ei koskaan tule olemaan tietoisuutta. Olet jo nyt elämäni merkittävin ihminen, vaikka et uskoisikaan. Sisimmältäsi olet uniikki...hieno kokonaisuus. Vielä, kun sen itsekin ymmärtäisit...ehkä ymmärrätkin. Sydämessäni olet ikuisesti.
Saamme kokea jotakin sellaista, josta suurimmalla osalla
ihmisistä
421144
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
ihana viesti! Tee tuo selväksi sille ihmisellesi jos hän on sinulle niin merkittävä.
Kyyneleet sain silmiini liikutuksesta kun luin aloittajan tekstin. Voin vain toivoa että hän ajattelisi minusta tuolla tavoin, mutta ei varmasti ajattele. Pelkäänpä ettei hän ajattele noin syvällisesti. Kaikkea hyvää sinulle elämääsi aloittaja. Toivottavasti tulet vielä onnelliseksi hänen kanssaan.
Olen kokenut saman, ei vaan sattunut olmaan molemminpuolista....
Kauniita ja herkkiä ajatuksia jonkun sisimmästä.Ikävää on ellei kaksi tälläistä ihmistä saa koskaan olla lähekkäin, eikä puhua toisilleen.Eikä ainoastaan olla vain toisen ajatuksissa ja sydämessä.Tämä ei paljoa lohduta jos vastapuolenakin tuntee samoin.
Toinen on merkittävä ihminen, eikä häneen saa, eikä uskalla ottaa tietystä syystä yhteyttä.Kaikki epätietoisuus pelottaa.
Näin ei koskaan enää löydä tätä merkittävää toista ihmistä.Me olemme eksyneet maailmaan, lopullisesti eroon toisistamme.Huutamaan tyhjään kaivatun nimeä, elottomille palstoille, jotka ei meitä koskaan yhdistä.
Olette löytäneet arvokkainta mitä elämä voi tarjota. Meneekö aloitus miehelle vai naiselle?
Josta tulee arvotonta, jos vain toinen sen arvon ymmärtää.
vaaditaan toiselta arvon ymmärtämistä, niin eihän se silloin ole aitoa, pyyteetöntä rakkautta, vaan ehdollista.
Tuli lempeä olo lukiessani aloitusta. Niin kaunista, herkkää.
Kirjoittaja on oivaltanut sen, mikä elämässä on tärkeää ja merkityksellistä. Sydän antaa suunnan - eli ohjaa tielle, joka ei ole aina suora ja helppo, mutta tuo mieleen rauhaa ja levollisuutta.
Vaikeahan sitä on uskoa tuollaista.Ihan vaan siksi, kun kerrot sen vain tälläiselle palstalle, etkä sille joka on muka se merkittävä ihminen.
Mitä sinä tiedät aloittajan tilanteesta?
heti samaistumaan tilanteeseen -> automaattisesti vähättelet ja painat alas ilman yritystäkään ymmärtää?
Niin itsekin teet.
Suurimmastakin ihmeestä tulee arkipäiväinen jos ei muistuta itseään ettei ihan jokapäiväistä ole mitä tapahtui.
Voisiko tunne ja yhteys olla jotain niin syvää ja puhdasta,että se ei tarvitse sanoja eikä analysointia.
Ei voisi. Ihan oikeasti, ei voisi. Se olisi kamalinta mitä voisi tapahtua, lakaista maton alle selvittämättä. Rauhan saa puhumalla, ei muuten. Ihan oikeasti, nyt!!!
totean vain, että toinen patsastelee anonyyminä palstoilla ja toinen on kaikesta tietämätön....ehkä pohtii parhaillaankin: elänkö vai luovutanko?
Aloittaja, kauniisti kirjoitat, mutta ajatuksesi on vain sinun ajatuksesi. Itsekästä on olla jakamatta ajatusta toisen kanssa. Ujous, arkuus on itsekkyyden verho. Verho ei tee itsekkyyttä yhtään lievemmäksi. Kanna kukkaset toisen haudalle, jos hautaa edes löydät joskus.
Itsekästä vai "itsekästä"? Siinäpä kysymys. Joskus sille on erittäin hyvät perusteet, ettei jaa tätä livenä toisen kanssa. Joskus voi olla suurempaa itsekkyyttä mennä jakamaan ne asiat. Joskus ne asiat todellakin jakaantuu täällä, vaikka moni ei sitä usko.
Kukkaset haudalle... Mun käsitykseni elämästä ja kuolemasta on sellainen, että siinä ei paljon kukkaset haudalla merkkaa. Jos hän kuolisi, surisin, mutta en kokisi mitenkään välttämättömäksi selvittää, mihin hänet on haudattu (vai onko tuhkattu) ja kiikuttaa niitä kukkia sinne. Ei se toinen siellä haudassa ole eikä katsele pilven päältä, viekö toinen haudalle kukkia. Haudassa on vain kuoret, se muu on muualla, kaikkialla, ja se muu tietää että suren, mutta ei halua minun surevan.
Viksusti ;)
eli et ymmärtänyt mitä tarkiotin. Tämä ihmiselle joka kirjoitti tuon klo 11:15 aikaan kirjoitetun. Lue, ja ymmärrä ja sitten vasta kommentoi.
Lisään enää.....Rohkea uskaltaa elää tätä päivää niin kuin se olisi elämänsä viimeinen.
mutta tosiaan kannattaisi ottaa huomioon, että jos et ole tätä hänelle kertonut ja hän on epävarma tunteistasi, niin tällainen palstalle kirjoittaminen suurista ja tunteellisista asioista saattaisi tuntua hänestä erittäin loukkaavalta. Jos hän siis tietäisi, että kaipuun kohteensa kirjoittaa täällä suuria, mutta henkilökohtaisesti et ole valmis kohtaamaan häntä ihmisenä. Tämä ei siis mitenkään vähttelevänä, päinvastoin, hienoa että tunnet noin, mutta oletko nyt varmasti ottanut myös vastapuolen tunteet huomioon? Ja mitä yleensäkään tiedät niistä?
Kommenteista näkee, että kukin suhteuttaa ne useimmiten ihan vain siihen omaan tilanteeseensa. Toisaalta, mihinpä muuhunkaan...
Eihän täällä kukaan tiedä kenelle kirjoittaa, joten miten kukaan voisi mistään loukkaantua? Palstathan ovat sitä varten, että näillä voi kirjoittaa aiheesta tunteet. En minä kenenkään tunteista loukkaannu, mutta jos koko nimeäni aletaan kailottaa netissä niin siitä kyllä! Ylläpito poistaa sellaiset viestit varmaan sitäpaitsi nopeasti. Joten anonyymien rakkauden vannomista tämä vain on:D
asioista, kuten kirjoitustyylistä, ajatusten hengestä, kirjoitusajoista (jos tietää milloin toisella on aikaa kirjoittaa) ja muista pienistä asioista, kuten kahden keskisten aiemmin sanottujen sanojen toistuminen täällä, pystyy toisinaan melko paljonkin aavistella lähettäjän henkilöllisyydestä (siitä että onko oma kaivattu ihminen), vaikka ei yleensä täysin varma pystyisikään yksittäisestä viestistä olemaan. Olisi hienoa, jos edes osa siitä energiasta, jota käytetään tänne kirjoittamiseen, menisikin tunteiden ilmaisemiseen vain niiden oikealle kohteelle.
Minäkin välillä kummastelen noita loukkaantumis- ja tärvääntymis-hypoteeseja...
Kompaan viimeistä lausettasi.
Muutoin kyllä sanoja mahtuu maailmaan ja kaikkien huulille, kirjoitustyyleistä täällä erottaa varmuudella ehkä yhden käden sormilla laskettavan joukon. Tosi tosi harvoin täällä näkee mitään todella tarpeeksi tarkasti ja vahvasti yksilöivää.
Olen samaa mieltä. Se energia joka käytetään täällä, pitäisi käyttää siellä oikeassa elämässä. Omaa ikävän kohdetta pitäisi arvostaa niin paljon, että kertoisi tunteistaan siellä. En voi sanoa tehneeni niin, mutta olen samaa mieltä. Kyllä ihmisiä voi tunnistaa, mutta samalla siinä mennään aikamoisella riskillä. Voinko sanoa täysin varmasti mitä kaikkea hän on kirjoittanut? En todellakaan! Voin vain arvailla, ja arvailujen varaan jättäminen ei ole koskaan koko totuus.
juuri se, että kun tietää toisesta asioita, niin silloin hänen mahdolliset viestit tunnistuvat paljon helpommin. Jos ei ole mitään tarttumapintaa, niin silloin kaikki on anonyymiä eikä näe mitään yksilöitäviä juttuja. Esim. jos joku kirjoittaa samantyylisiä viestejä vain silloin kun hänellä on vapaata töistä eikä koskaan työaikaan, niin se on esimerkiksi yksi asia, joka hänen kirjoittelevan täällä. Tuo on vain yksi esimerkki, joista kokonaisuutta voi mielessään rakentaa.
Helposti pelkän tuollaisen perusteella lankeaa kuitenkin harhaan, tai ei voi olla varma. Jos samassa viestissä on vaikka viisi kunnon viittausta irliin, niin silloin alkaa jo poltella.
Arvostaminen on taas niitä asioita, jonka ilmentyminen riippuu tilanteesta. Joskus on suurempaa arvostamista ja toisen henk.koht.elämän kunnioittamista olla kertomatta tunteistaan siellä.
Asiat ei ole aina niin yksioikoisia.
yksittäisistä viesteistä voi aniharvoin tietää varmuudella. Sen sijaan kokonaisuutena on helpompi päätellä, että kirjoittaako toinen palstalle toisinaan. Niissäkään ei pitäisi koskaan jättää oletukselle sijaa, jos ei aivan 100% varma voi olla.
Noin ikkäästi kun ilmaiset, alan olla samoilla taajuuksilla :), eritoten kun käytät sanoja aniharvoin, varmuudella, toisinaan ja oletukselle :) Harvinaisen järkevän kuuloista tekstiä ottaen ympäristön huomioon.
Tuossa olen nimenomaan täysin eri mieltä, koska oma kokemukseni on kivulias ja yli pääseminen on kestänyt juurikin sen takia(!!!), ettei toinen koskaan kertonut tunteistaan minulle. Jäin yksin tuntemusteni ja aavistusteni kanssa, useammin kuin kerran.
Ei se, että kertoo tunteistaan tarkoita että pitäisi karata naimisiin. Tai että minkään elämässä pitäisi muuttua. Ja silti se voi olla tärkeää saada kuulla.
"ilmentyminen riippuu tilanteesta"
Sinun tilanteessasi ilmentyminen olisi ollut suotavaa, omassa tilanteessani ei. Ei kai meidän tästä tarvi olla eri mieltä :)
Ei tarvitse. Ihmisten herkimmät kohdat ovat erilaisia, eivätkä ne näy aina päällepäin. Se, mitä odottaa tai toivoo jonkun ihmisen suhteen, saattaa myös muuttua matkan varrella. Kaikkea ei osaa ennustaa. Nämä tunneasiat ovat juuri niitä, joissa ihminen tekee matkaa omaa sisintään kohti, vähintään yhtä paljon kuin sitä toista ihmistä kohti.
Kaunis ja paljon puhuva kirjoitus.
Se on totta, että täällä se ei tavoita ehkä sitä oikeaa kohdettaan koskaan. Toisaalta se tavoittaa meidät kaikki ja saa ajattelemaan näitä omia tilanteita ja syitä miksi täällä olemme.
Minä en tiedä enää miksi täällä olen tai luen näitä juttuja. En vaan keksi muutakaan keinoa purkaa ajatuksia tästä omasta "tragediastani".
Purkupaikkahan tämä alun alkaen ja pohjimmiltaan on.
Luulenpa, että ne, jotka aivan oikeasti ovat toisensa täältä tunnistaneet, suhtautuvat näihin kaikkein varauksellisimmin ja järkevimmin. Ne, jotka luuulevat tunnistaneensa, hilluvat välillä täysin päättömästi.
Siitä kummallinen purkupaikka että toivoo tunnistavansa toisen kirjoituksen. Samaan aikaan vihjaa omasta olemassaolostaan peläten kuitenkin että toinen tunnistaa. Siksihän me täällä olemme. Koska pelkäämme jotain. Ehkä sitä että nolaamme itsemme hänen silmissään, että menetämme kasvomme, että tulevaisuus ei olisikaan sitä mistä unelmoimme, että tulemme torjutuksi tms. Mitä jos ottaisimme homman haltuumme, mitä sitten? Enää ei olisi kaipautta eikä epätoivoa, tulisi varmuus. Miksi emme ole siihen valmiita?
haaveet ovat parempia ja mahtavampia kuin todellisuus. Siksi.
Jos olisin vapaa viilettäjä, kuten hänkin, todellakin toimisin. En käsitä näitä himmailijoita, jotka on siis sinkkuja mutta silti haaskaavat aikaansa täällä.
Minä en osaa enää pelätä itseni nolaamista tai kasvojeni menettämistä hänen silmissään. Olen tehnyt sen niin perusteellisesti ja monta kertaa, että tiedän miltä se tuntuu. Mistä unelmoin ja millaisena tulevaisuus näyttäytyy, en tiedä. Minulla oli haaveita, minulla on niitä edelleen. Torjunta ei pelota myöskään, koska olen kokenut senkin ja tiedän miltä se tuntuu.
Olen aina halunnut elää elämän, jonka jälkeen voin tyytyväisenä kuolla ja tuntea että olen todella elänyt. Siihen kuuluu minun kohdallani tämä itsensä likoon laittaminen.
Minusta täällä haaveilu ja unelminti ei ole mahtavaa. Tämä on kurjaa.
Tiedän olevani ainutlaatuinen, joskus sitä pelkään kertoa muille(kun saan ilkeitä katseita vastaan).
monen lapsen lempi täti ja omat lapset vasta ymmärtää isompana kuinka moni on tahtonut pitää minut, jonka olen halunnut pitää perheenäni.
ikävä asia on että en ole tavara jonka voi omistaa,niin kun siskoni eli lapsen äiti unohtanu kun olen halunnut pitää lomaa yhden yön kotonani.