Näin sinusta kerran, että tunteiden myrsky repi sieluasi. Olen varma siitä, että sellaista et ole koskaan ennen kokenut, ja ihan yhtä varma olen siitä, että kovin kauan sitä ei ihminen kestä. Näytit siltä, että saat juuri ja juuri pidettyä itsesi kasassa. En ymmärrä sitä. Olenko elämäsi rakkaus? Suurin kuviteltavissa oleva ihastus? Syvän, sydänjuuria raastava kiintymyksen kohde? Voisiko olla? Mikä muu voi selittää sellaisen raivokkaan sisäisen kamppailun, jota kävit läpi? Olet sisukas nainen kun kestät sen.
Epäilen, että vain sylissäni saisit rauhan.
Epäilen, että vain sylissäni saisit rauhan.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Haista mun kukkanen.
Juuri näin se on. On vaikea olla lähelläsi, kun ei saa olla tarpeeksi lähellä. On vaikea olla kun en sua nää, kun ikävä on niin voimakas, että sattuu. Olet oikeassa, en ole näin syvää rakkautta kokenut ja näin voimakasta halua tulla liki. Vaikea olla, joka saa itkun nousemaan kurkkuun kutistavaksi tunteeksi, jota sitten koittaa estää ja tukahduttaa koko ajan. Rakastan sua ja haluan sua joka solullani. Ja olet oikeassa, vain sylissäsi saisin rauhan. Näen sua taas tänään muutaman tunnin...haluan syliisi, haluan rauhan.
mutta ikävä ja valtava kuiteskin
Mies näki kerran ja on nyt jo noin varma. Selvä provo
Sama egobuustaaja, joka on viimeaikoina muitakin samantyyppisiä aloituksia tehnyt?
Mitähän sillä tiedolla tekee..
Suuret on kuvitelmat sulla itsestäsi.
https://www.youtube.com/watch?v=q1SGGNwLy9o
Kuvailet voimakkaasti rakastumiskokemusta.
Herkällä ihmisellä vaikutus on suuri "oikean osuessa" kohdalle - ja etenkin kun yllättäin varoittamatta kohtaa. Tilanne voi olla monimutkainen ja sisäistä myllerrystä ei voi kohteelle edes selvästi osoittaa, vaikka haluaisi.
Elämän suuri rakkaus on ennakoimaton, yllätyksiä ja muutoksia tuova, järjelle täysin käsittämätön kokemus, joka on ja pysyy.
Oletko alkanut opiskelemaan psykologiaa vai mistä moinen analysointi juontaa juurensa? Mistä sinä tiedät, mitkä ajatukset ja tunteet jonkun naisen sisällä pyörii? Voihan se olla, että naisella on ollut huono työpäivä takana ja kivut valvottaneet öisin ja rasittaneet päivisin. Lisäksi niskassa ovat sukulaisten murheet omien huolien päälle.
Voi kunpa olisitkin nähnyt syvimmät salatut tunteeni...ja tulisit edes puolitiehen vastaan...
Ap olet oikeilla jäljillä. Kahdesti olen nähnyt sulla sen tunteen tuskaisen tartutettuna katseeseen. Kumpa tarttuisit minuun.
Sitä sisäistä kamppailua on elämäni tällä hetkellä..ja olet sinä/hän.
Bravo ap. Entä sinä? Puhupa välillä itsestäsi ja tunteistasi.
tunteet oli sinullakin,harmi vain,että kumpikin olemme varattuja
Etköhän nyt äijänkäppyrä luule itsestäsi liikoja. Mistät näet toisen tunteet oikein? Ehkäpä ne oli jotain ihan muuta kuin kuvittelit! On sulla vilkas mielikuvitus. Kato nyt ittees peiliin ja mieti oletko sittenkään niin ihana.
Joo ihastuin sinuun ja todella tylsästi ja järkevästi ajateltuna meistä olisi tullut hyvä pari. Mutta jos joskus sanoinkin että sylissäsi on hyvä olla, niin älä nyt kuvittele kuitenkaan itsestäsi liikoja, muruseni.
Epäilen, ettei minulle tämäkään :). Tunteet ovat tunteita. Niiden mukaan ei tarvitse aina toimia. Onhan niitä ollut, kiihkeitä ja myrskyisiä. Ja niiden mukaan on toiminutkin. Niitä voi myös kokea itsekseen. Ajatella ja analysoida. Tunteisiin ei kuole. Ne ovat ja ne voi hyväksyä. Osana elämää. Se että tuntee jotain jotakin ihmistä kohtaan ei johda välttämättä mihinkään. Aina ei palikat osu kohdalleen. Joku päivä osuu.
Tiedäthän, että sun lähellä on vaikea olla. Sun silmiin katsominen vaatii suuria ponnisteluja. Olen niin rakastunut sinuun, että sen piilossa pitäminen satunnaisten tapaamisten aikana käy välillä koville.
Enhän sisimmässäni muuta niin halua, kuin sinut. Oppia tuntemaan , saada rakastaa, kuulua elämääsi.
Ja samaan aikaan järkikulta muistaa kertoa kaiken olevan mahdotonta.
Kohtele lempeästi tunteistani huolimatta tai juuri niiden vuoksi. Pyydän.
Olipas itseriittoinen kirjoitus. Omalla kohdalla pitää kyllä paikkansa. En häpeile tunteitani. Hän on isoin ihastus, kiintymys, intohimo jonka olen kohdannut. Välillä suorastaan vihaan häntä sen vuoksi. Ärsyttää olla tunteiden vietävissä, ja kyllä, hänen sylissään saisin rauhan, mutta kun siihen syliin ei välttämättä voi jäädä. Mitä sitten tapahtuu, jos haluankin ja se ei ole mahdollista? Niin.
Kyllä olen tuollaisia tunteita kokenut hänen vuokseen kuin ap kuvasit.
Sydänjuuriini asti et nää
mut ota vastaan tykkäys tää
Repii ja riipii sielua epätoivoinen tuska ellei tunteille saa vastakaikua.
Hän näki mitä näki. Silti olisi kornia, että mies kaiken näkemänsä jälkeen heittää jutun tänne, muuta ei voi tuntea myötätuntoa irl.
Tätä voisi helposti pitää pilkkaviestinä, jonka tarkoitus on saada aloittaja tuntemaan itsensä vieläkin tärkeämmäksi.
Riittää.
Ihmisiä, jotka pitävät itseään kaikista tärkeimpinä.
Niin, en mä oikeesti usko, että mulle. Ei taida pohtia tietää itsekkään, keiden kanssa viestii.
Niin paljon samankaltaisia tilanteita, typerä minä, harvemmin lankean vastaamaan näihin viesteihin.
Olet elämäni rakkaus. Nyt kun en oo vuoteen sua nähnyt tää on elämäni rankin vaihe. Lasken päiviä kun pääsen taas syliisi
Kiva tietää, että vielä muistat, vaikka vuoteen emme ole nähneet. Mikäpä on estänyt näkemästä....? Kysyn vaan.
Ei ole minulle, mutta voi joskus myrskytäkin. Sen ehkä näkee silmistä, että nyt on ajatukset myllerryksessä. Ulkopuolella alkaa jo sentään tapahtua järkevöitymistä, ja varmaan pikkuhiljaa tieto kulkeutuu muuallekin. Ehkä onneksi, ennen kuin ehdin sanoa mitään typerää, tai tehdä mitään noloa. Tällä kertaa taisi olla fiksua miettiä vähän kauemmin, ja ajatukset pysyivät omina. Yleensä kyllä ei.
Milloin se "kerran" oli? Täällä kun kaikki kilvan vastailevat...
Kuuleppas aloittaja, toinen tarvitsee sinua. Mitä sinä teet? Riepottelet toisen tunne-elämää anonyymien palstalla. Toivon mukaan kyseinen nainen saa tietää, kuinka alhainen maan matonen olet.
Tiedän varmasti, mitä nainen on käynyt läpi. Tuollainen äärimmäisen tiukka sissi ja vahva nainen tarvitsee rinnalleen VAIN henkisesti vahvan miehen. Aloittaja, se et ole sinä.
Toivon mukaan aloitus oli vain huuli eli heitto. Toivon niin. Repeisin nauruun päin naamaasi, jos kuulisin/ tunnistaisin kuka olet.
Aloittaja itse ei ole tainnut kommentoida ketjuun kertaakaan eli selvä provo kyseessä. Saadaan palstan naiset taas sekaisin tällaisella ympäripyöreällä bullshitillä.
No yksinpä näköjään joudun kestämään kaiken sinuun liittyvän tunneskaalan edelleen...
Pelkään pahoin, että olet oikeassa. Oli provo tai ei. Aloitus pätee moneen täällä.