Lihavuus-palstalle pilkataan kilpirauhassairaita

Kiitos viisaista ja lohduttavista sanoistasi.

Ei ole normaalia olla jatkuvasti väsynyt ja uupunut, aina siihen on joku syy. Jos potilas menee lääkäriin valittamaan mitä tahansa fyysistä tai psykosomaattista vaivaa (todellinen kokemus sekin), on potilaalla oikeus odottaa, että häntä kuunnellaan ja hänet otetaan vakavasti. Ja että häntä kohdellaan kunnioittavasti yksilönä, ei leimata vähä-älyiseksi eikä suin päin niputeta luulotautisten kilpirauhaspotilaiden joukkoon. Se, että väsymystä nykyisin valittaa moni potilas, ei oikeuta lääkäriä asennoitumaan kuten lihavuuspalstan "väsynyt ja vittuuntunut työterveyslääkäri", joka varmastikin on valelääkäri tai lääkärinäkin psykotetapian tarpessa.

Nykyinen työelämä on monille liian rankkaa. Stressi nostaa kortisolitasoja, jotka vaikuttavat haitallisesto sokeriaineenvaihduntaan, altistavat II-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, uni- ja muistihäiriöille sekä lihomiselle. Stressin aiheuttama lihominen ja väsymys on lääketieteellisesti otettava vakavasti, koska sen seuraukset ovat elimistölle tuhoavia - vaikka kyseessä ei olekaan kilpirauhasen vajaatoiminta, jossa esiintyy samoja oireita ja vaikka sekä lääkäri ja potilas ovatkin avuttomia, koska eivät voi vaikuttaa potilaan työolosuhteisiin.

Jatkuvan väsymyksen syitä on varmasti lukuisia muitakin kuten esimerkiksi tämän päivän Hesarissa esiin tuotu fibromyalgia ja lääkärin tehtävä on tutkia jokainen potilas ja pyrkiä auttamaan häntä kaiken tietonsa ja osaamisensa voimin, vaikka vaiva olisi kuinka yleinen.

Kuten viimeisessä Inhimillinen tekijä -ohjelmassa haastateltu arvostettu ja valtavan kokenut endokrinologian professori Matti Välimäki kertoi, kilpirauhassairauksia ei osata perusterveydenhoidossa riittävän hyvin diagnosoida ja hoitaa. Kun potilaalla on paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita (joista monet on todettavissa lääkärin kliinisissä tutkimuksissa eivätkä ole vain potilaan kertomisen varassa) ja kun kilpirauhas-arvot ovat alakantissa vaikkakin viitteissä, tulisi tehdä Thyroxin-lääkityskoe. Tätä perusterveydenhuollossa liian usein viivytellään kuten tämän palstan monista kirjoituksista voidaan todeta ja kuten varmasti tekee "vittuuntunut työterveyslääkäri", jos oikea lääkäri on. Jossain vaiheessa tällaisen potilaan arvot putoavat viitteiden alapuolelle (TSH yli), mutta siinä välissä ehkä vuosikymmenenkin aikana potilaalle on aiheuttu paljon vahinkoa ja kärsimystä. Jos Thyroxin-koelääkitys ei tuo odotettua tulosta, lääkitystä ei yksinkertaisesti jatketa koeajan jälkeen.

Vittuuntunut työterveyslääkäri väitti vielä, että Thyroxin toimii eikä muita lääkityksiä pidä kokeilla. Siinä hän oli ehdottoman väärässä. Thyroxin ei vie kaikilta nimenomaan kognitiivisia vaivoja pois, vaikka annostus olisi yläkantissa.

Kilpirauhasliiton sivuilta voi lukea tänä keväänä julkaistun tutkimuksen, jossa vertaillaan Thyroxin-monohoitoa vaihtoehtoisiin lääkityksiin kuten Thyroxin-Liothyronin -yhdistelmään. Yhdistelmä poistaa vajaatoiminnan oireita selvästi paremmin kuon pelkkä Thyroxin.

Mitä tulee Liothyroninin vaarallisuuteen, niin oikein annosteltuna se on turvallinen. Viimevuotinen häly syntyi tapauksesta, jossa tietty lääkäri oli määrännyt potilaalle viisinkertaisestii maksimiannoksen huonoin seurauksin. Jos Thyroxiniakin ottaa moninkertaisen annoksen, ei siitä hyvä seuraa.

Ketju, josta aloituksen kirjoitin, leimaa myös hypotyreoosidiagnoosin epäilyksettä saaneet luulosairaiksi "kilpirauhasuskovaisiksi". Ketjussa on niin älyttömiä ja ilkeitä kirjoituksia kirosanoineen, ettei asialla on pahasti häiriintyneitä yksilöitä, ehkä vain yksi monen otsikon alla, että niitä ei kannata edes lukea. Oikeasti sairas pahoittaa vaan mielensä.

Mielensä pahoittanut kirjoitti:

Ei ole normaalia olla jatkuvasti väsynyt ja uupunut, aina siihen on joku syy. Jos potilas menee lääkäriin valittamaan mitä tahansa fyysistä tai psykosomaattista vaivaa (todellinen kokemus sekin), on potilaalla oikeus odottaa, että häntä kuunnellaan ja hänet otetaan vakavasti. Ja että häntä kohdellaan kunnioittavasti yksilönä, ei leimata vähä-älyiseksi eikä suin päin niputeta luulotautisten kilpirauhaspotilaiden joukkoon. Se, että väsymystä nykyisin valittaa moni potilas, ei oikeuta lääkäriä asennoitumaan kuten lihavuuspalstan "väsynyt ja vittuuntunut työterveyslääkäri", joka varmastikin on valelääkäri tai lääkärinäkin psykotetapian tarpessa.

Nykyinen työelämä on monille liian rankkaa. Stressi nostaa kortisolitasoja, jotka vaikuttavat haitallisesto sokeriaineenvaihduntaan, altistavat II-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, uni- ja muistihäiriöille sekä lihomiselle. Stressin aiheuttama lihominen ja väsymys on lääketieteellisesti otettava vakavasti, koska sen seuraukset ovat elimistölle tuhoavia - vaikka kyseessä ei olekaan kilpirauhasen vajaatoiminta, jossa esiintyy samoja oireita ja vaikka sekä lääkäri ja potilas ovatkin avuttomia, koska eivät voi vaikuttaa potilaan työolosuhteisiin.

Jatkuvan väsymyksen syitä on varmasti lukuisia muitakin kuten esimerkiksi tämän päivän Hesarissa esiin tuotu fibromyalgia ja lääkärin tehtävä on tutkia jokainen potilas ja pyrkiä auttamaan häntä kaiken tietonsa ja osaamisensa voimin, vaikka vaiva olisi kuinka yleinen.

Kuten viimeisessä Inhimillinen tekijä -ohjelmassa haastateltu arvostettu ja valtavan kokenut endokrinologian professori Matti Välimäki kertoi, kilpirauhassairauksia ei osata perusterveydenhoidossa riittävän hyvin diagnosoida ja hoitaa. Kun potilaalla on paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita (joista monet on todettavissa lääkärin kliinisissä tutkimuksissa eivätkä ole vain potilaan kertomisen varassa) ja kun kilpirauhas-arvot ovat alakantissa vaikkakin viitteissä, tulisi tehdä Thyroxin-lääkityskoe. Tätä perusterveydenhuollossa liian usein viivytellään kuten tämän palstan monista kirjoituksista voidaan todeta ja kuten varmasti tekee "vittuuntunut työterveyslääkäri", jos oikea lääkäri on. Jossain vaiheessa tällaisen potilaan arvot putoavat viitteiden alapuolelle (TSH yli), mutta siinä välissä ehkä vuosikymmenenkin aikana potilaalle on aiheuttu paljon vahinkoa ja kärsimystä. Jos Thyroxin-koelääkitys ei tuo odotettua tulosta, lääkitystä ei yksinkertaisesti jatketa koeajan jälkeen.

Vittuuntunut työterveyslääkäri väitti vielä, että Thyroxin toimii eikä muita lääkityksiä pidä kokeilla. Siinä hän oli ehdottoman väärässä. Thyroxin ei vie kaikilta nimenomaan kognitiivisia vaivoja pois, vaikka annostus olisi yläkantissa.

Kilpirauhasliiton sivuilta voi lukea tänä keväänä julkaistun tutkimuksen, jossa vertaillaan Thyroxin-monohoitoa vaihtoehtoisiin lääkityksiin kuten Thyroxin-Liothyronin -yhdistelmään. Yhdistelmä poistaa vajaatoiminnan oireita selvästi paremmin kuon pelkkä Thyroxin.

Mitä tulee Liothyroninin vaarallisuuteen, niin oikein annosteltuna se on turvallinen. Viimevuotinen häly syntyi tapauksesta, jossa tietty lääkäri oli määrännyt potilaalle viisinkertaisestii maksimiannoksen huonoin seurauksin. Jos Thyroxiniakin ottaa moninkertaisen annoksen, ei siitä hyvä seuraa.

Ketju, josta aloituksen kirjoitin, leimaa myös hypotyreoosidiagnoosin epäilyksettä saaneet luulosairaiksi "kilpirauhasuskovaisiksi". Ketjussa on niin älyttömiä ja ilkeitä kirjoituksia kirosanoineen, ettei asialla on pahasti häiriintyneitä yksilöitä, ehkä vain yksi monen otsikon alla, että niitä ei kannata edes lukea. Oikeasti sairas pahoittaa vaan mielensä.

"Kun potilaalla on paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita (joista monet on todettavissa lääkärin kliinisissä tutkimuksissa eivätkä ole vain potilaan kertomisen varassa)"

Ihan mielenkiinnosta mitä nämä monet objektiivisesti todettavat oireet ovat?



"ja kun kilpirauhas-arvot ovat alakantissa vaikkakin viitteissä, tulisi tehdä Thyroxin-lääkityskoe."

Muuten hyvä, mutta ne jotka sitä lääkitystä lähtevät lääkärille kinuamaan ovat jo itselleen sen sairauden googlettaneet ja varmistuneet siitä, että heillä kyseinen sairaus on. Placebon teho on jo osoitettu niin moneen kertaan, etten edes jaksa osoittaa tuon ehdotuksesi älyttömyyttä. Diagnoosin tulee perustua johonkin ja se, että potilas katsoo jostain kilpirauhasliiton sivuilta oirelistaa jossa saattaa yli lähemmäs 50 täysin epämääräistä ja yleistä oiretta ja ruksii näistä itselleen sopivat ei ole mikään diagnoosin peruste. Veikkaanpa, että melkoisen harvassa ovat oikeasti ne endokrinologit jotka moista käytäntöä suosittelevat. En Inhimillistä tekijää ehtinyt katsomaan, mutta vahvasti epäilen, että ei Välimäkikään tälläistä suosittele tai näin toimi.

Mielensä pahoittanut kirjoitti:

Ei ole normaalia olla jatkuvasti väsynyt ja uupunut, aina siihen on joku syy. Jos potilas menee lääkäriin valittamaan mitä tahansa fyysistä tai psykosomaattista vaivaa (todellinen kokemus sekin), on potilaalla oikeus odottaa, että häntä kuunnellaan ja hänet otetaan vakavasti. Ja että häntä kohdellaan kunnioittavasti yksilönä, ei leimata vähä-älyiseksi eikä suin päin niputeta luulotautisten kilpirauhaspotilaiden joukkoon. Se, että väsymystä nykyisin valittaa moni potilas, ei oikeuta lääkäriä asennoitumaan kuten lihavuuspalstan "väsynyt ja vittuuntunut työterveyslääkäri", joka varmastikin on valelääkäri tai lääkärinäkin psykotetapian tarpessa.

Nykyinen työelämä on monille liian rankkaa. Stressi nostaa kortisolitasoja, jotka vaikuttavat haitallisesto sokeriaineenvaihduntaan, altistavat II-tyypin diabetekselle, sydän- ja verisuonisairauksille, uni- ja muistihäiriöille sekä lihomiselle. Stressin aiheuttama lihominen ja väsymys on lääketieteellisesti otettava vakavasti, koska sen seuraukset ovat elimistölle tuhoavia - vaikka kyseessä ei olekaan kilpirauhasen vajaatoiminta, jossa esiintyy samoja oireita ja vaikka sekä lääkäri ja potilas ovatkin avuttomia, koska eivät voi vaikuttaa potilaan työolosuhteisiin.

Jatkuvan väsymyksen syitä on varmasti lukuisia muitakin kuten esimerkiksi tämän päivän Hesarissa esiin tuotu fibromyalgia ja lääkärin tehtävä on tutkia jokainen potilas ja pyrkiä auttamaan häntä kaiken tietonsa ja osaamisensa voimin, vaikka vaiva olisi kuinka yleinen.

Kuten viimeisessä Inhimillinen tekijä -ohjelmassa haastateltu arvostettu ja valtavan kokenut endokrinologian professori Matti Välimäki kertoi, kilpirauhassairauksia ei osata perusterveydenhoidossa riittävän hyvin diagnosoida ja hoitaa. Kun potilaalla on paljon kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita (joista monet on todettavissa lääkärin kliinisissä tutkimuksissa eivätkä ole vain potilaan kertomisen varassa) ja kun kilpirauhas-arvot ovat alakantissa vaikkakin viitteissä, tulisi tehdä Thyroxin-lääkityskoe. Tätä perusterveydenhuollossa liian usein viivytellään kuten tämän palstan monista kirjoituksista voidaan todeta ja kuten varmasti tekee "vittuuntunut työterveyslääkäri", jos oikea lääkäri on. Jossain vaiheessa tällaisen potilaan arvot putoavat viitteiden alapuolelle (TSH yli), mutta siinä välissä ehkä vuosikymmenenkin aikana potilaalle on aiheuttu paljon vahinkoa ja kärsimystä. Jos Thyroxin-koelääkitys ei tuo odotettua tulosta, lääkitystä ei yksinkertaisesti jatketa koeajan jälkeen.

Vittuuntunut työterveyslääkäri väitti vielä, että Thyroxin toimii eikä muita lääkityksiä pidä kokeilla. Siinä hän oli ehdottoman väärässä. Thyroxin ei vie kaikilta nimenomaan kognitiivisia vaivoja pois, vaikka annostus olisi yläkantissa.

Kilpirauhasliiton sivuilta voi lukea tänä keväänä julkaistun tutkimuksen, jossa vertaillaan Thyroxin-monohoitoa vaihtoehtoisiin lääkityksiin kuten Thyroxin-Liothyronin -yhdistelmään. Yhdistelmä poistaa vajaatoiminnan oireita selvästi paremmin kuon pelkkä Thyroxin.

Mitä tulee Liothyroninin vaarallisuuteen, niin oikein annosteltuna se on turvallinen. Viimevuotinen häly syntyi tapauksesta, jossa tietty lääkäri oli määrännyt potilaalle viisinkertaisestii maksimiannoksen huonoin seurauksin. Jos Thyroxiniakin ottaa moninkertaisen annoksen, ei siitä hyvä seuraa.

Ketju, josta aloituksen kirjoitin, leimaa myös hypotyreoosidiagnoosin epäilyksettä saaneet luulosairaiksi "kilpirauhasuskovaisiksi". Ketjussa on niin älyttömiä ja ilkeitä kirjoituksia kirosanoineen, ettei asialla on pahasti häiriintyneitä yksilöitä, ehkä vain yksi monen otsikon alla, että niitä ei kannata edes lukea. Oikeasti sairas pahoittaa vaan mielensä.

"Ei ole normaalia olla jatkuvasti väsynyt ja uupunut, aina siihen on joku syy."

Tähän unohdin vastata. Ei ole toki, mutta yli yhdeksän kertaa kymmenestä syy on joko työ- tai siviilielämän ongelmat. Laboratoriokokeilla tms. löytyy syy tutkimustenkin mukaan vain n. 5% ihmisistä. Ihmisillä on vain ongelmaa hyväksyä sitä ilmeisintä syytä ja asiaa yritetään medikalisoida googlen avulla loppuun saakka. Tuo oli pitkälti sen toisen palstan lääkärin pointti, jota et mitä ilmeisimmin epäilysteni mukaan ymmärtänyt.

huphuphuu kirjoitti:

"Ei ole normaalia olla jatkuvasti väsynyt ja uupunut, aina siihen on joku syy."

Tähän unohdin vastata. Ei ole toki, mutta yli yhdeksän kertaa kymmenestä syy on joko työ- tai siviilielämän ongelmat. Laboratoriokokeilla tms. löytyy syy tutkimustenkin mukaan vain n. 5% ihmisistä. Ihmisillä on vain ongelmaa hyväksyä sitä ilmeisintä syytä ja asiaa yritetään medikalisoida googlen avulla loppuun saakka. Tuo oli pitkälti sen toisen palstan lääkärin pointti, jota et mitä ilmeisimmin epäilysteni mukaan ymmärtänyt.

Lue itse uudelleen niin minun kuin valelääkärin puheenvuorot tässä ja lihavuus-palstan ketjussa - ajatuksella. Ja ota asioista selvää. Sinulla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta eikä syvällisempää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, sen diagnosoinnista ja hoidosta. Katso yle.areenalta se Inhimillinen tekijä, googleta "kilpirauhasen vajaatoiminta" ja lue sivut, jotka täten löytyy.

Ne työelämän ongelmat voivat johtaa II-tyypin diabetekseen, sairaslomiin ja aikaiseen eläköitymiseen, jotka kaikki tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. En menis vähättelemään niitä. Lääkärin tehtävänä on tutkia ja hoitaa kaikkia potilaita, myös niitä 95%:a, jolla väsymyksen pohjalta ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ei tule tehdä pelkkien kilpirauhas- labrakokeiden arvojen perusteella. Pahinta on, jos ei niistäkään oteta kuin TSH. Oikea diagnoosi tulee tehdä yhdistellen tietoa oireista, kliinisistä löydöksistä ja labra-arvoista. Lihavuus tai väsymys yksin voivat johtua monesta eri syystä, mutta jos ne yhdistyy esim. alilämpöön/paleluun, kuivaan ihoon ja ummetukseen, on syytä epäillä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka labra-arvot olisivat viitteissä.

Mitä ne kliiniset tutkimukset ovat? Lääkäri tunnustelee kilpirauhasen kokoa, muotoa ja pehmeyttä/kyhmyisyyttä. Kokeilee kumivasaralla, ovatko refleksit hidastuneet. Kokeilee kämmeniä, miten kuivat tai kosteat ne ovat ja ovatko kylmät. Mittaa verenpaineen ja pulssin. Vajis hidastaa pulssia. Usein vajaatoiminta näkyy jo ovelta. Kädet ja jalat voivat olla turvoksissa, silmät ja kasvot pöhöttyneet, hiukset haperot ja ohuet, puheääni matala ja puhe sekä liikkeet hitaita. Alhainen peruslämpö on myös tyypillinen oire.

Paitsi kilpirauhaskokeisiin kilpparin vajaatoiminta vaikuttaa myös hemoglobiiniin ja kolesteroliarvoihin. Indikaattoreita on siis monia muitakin kuin TSH ja T4-v, minkä perusteella diagnoosin voi tehdä.

Mielensä pahoittanut kirjoitti:

Lue itse uudelleen niin minun kuin valelääkärin puheenvuorot tässä ja lihavuus-palstan ketjussa - ajatuksella. Ja ota asioista selvää. Sinulla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta eikä syvällisempää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, sen diagnosoinnista ja hoidosta. Katso yle.areenalta se Inhimillinen tekijä, googleta "kilpirauhasen vajaatoiminta" ja lue sivut, jotka täten löytyy.

Ne työelämän ongelmat voivat johtaa II-tyypin diabetekseen, sairaslomiin ja aikaiseen eläköitymiseen, jotka kaikki tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. En menis vähättelemään niitä. Lääkärin tehtävänä on tutkia ja hoitaa kaikkia potilaita, myös niitä 95%:a, jolla väsymyksen pohjalta ei löydy kilpirauhasen vajaatoimintaa.

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosia ei tule tehdä pelkkien kilpirauhas- labrakokeiden arvojen perusteella. Pahinta on, jos ei niistäkään oteta kuin TSH. Oikea diagnoosi tulee tehdä yhdistellen tietoa oireista, kliinisistä löydöksistä ja labra-arvoista. Lihavuus tai väsymys yksin voivat johtua monesta eri syystä, mutta jos ne yhdistyy esim. alilämpöön/paleluun, kuivaan ihoon ja ummetukseen, on syytä epäillä kilpirauhasen vajaatoimintaa, vaikka labra-arvot olisivat viitteissä.

Mitä ne kliiniset tutkimukset ovat? Lääkäri tunnustelee kilpirauhasen kokoa, muotoa ja pehmeyttä/kyhmyisyyttä. Kokeilee kumivasaralla, ovatko refleksit hidastuneet. Kokeilee kämmeniä, miten kuivat tai kosteat ne ovat ja ovatko kylmät. Mittaa verenpaineen ja pulssin. Vajis hidastaa pulssia. Usein vajaatoiminta näkyy jo ovelta. Kädet ja jalat voivat olla turvoksissa, silmät ja kasvot pöhöttyneet, hiukset haperot ja ohuet, puheääni matala ja puhe sekä liikkeet hitaita. Alhainen peruslämpö on myös tyypillinen oire.

Paitsi kilpirauhaskokeisiin kilpparin vajaatoiminta vaikuttaa myös hemoglobiiniin ja kolesteroliarvoihin. Indikaattoreita on siis monia muitakin kuin TSH ja T4-v, minkä perusteella diagnoosin voi tehdä.

"Lue itse uudelleen niin minun kuin valelääkärin puheenvuorot tässä ja lihavuus-palstan ketjussa - ajatuksella. Ja ota asioista selvää. Sinulla ei ilmeisesti ole omakohtaista kokemusta eikä syvällisempää tietoa kilpirauhasen vajaatoiminnasta, sen diagnosoinnista ja hoidosta. Katso yle.areenalta se Inhimillinen tekijä, googleta "kilpirauhasen vajaatoiminta" ja lue sivut, jotka täten löytyy."

Kuten jo moneen kertaan olen todennut, et ole ymmärtänyt lainkaan lukemaasi. Et myöskään ymmärrä ironiaa tuossa yllälainaamassani tekstissä, kun kyseenalaistat toisten tietoa ja sitten nämä omat tiedonlähteesi ovat juurikin yllämainittu Google.

Suollat jatkuvalla syötöllä merkityksettömiä latteuksia ja et mitä ilmeisimmin ymmärrä nykylääketieteestä hölkäsen pöläystä. Ymmärrätkö mihin tuo 95% turha tutkiminen johtaisi? No etpä tietenkään, kun et mitään muutakaan ole ymmärtänyt.

Sitten nuo objektiivisena mainitsemasi oireet, jotka kysyin lähinnä, kun tiesin että sieltä oli taas jotai hölynpölyä tulossa. Mikään noista ei ole todettavissa mikäli henkilö ei ole lääkärille jo ennestään tuttu ja ei ole mitään aiempaa vertauskohtaa.

Kuten jo moneen kertaan on todettu: mikäli se teidän ainoa tiedonlähteenne on Google, kuten yllälainatulla mielensä pahoittajalla, niin on parempi olla vain hiljaa kuin nolata itseään jatkuvalla syötöllä höpisemällä asioista, joista ei ymmärrä hölkäsen pöläystä.