä yritys ;)
Sulat taas ei ollu.
"Tilanne näyttäisi nykyisin olevan enemmänkin se, että kun se liikunta ei millään tasolla kiinnosta, koululiikuntakaan ei kiinnosta. Varsinkin alakoulussa liikunnalliset pitävät monista lajeista."
Voi hyvä tavaton, että tää 20 vuotta opettanut tietää tuonkin. Vaikka se ei pidä paikkaansa!
Mun likka on varsinainen epeli jalkapallon käsittelyssä ja ne luokan pojat ei vaan kestäneet. Ne rupesi kiusaamaan aivan systemaattisesti koulussa ja koulumatkoilla ja jalkapallokoulussa. Luistelussa muuten pitäis ottaa huomioon, että tytöt voikin tykätä hokkareista paljon enemmän kuin tyttöjen luistimista. Tyttöjen liikunta on vielä paljon tekoreippaampaa ja nuhteluvoittoista verrattuna poikien liikuntaan. Ja likat keskenään tekee piruetteja, mikä ei ihan jokaista tyttöä kiinnosta.
Hiihtäminen oli ihanaa, kunnes kouluun piti bussilla raahata sukset, sieltä bussilla hiihtoladuille ja takaisin.
Telinevoimistelussa likka oli hyvä, mutta temppukerhossa oli hihittäviä klikkejä, se siitä: häpäisy oli valtava.
Narsisti -amis vain sönkkää ja puhuu päälle! Miten pitkälle kukaan sellasta kestää? Kun kerrot oman kokemuksen, miksi ihmeessä hänelle pitää perustella! Ei hän OLE mikään tuomari joka kertoo miten kokemukset oikeasti menevät jossakin toisella suunnalla Suomea.
Monella vanhemmalla on niitä kokemuksia niinikään 20 vuoden ajalta, vanhemman vinkkelistä.
Hmm...
Nykyisin kannustetaan tyttöjä hankkimaan hokkarit.
Ei kai se ole koulun syy, jos suksia on kuljetettava?
Onko koulun syy sekin, mitä jossakin kerhossa tapahtuu?
.
Nimimerkille Sorry nyt vaan:
Puhut "teistä kahdesta".
Tarkoitat ilmeisesti minua ja tuota toista henkilöä, joka puhuu koululiikunnasta.
Kai tajunnet, että meistä kumpikaan ei ole kirjoittanut sitä tekstiä, jota kommentoit.
En sanonut, että et vastannut kysymyksiini, vaan vaikuttaa kuin et olisi kaikkea lukenut, koska itse kysyt sellaisia asioita, joihin vastauksen olin selvästi jo edellä kirjoittanut.
Jos minä olisin keskustellut opettajien kanssa vain vanhempien varteissa, niin vähiin olisi yhteydenpito kouluun supistunut. Nuorimman asioissa olen pitänyt yhteyttä joka vuonna varmaan kymmenkertaisen määrän, mitä yhdessä vartissa kukaan ehtii puhumaan. Eräänäkin vuonna nuorimman lapsen silloisen luokanopettajan kanssa nauroimme, että vieläkö meidän pitää erikseen varata varttiaika, kun olemme olleet yhteyksissä niin paljon jo ennen sitä.
Narsismista minä en ole sanonut sanaakaan, se oli oma totemuksesi tilanteestasi täällä ilmeisesti, jota pari saamaasi vastausta edellä todistavat. Myöskään jälkikasvusi koulunkäynnistä tai heidän koululiikuntansa lajikirjosta en ole maininnut mitään.
Kun vertailet asian lähestymistapaa teksteissämme huomannet, että sinä puhut lähinnä itsestäsi ja minä taas lasten kokemuksista koululiikunnasta. Ja koska tämä on vanhemmille tarkoitettu palsta, joilla on kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta, otin esille myös sen, miten hirveän monella tapaa laiton huostaanotto voi tehdä hallaa lapsen elämässä. Tämä oli vain yksi pieni esimerkki siitä, sinällään pieni, mutta silläkin mielivallalla oli kauaskantoiset seuraukset lapsen elämässä, kuten kerroin luistelun suhteen. Huostaanoton pitäisi auttaa lasta, mutta meidän tapauksessa se ei sitä tehnyt missään mielessä, vaan päin vastoin.
Jos voisin päättää asioista, niin koululiikunta kannustaisi ja innostaisi lasta liikkumiseen, nyt se ei sitä tee ja sen takia en missään nimessä kannata liikuntatuntien lisäämistä muiden tärkeämpien aineiden kustannuksella. Liikkuminen on ihmiselle tietysti tärkeää, mutta siihen me vanhemmat joudumme lapsia ohjaamaan ja kannustamaan siitä huolimatta, että koululiikunnassa nimenomaan lapsen liikunnan ilo yritetään nujertaa täysin.
Kyllä sinä jaksat jauhaa paskaa. Mene töihin.
...koululiikunnasta nimenomaan lapsen liikunnan ilo yritetään nujertaa täysin....
Säkö et sitten yhtään yleistä???
Voi voi, jos vanhempien kanssa keskustelu jäisikin vain siihen, että vanhempainilloissa tai varteissa näkee. On puhelin, tekstarit, sähköposti, Wilma ja palavereja tarpeen mukaan. Varsinkin, jos jollakin on ongelmia, niitä tapaamisia riittää. Ajat ovat toiset kuin vaikkapa 20 tai 30 vuotta sitten.
Käsieni kautta on kulkenut kohtuullinen määrä lapsia ja samalla heidän vanhempiaan näiden työvuosieni aikana. En sano, ettei jonkun liikuntainnostukseen voisi negatiivisestikin koululiikunnalla vaikuttaa, mutta harvoin sekään totuus niin yksioikoinen on. Ne lapset, jotka liikkua oikeasti haluavat, liikkuvat kyllä siitä huolimatta, vaikka jokin osa koululiikunnasta ei motivoisikaan. Lajeja nykyisin kyllä riittää.
"Liikkuminen on ihmiselle tietysti tärkeää, mutta siihen me vanhemmat joudumme lapsia ohjaamaan ja kannustamaan siitä huolimatta, että koululiikunnassa nimenomaan lapsen liikunnan ilo yritetään nujertaa täysin."
Yleistät aika rajusti. Jos minun otantani on pieni, muutamia satoja lapsia - yhdessä työkaverieni kanssa puhutaan luultavasti tuhansista, minkä kokoinen se sinun otantasi on?
Millä tavalla noin konkreettisesti sinä muuten muuttaisit koululiikuntaa? Arvosanat pois, sen ymmärsin. Sopii vallan hyvin varsinkin alakoulussa. Mitä muuta? Oletko varma siitä etteivät opettajat mitenkään pyri lapsia innostamaan?
Laitan tähän ylhäältä yhden kommentin toiselta kirjoittajalta, jonka allekirjoitan täysin:
"Ihmeellinen tapa puolustella koulua.
Eikö ihmiset voi kertoa ja keskustella kokemuksistaan ilman, että jonkun on aina noustava puolustusasemiin."
En minäkään ymmärrä tuota, että miksi et anna toisten kertoa ja keskustella kokemuksistaan ilman, että hyökkäät hirveästi puolustelemaan koulua, kehumaan omaa mielestäsi hirveän laajaa ja ilmeisesti kaiken kattavaa kokemustasi ja samalla mitätöimään ja kyseenalaistamaan toisten kokemukset. Mikä tarve sinut tuohon ajaa?
Näinkö menettelet täällä muidenkin asioiden kyseessä ollen?
Minä en yleistä mielipiteitäni kaikkia kouluja, kaikkia opettajia ja koko maata kattavaksi, kuten sinä, vaan puhun omien kokemusteni varassa, sekä niiden vanhempien mielipiteiden, joiden kanssa olen asiasta keskustellut.
Turhaa provosointiyritystä kysyä, eivätkö opettajat yritä innostaa lapsia.
Sinullahan on hirveän varmat ja kaiken kattavat vastaukset kaikkeen, niin mitä sinä täällä mitään toisilta kyselet.
Lopetan tähän, koska se näyttää olevan turhaa, tästä on hedelmällinen ajatusten vaihto kaukana, enkä ehdi kirjoittaa tänään enempää.
Sinulla on kiva vuvvuv-haukkujakuoro täällä taustallasi vai itsekö niitä tänne lisäilet. En usko, että kukaan palstan kohderyhmään kuuluvista vanhemmista alentuisi moiseen käytökseen.
Kuulehan. Nämä trollailijoiden toimintatavat ovat tulleet tutuiksi. Näin tässä taas kerran kävi.
"Liikkuminen on ihmiselle tietysti tärkeää, mutta siihen me vanhemmat joudumme lapsia ohjaamaan ja kannustamaan siitä huolimatta, että koululiikunnassa nimenomaan lapsen liikunnan ilo yritetään nujertaa täysin."
Onko tämä koko koululaitosta koskevaa yleistämistä vaiko ei? Miksi on niin hankala vastata? Vastaan: siksi, että vain trollailet.
Surullisin juttu on oikeastaan se, että lankesin edes saivartelemaan kanssasi. Sinulla olisi ollut tilaisuus kertoa vaikkapa omia näkemyksiäsi koululiikunnan kehittämisestä mutta sitähän et tee. Tarkoituksesi trollina on vain provosoida ja ärsyttää, ei keskustella.
Kiitos siitä.
Toinen osapuoli vastasi kyllä, mutta sinä et alentunut sitä huomioimaan:
"Minä en yleistä mielipiteitäni kaikkia kouluja, kaikkia opettajia ja koko maata kattavaksi, kuten sinä, vaan puhun omien kokemusteni varassa, sekä niiden vanhempien mielipiteiden, joiden kanssa olen asiasta keskustellut. "
Amis lankesi taas toisen osapuolen turhaan haukkumiseen,
mikä ei ole häneltä uutta ollenkaan.
Se on jännä juttu et täällä ei ole oikeutta keskustella ilman, että joku tulee ylhäältä päin piikittelemään ja mollaamaan toisten kokemuksia..
Ja haukut päälle, kun ei alennu hänen kanssaan turhaan jankkaukseen.
Koululiikunta=sivusta seurannut
Sinä olet myös sherlock ja kirjainseko?
Selvishän tuoki, mitä amiskasvis tarkottaa toisten trolliksi haukkumisella.
se on siis valehtelua ja turhaa toisten ärsytystä ja riidan lietsontaa.
Siinä hään on mestari, jätetään reppana omaan pimeyteensä
itke nyt vuvuvuvvuvu paitas märäks ja ulise välillä
Kyllä toi joltakin sukupuolitaudilta vaikuttas.
Jos sinulla on sukupuolitauti, tarvitset lääkäriä. Asiaa ei tarvitse hävetä, vaan hanki reilusti apua, ettet tartuta kumppaneitasi.
Ei vaan tolla hahattajalla on kuulemma useita oireita. Se kertoi yhdessä ketjussa ja poistatti sitten sen ketjun.
Yks ihminen täällä vaan o riidelly koko ajan. Helposttihhan ton huomaa.
Jep. Siispä älä riitele enää.
Joo trolliksi ja valehtelijaksi haukkuu heti
erimieltä olijat tämä meidän Ammattikasvattaja
alias sherlokki
alias kirjainsotku.
Kun on riittävän heikko psyyken rakenne, se hajoaa kun joku ei alistukaan
kakkitietävän ja mahtavan kanssa olemaan samaa mieltä.
On se kauheaa kun nykyihmiset eivät enää alistukaan kumartamaan
meidän pientä kansankynttilää, kyllä siinä ulvontaa ja ulinaa riittää.
Ja noin alas vajotaan, että oikein sukupuolitautia ehdotetaan
erimieltä oleville. Ajatella, kyllä nykyopettajat ovat harvinaisen alas vajonnutta porukkaa, mutta tuolla tavalla keskustellen ei avatar-opella varmaan tule vastaan eri mieltä olevia vanhempia vastaan missään vaiheessa.