Kauhistuin kuin näin

Älä välitä, olen minäkin säikähtänyt omaa kuvaani. Se on niin karua kun vielä tulee sillälailla alhaalta päin, jos pitkällään löhöttää ja on läppäri sylissä. On ryppyä, on helttaa, on karvaluomia...

juu,
kävi näin,
peiliin törmäsin hups,
yllätyin
en tuntenu kuka sieltä mua katsoi,
kysin,
kuka olet
voitko esittäytyä,
suutaan vaan aukoi samaan tahtiin,
aika hassua,

asuu,



peili kertoo kaiken ,

"Kerro kerro kuvastin ken on maassa kaunehin?"
Paljonko olet valmis maksamaan siitä että en kerro sinulle totuutta?"

Paloma :

en maksa mitään totuuden näkee itteki peilistä

Suosittelen jeesusteippi läppärin kameran ja mikin eteen. Tietoturvallisuussyistä. Mikäpä sen näppärämpi tapa urkkia salasanat ja pankkitunnisteet on, kuin tietokoneessa valmiina oleva kamera?

Noin toisekseen, laita näytön taustakuvaksi naapurin loispummin kuva, olet kiinni realiteeteissa aina, kun avaat koneesi.

Olen opetellut varomaan peilejä.
Tiedän missä ne minua vaanivat.

Minä selffasin vasta sellaisen kuvan jossa olin minä ite ja kohta kahdeksankymmenvuotias äitini. Samaa näköa samaa näköä :).

Ei onneksi sitä kameraa tarvitse pitää päällä, kotona kun ei aina ole parhaimmillaan.
Auttaisikohan siedätyshoito tähänkin. Ensin kerran päivässä luonnonvalossa katsoisi itseään tarkkaan. Seuraavana päivänä kaksi kertaa, sitten kolme kertaa jne. Taidankin ottaa tämän kesäprojektiksti, varsinkin mökillä olen aina luonnontilassa.

Kauan, kauan sitten ostin sedältä kuvan itsestäni.
Astuin laivaan.
Kuva ei enää ole tallella, mutta olen helpottunut että kuva ei ollut otettu kun
astuin laivasta ulos.
Ihminen kun muuttuu elämisensä mukana.
Elämä onneksi estää näkemästä kuvan, minkä jälkeläiset ovat arkusta ottaneet.
Kauheeta elämää voi arkussa parhaimmillaan olla.
Varsinkin jos on kaukana kuollut.
Tavallaan on hieanoa, jos sukulainen sanoo: Kato Skypeä nyt, älä kato kun arkku on Suomeen saapunut.

H.

Kerron kokemukseni. Viisi vuotta sitten olin menossa Venäjälle. Kymmenen vuoden passi oli pian umpeutumassa ja olin käynyt passilla muutaman kerran Veäjällä silloin kun dokumetti oli juuri hankittu, siis melkein 10 vuotta aikiasemmin.
Passiluukulla alkoi ihmettelyä: Virkailija kutsui kollegan paikalle, ja pian kutsuttiin vielä kolmaskin. No aloin ihmettelemään, että mikäs siinä on nyt ongelmana?
Venäläiset virkailijat katsoivat vuorotellen minuun. passin ja viisumin kuvaan ja sanoivat, että passissa on ihan erilainen kuva ja henkilö kuin viisumissa ja miltä nyt näytän. Vastasin, että varmaan niin, koska välissä on paljon koettua elämää ja melkein kymmenen vuotta.
Minua vielä jännitti, kun passin kuvassa oli näkyvillä leuan syntymämerkki, jonka olin leikkuuttanut pois ja sitä ei olut viisumikuvassa ja enää kasvoillani. Olihan minulla kyllä kampauskin erilainen ja hiukset kuvassa ilman väriä.

Olen huomannut että ulkonäöltäni alan aina vain enemmän muistuttaa äitiäni.
Joskus kun menen kylillä asunnolle kävellessäni ovelle kuvastun lasiin, kävelytyyli liikehdintä ja ruumiinrakenne ovat samanlaiset. Myös kasvot ovat aina vain enemmän äitini kasvot.
Äiti on hyvin laiha nykyisin on jo hyvin vanha, ryhti on säilynyt hyvänä. Ei muista mitään.
En tunne itseäni vanhaksi, vaikka varmaan pitäisi. Eihän voi vaatia että 60 on enää siloposki. Mielestäni aikaa ei voi huijata, kun katsoo kiristettyjä naamoja on tyytyväinen omaansa.

joo,
ryppyjä naamassa
ryppyjä rakkaudessa

Mitä sitä itseään katselemaan, onhan paljon muutakin. Aina olen ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Ikä saa näkyä. Eivät nuo missit ja siksi pyrkivätkään kummoisia ole. On kannattanut panostaa muihin asioihin kuin ulkonäköön, tulokset näkyvät tässä iässä.

Itsensä hyväksynyt on kaunis, iloitsen siitä mikä olen, minulla on hyvät geenit.
Isä ja äiti olivat molemmat kauniita vanhanakin. Monet ihmiset muuttuvat
edukseen vanhetessaan, onko syy elämänasenteessa.

Näyttelijä Joan Collins on hyvännäköinen 80 vuotiaana, mutta hänellä on kaikki viime vuodet ollut nuoria aviomiehiä. Hän itse väittä että seksi pitää nuorena. Uskon tuohon.
Onneliisuus heijastuu varmaan kasvoista, mutta ei ryppysiä käsiä voi välttää.
Tietenkin Joan on meikattu aina erikoisen hyvin ja erilaisia peruukkeja päässä.

Tästä on monta vuotta aikaa, kun matkustin junassa. En ollut ostanut lippua, vaan ostin sen vasta junan konduktööriltä, joka kysyi vihjaisten, etteikö tule mitään alennuksia. Taisin olla vasta 60, mutta naama kai näytti eläkeläiseltä.
Ajatteli, että olisi ollut tyytyväinen täyden hinnan maksavaan kansalaiseen, eikä epäile ikää.

Äitini kauhistui noin 40 v sitten, kun lähetin hänelle kuvan itsestäni. Siinä olin meikattu vanhaksi, siis se oli tyttäreni "loppukoe" meikkaus kurssilta.
Hän (äitini) ihmetteli, koska hänestä on tullut noin vanhan näköinen?

Samalla meikillä kävin työpaikalla, jossa kukaan ei tunnistanut minua. Täydestä meni, kun myyntipäällikön luokse menin ja kyselin tuotteista, jotka olivat nuorisolle tarkoitettuja tietsikka pelejä. Kohtelias oli mokoma, vaikka näytinkin varmasti vähintään 70 .

Johtajani tosin totesi, että tyttäreni olisi voinut meikata minut nuoremmaksi! Paskiainen, sillä olinhan minä nätti :)))

Harmi, että olen kadottanut kuvat muutossa, sillä nyt olisin varmasti saman näköinen, joten kelpaisi passiin ja ajokorttiin varmasti. Ilmetty äitini olen, sillä jo nuoruudessa minulle sanottiin, että olen ilmetty äitini nuorena ja kuvista päätellen olinkin.