Kauheeta olla yksinäinen

Kyllä täytyy tuntea sielunkumppanuutta, jos kumppanikseen toisen huolii. Ei kysymys ole nirsoilusta ja vain ulkonäöstä. Itselläni ei ole kumppania, mutta sen yhteyden ja sosiaalisuuden tarpeen meikäläinen saa täyttää tapaamalla ystäviä ja kotonaan yksin elväviä. On muutama henkilö, joita voi pitää ihan ystävänä, ei ole vaan yksipuolisena auttajana yhteys on molemminpuolista.
Yksinolo kotona omassa vuoteessa täytellen ristikoita tai lukien ennen nukahtamista on jopa luksusta.
Ei välttämättä parisuhdetta.

Ei tarvitse. En tarvitse ketään. Juuri ja juuri työkavereita siedän. Töiden jälkeen en halua nähdäkään niitä. Aina samat läpät, jotka osaan jo ulkoa. Tykkään olla itsekseni omassa rauhassani, tehden omia juttujani. Joskus hyvin, hyvin harvoin olen esim. Baarissa tai työelämässä tavannut kiinnostavan ihmisen jonka kanssa jutella.
Netin foorumeilla voi jutella hyvin syvällisiä ja itseäni kiinnostavia juttuja ympäri maailmaa olevien ihmisten kanssa. Nykymaailma on pieni ei kiinnosta tyhjänpäiväinen smalltalk ja lässytys.

Mä en oikeasti tiedä miten kestäisin jos mulla ei olisi työtä ja sitä kautta sosiaalista kanssa käymistä työkavereiden kesken. No käytän sanaa työkaverit koska näen heitä vain töissä. Tosin voisin ihan hyvin jättää työn tuosta edestä pois. Mielestäni on ihan hienoa että töissä joutuu viettämään aikaa erilaisten persoonien kanssa. Olen ihan tyytyväinen tähän nykytilanteeseeni. Mulla ei ole sosiaalisia kontakteja työn ulkopuolella, paitsi perheeni, tämä on minulle ok. Saan tyydytettyä sosiaalisen puoleni töissä, mutta jos joutuisin vapaa-ajallanikin viettää aikaa ihmisten kanssa niin ahdistuisin. Jos olisin työtön olisi käytännössä täysin ilman mitään sosiaalista kanssakäymistä. Tosin siinä tilanteessa varmaan etsisin netin kautta vastaa kaveriseuraa joita näkisin kerran pari viikossa, tai useammin. Toki elämänkumppanikin olisi tervetullut jakamaan sänkypaikan.

höpö höpö. ei naiset itke yksinäisyyttä. Aina saavat seuraa jos vaikka astuvat pubiin. Aina löytyy eukoille joku ukko kuuntelijaksi.

Muutaman kerran olen kokeillu miten elämä sujuu kumppanin kanssa ja lopputulos on ollu katastroofi.
Jotkin vaistot vieläkin kaipas toista ihmistä kulkemaan rinnalle mutta terve järli voittaa. ylsin ollrssa voi yehdä niin paöjon enemmän, olla vapaa, elää elämäänsä miyen haluaa. Nautin yksinäisyydestä. Tosin en ole erakko, muutama kaveri löytyy jolita näen kerran kuukaudessa tai harvemmin. Se riittää sosiaalisuudesta.

Yksinäisyys johtuu siitä että muut ei siedä erilaisuutta tai toisten ulkonäköä tai mielipiteitä. Jos et ole naisten ihannemies ulkonäöltäsi niin on vaikea päästä edes tutustumaan naiseen.

Mistäs sen sellaisen miehen saisi? En tänäänkään ole kohdannut yhtäkään sellaista miestä, jonka olisin halunnut vierelleni. Työtilaisuuksissa tapaamani miehet olivat kaikki tuttuja ja tiedän heidät varatuiksi, samoin ne jotka olivat samassa kokouksessa alkuillasta, ja julkisissa kulkuvälineissä kulkee tosi vähän 40 miehiä. Lähikaupan jonossakin oli vain muita naisia ja muutamia nuoria.