Lojuin sängylläni enkä saanut unta. Käänsin kylkeä ja vilkaisin kelloani. 2.45 ja huomenna olisi koulua. En tosin ollut varma aijoinko mennä. En jaksa ihmisiä nyt, miksi jaksaisin huomenna, ajattelin. Paitsi häntä. Hän on syy miksi jaksan herätä ennen seitsemää aamulla ja kävellä kouluun. Helvettiin.
Heräsin äitini huutoon alakerrasta.
"ylös nyt! Myöhästyt koulusta!"
Venyttelin ja nousin ylös. Puin päälleni ja laitoin hiukseni.
"Kuulokkeet, missä mun kuulokkeet on?" ajattelin ja ravasin pitkin huonettani etsien kuulokkeitani. Lopulta löysin ne stereoideni vierestä.
En ollut lähtenyt kotoa ilman kuulokkeitani yli kahteen vuoteen. Musiikista oli tullut suorastaan pakkomielle minulle kun tapasin hänet.
Ovikello soi ja kuulin äitini avaavan oven.
"ai hei." äitini sanoi.
"hei."hänen äänensä kuului alakerrasta.
Nappasin reppuni huoneeni nurkasta ja suorastaan lensin alas.
"sä oot taas myöhässä." hän sanoi.
"sori" sanoin ja vedin ulko-oven kiinni perässämme.
Käveltyämme jonkun matkaa koululle päin hän avasi suunsa:
"mitä jos ei mentäs tänää kouluu? Mul on jotain näytettävää sulle."
"sopii." sanoin.
Hän otti mua kädestä kiinni ja käännyimme kohti niittyä jolla tapasimme.
Kävimme molemmat aukomassa päitämme siellä ja eräänä päivänä olimme päästelemässä höyryjä yhtä aikaa.. Ja no loppu on historiaa.
Istuimme alas.
Hän suuteli mua.
Vetäydyin taaksepäin.
"en mä voi.."
"ei se haittaa." hän sanoi, "kerrot äidilles ku oot valmis"
"mitä jos se ei..."
"älä kuvittelekkaan tollasta. Se hyväksyy mut. Miksei se hyväksyis sua? Ja vaikkei hyväksyiskään se ei voi muuttaa sitä kuka sä oot." hän katsoi mua silmiin syvän sinisillä silmillään.
"mmh" mutisin.
"ja kävi miten kävi en ikinä jätä sua" hän sanoi ja suuteli mua.
Saa antaa palautetta ja ottakaa huomioon et tää on kirjotettu 15 minuutissa yöllä kolmen aikaan.
Heräsin äitini huutoon alakerrasta.
"ylös nyt! Myöhästyt koulusta!"
Venyttelin ja nousin ylös. Puin päälleni ja laitoin hiukseni.
"Kuulokkeet, missä mun kuulokkeet on?" ajattelin ja ravasin pitkin huonettani etsien kuulokkeitani. Lopulta löysin ne stereoideni vierestä.
En ollut lähtenyt kotoa ilman kuulokkeitani yli kahteen vuoteen. Musiikista oli tullut suorastaan pakkomielle minulle kun tapasin hänet.
Ovikello soi ja kuulin äitini avaavan oven.
"ai hei." äitini sanoi.
"hei."hänen äänensä kuului alakerrasta.
Nappasin reppuni huoneeni nurkasta ja suorastaan lensin alas.
"sä oot taas myöhässä." hän sanoi.
"sori" sanoin ja vedin ulko-oven kiinni perässämme.
Käveltyämme jonkun matkaa koululle päin hän avasi suunsa:
"mitä jos ei mentäs tänää kouluu? Mul on jotain näytettävää sulle."
"sopii." sanoin.
Hän otti mua kädestä kiinni ja käännyimme kohti niittyä jolla tapasimme.
Kävimme molemmat aukomassa päitämme siellä ja eräänä päivänä olimme päästelemässä höyryjä yhtä aikaa.. Ja no loppu on historiaa.
Istuimme alas.
Hän suuteli mua.
Vetäydyin taaksepäin.
"en mä voi.."
"ei se haittaa." hän sanoi, "kerrot äidilles ku oot valmis"
"mitä jos se ei..."
"älä kuvittelekkaan tollasta. Se hyväksyy mut. Miksei se hyväksyis sua? Ja vaikkei hyväksyiskään se ei voi muuttaa sitä kuka sä oot." hän katsoi mua silmiin syvän sinisillä silmillään.
"mmh" mutisin.
"ja kävi miten kävi en ikinä jätä sua" hän sanoi ja suuteli mua.
Saa antaa palautetta ja ottakaa huomioon et tää on kirjotettu 15 minuutissa yöllä kolmen aikaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Uppaus
Se on bump
Vastalause: Vuoro puhelut aloitetaan isolla kirjaimella!
Vastalause: Vuoropuhelu on yhdyssana!