Kaikki menee päin pyllyä. Tavarat hajoo käsiin ja olen muutenkin kuin norsu posliinikaupassa. Semmoinen mininorsu. Sekoilen ja kävelen päin seiniä. Olen kuhmuilla ja mustelmilla ja epäonnistun aina kaikessa.
Rupesin äsken nauramaan vedet silmissä kaikelle tälle.
Kuka tämmöistä koheloa edes kaipaisi xD
Mutta aiheutan mä sentään aika usein naurunpurskahduksia muissa ihmisissä, joten on musta jotain hyötyä. Pellenä.
Hyvää yötä, toivottavasti muilla menee vähän paremmin. Heh. Heh.
Rupesin äsken nauramaan vedet silmissä kaikelle tälle.
Kuka tämmöistä koheloa edes kaipaisi xD
Mutta aiheutan mä sentään aika usein naurunpurskahduksia muissa ihmisissä, joten on musta jotain hyötyä. Pellenä.
Hyvää yötä, toivottavasti muilla menee vähän paremmin. Heh. Heh.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Varmaan jos pellenä pidetään. Jos se onkin epäonnistumisen syy, niin vie asia eteenpäin eikä minkään tartte loppua ;D eikä loppua näykkään. Lopussa se kiitos kuitenkin seisoo. Pellejä on menenlaisia. Ilkkuvia tai naurettavia. Kumpi sinä todellisuudessa olet. heheh
Vaadit siis itsellesi miespelleä. Vastakohtia täydentämään.
Varovasti varovasti.
Tärkeintä, että itse pystyy nauramaan omalle kohellukselle. Sehän se parasta huumoria on. Ainakin omalla kohdallani. Oma elämäni on yhtä arkista komediaa. Ei tartte mitään komediaelokuvia kun on itse osa sellaista. :)
Niistä tarvitse kaikkien tietää kumminkaan. Voi vaikeuttaa elämääkin.
Haasteet ja pettymykset ovat elämän suola. :) Tärkeintä, että välillä hymy hyytyy jotta voi hymyillä kohta vielä leveämmin. :)
On kaksi koulukuntaa tässä asiassa myöskin. Toiset nostavat itsensä esille katsokaa olen pelle, ja toiset luonnostaan pitävät muita ihmisiä pellenä. Eikös vain olekin.
Et ole yksin veneessä.Koheloita on paljon ja osa vaan huomaa ja myöntää omat sähläyksensä.
Mininorsu, ihana. :) Hän voisi olla sellainen, melkein hellyin..
http://m.youtube.com/watch?v=FvC92gpG6n0
kaikki! Sitte etin niitä olemattomien kissojen ja koirien kans, ja ei vaan löydy, vaikk just olisin sen kädestä pois laittanu. Yllättäin ne vaan löytyy jostain epämääräisestä paikasta missä en muista edes sitä hukattua esinettä edes koskaan tarvinneeni.
Tuolla jossain vasarat, sorkkaraudat, tärkeämmätkin työkalut menee jotenkin vaan outoon paikkaan, ja saattaa löytyä joskus viikonkin päästä keskeltä lattiaa, siis aivan huoneen keskeltä, ja siihenhän se ei varmuudella ole koskaan mun käsestä jääny.
Niin kuin jotkut tuossa kommentoikin, niin ei sitä kyllä ilman huumoria pärjäisi tämän pään kanssa :D Päästän sammakoita suustani joka välissä, unohdan asioita ja hajotan kaiken, mihin kosken.
Ihmiset kuvittelee varmaan, että en vaan keskity tai kuuntele. Ei se sitä ole. Minä vaan olen tämmöinen tosielämän ms. Bean.
P.S. Tänä aamuna hajotin kahvinkeittimen kannen.
(Joskus sitä vaan kaipaisi edes yhtä halausta xD)