Mä en enää jaksa olla yksin. Miks jotku saa kuulla päivittäin tän lauseen "Mä rakastan sua"? Mutta mä muistan varmasti ikuisesti sen ainoan kerran ku mulle on sanottu noin tän melkein 17 vuoden aikana. Se oli kerran mummolassa kun äiti ja isä huusi mulle ja menin sängyn alle itkemään, ja mun pappa kävi sanomassa mulle rakastavansa mua. Olin sillon ehkä 6-vuotias. En mä tiedä edes mitä rakkaus on. En mä osaa edes kuvitella että joku voisi olla onnellinen, että sillä on mut. Ehkä joskus joku huolii mut kun muita ei oo enään tarjolla. Okei tästä ei pitäny tulla katkeraa yksinäisyyskirjotusta mutta sellaselta tää näyttää. En ees tiedä miks kirjotin tän tänne tai millasia vastauksia ootan. En ehkä ees oota että kukaan lukee tätä.
miks rakkaus ei voi jakautua tasan?
Tyttö16$/
250
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei kuule tuntuu et mul ois ihan sama ongelma, mut olen silti melko iloista tyyppiä :) mitä sitä suremaan elämä on elämää, ei voi olettaa että "se oikea" kävelee sulle ku tarjottimella.. Joskus niin voi käydä mut.. Joo. Koeta kestää ;)
Tiedän tunteen. Itekin saman ikäsenä poikana mietin ihan samaa: miksen kelpaa kenellekään ja jos säkällä kelpaan niin itsellä ei ole henkilöön kiinnostusta. Itseluottamus on aika nollissa ja ärsyttää kulkea kadulla ja kattella kuinka kaikilla on joku... Kohta tulee vanhojen tanssit ja ei edelleenkään mitään hajua kenen kanssa tanssisin vai tanssinko ollenkaan.