En tiedä onko tämä yleinen vai harvinainen ongelma, mutta minun koirani lojaalisuus herpaantuu helposti pitemmillä kyläilyreissuilla "anopin ja appiukon" luona. Muutenkin siellä käyminen on vähän stressaavaa vaikka mukavaa kunnon väkeä ovatkin, ja sitten oma koirakin vaihtaa leiriä. Ei kiva.
Tyttöystävän vanhemmat ei keskusteluistamme huolimatta malta olla syöttämättä taivaallisia herkkupaloja koiralle, ja siitähän se koira tietysti tykkää. Ja saattaahan pelkästään sekin vaikuttaa, kun koira vaistoaa että lauma on kylässä isompi ja isäntäväki on tavallaan kaikkien johtajia omassa kodissaan.
Tyttöystävän vanhemmat ei keskusteluistamme huolimatta malta olla syöttämättä taivaallisia herkkupaloja koiralle, ja siitähän se koira tietysti tykkää. Ja saattaahan pelkästään sekin vaikuttaa, kun koira vaistoaa että lauma on kylässä isompi ja isäntäväki on tavallaan kaikkien johtajia omassa kodissaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sellaistahan se aina tuppaa olemaan, että isovanhemmat haluavat hemmotella. Ei sen pitäisi maailmaa kaataa. Mikä se varsinainen ongelma tässä on? Lojaalisuus herpaantuu? Tarkoittaa mitä? Tekeekö koira pahojaan vai? Mikä oikein stressaa?
Johtajuudesta sen verran, että jos se noin helposta herpaantuu, ei ole perusta kunnossa. Peiliin katsomisen paikka, tällaisissa tilanteissa se totuus paljastuu.
"Mikä se varsinainen ongelma tässä on? "
Koira viettää suurimman osan aikaansa kerjäämässä innokkailta hemmottelijoilta ja lihoo. Saattaa vaatia sitten kakalle aamuyöllä.
Se myös huomaa, että tilanne on normaalista poikkeava ja käyttää sitä hyväkseen miten milloinkin. Jahkailee antamieni käskyjen tottelemisessa, kun herkkua tulee muualta joka tapauksessa.
Pakko sanoa, että jos muut eivät osaa ottaa koirasi terveyttä huomioon, niin on vain se konsti, että lopetat koiran viennin kyläilyillä mukaan. Tai sitten ette vain nää kodissasi kuin korkeintaan harvoin. Ymmärrän hyvin stressin lemmikkisi terveydentilasta. Jos olisin sinä, niin valehtelisin hyvällä omatunnolla, että koiralla olisi diabetes ja ei saisi syödä eneää MITÄÄN ylimääräistä, että se saisi elää mahdollisimman pitkän ja hyvinvoivan elämän.
No tempuista ja ei kannata välittää, koska ne ei ole Pakollisia, vaan Sinä itse haluat opettaa niitä ja olet saattanut omalla koulutus-tekniikallasi saada sen itse tylsistyneeksi harjoituksiin tietämättäsi. Ainoa mitä on pakko koiran osata on miten käyttäytyä ja siihen auttaa vain se miten osaat reagoida sen tekemisiin mitkä ovat joko haitallisia fyysisesti koiralle itselleen tai muille sen ympärille.
Ps. Jos koirasi saa herkkuja usein niin älä nyt enää anna niitä itse lisää, jos tosiaan pelkäät sen terveyden puolesta!
Johtajan pitää osata käyttää sanaa EI niin että sitä uskoo koirat ja anopit.
Appivanhemmille voi tiukasti sanoa, kuinka monta herkkupalaa voi antaa, ei enempää koska koiran vatsa menee sekaisin. Määrä voi myöskin olla nolla, jos niin ajattelet.
Koira komennetaan pois pöydän äärestä kerjäämästä niin kotona kuin kylässä.
Kylällessä pitää olla tiukka kontrolli koiraan, sinä sanelet sille säännöt miten käyttäydytään. Jos isäntäväki alkaa toimia koiran kanssa vastoin sinun ohjeitasi, otat takin niskaan ja koiran matkaan ja sanot heipat.
Jos koulutuksesi on perustunut makupaloilla palkitsemiseen, tuskin olet koirasi johtaja ollutkaan. En sano tätä pahalla. Se on vain niin, että palkitsemismenetelmä tuottaa koiran, joka siirtyy sinne, missä on paremmat palkat.
Turhaan pelätään rajojen laittamista koiralle, että se on niin negatiivista. Koira hakeutuu vahvan johtajan luo, koska se hakee turvallisuudentunnetta. Se on oikean, hyvän koirasuhteen perusta.
Kouluta koiraasi.Jos olet katteellinen koirasi saamasta huomioista tai herkuista, nappaa niistä vain muutama itsellesi, kun kukaan ei huomaa.
Voit vaikka antaa vieraan silittää koiraasi vierelläsi, ja sitten vaivihkaa siirrät jalkasi koiran tilalle.Toimii takuulla, ja saat ainakin se yhden silityksen/silittäjä.
Tai nostat koiran syliisi, annat siinä vieraan sitä koiraa silittää, ja sitten siirrät nopsaan oman pääsi silittäjän käteen.Tai siirrät vain nopsasti koiran syrjään, tällöin saat helposti silityksiä.
Nameja ja herkkuja kun antavat koiralle, voi yrittää hämätä koiraa, ja sitten napata herkun itsellesi.Tai pyytää, että "antakaa minunkin, haluan kanssa antaa noita koiralle", ja sitten syötkin kaikki herkut itse.
Ei koira hoksaa että se siltä on pois, eikä koirat ole kattellisia eikä katkeria, niin kuin ihmiset.Joten suhde koiraan, ei tuollaisesta pikkukikkailusta huonone.
Takuuvarmoja kikkoja, kannattaa kokeilla.Ja voithan itsekkin säveltää, ja tilanteen mukaan vähän muokata.
Toivottavasti jatkossa vierailut sujuu sopuisammin, etkä koe enää olevasi kakkos sijalla.Ja luultavasti alat itsekkin pitää enemmän vierailusta, kun tulee namia ja silityksiä.Älä jää kuitenkaan noihin koukkuun, ethän ...
Päivän naurut! Kiitoksia ihanasta kirjoituksesta (vaikka ap erilaisia vastauksia varmaan hakikin)!
ainakin meillä ja ei kait koira nyt liho muutamista herkkupaloista, ellei sitten melkein asuta siellä anoppilassa. Itse käyn vanhempieni luona lähes viikoittain ja koska isäni on muistihäiriöinen, niin ei hän muista vaikka kuinka sanon, että ei saa antaa. No, tämän pulman olen ratkaissut niin, että otan aina mukaan koirien omia herkkuja, siis pötkylöitä, kanafilettä, nappuloita tms. Koirani, varsinkin toinen viihtyy isäni kyljessä ja isästä on mukavaa antaa makupaloja ja mielelläni sen suon. Tuntuu vähän oudolta, että et voi ohjeistaa aikuisia ihmisiä?!? Koirani toimivat vähän niin kuin "terapiakoirina" vanhemmilleni. Huomaan selkeän eron heissä, kun saavat rapsutella ja pitää hyvänä. Eikä minulla ole tarvetta käskytellä koiriani silloin kun kyläilemme. On koirillakin oikeus hemmotteluun muiden taholta. Itse, jos edes mainitsen esim. veljeni tai sisarentytön tai appiukon jne. nimiä ja jutustelen, että onkohan nuo tulossa käymään, niin koirat ovat melkein hysteerisiä riemusta ja saavat ollakin. Kun vieraat saapuvat, pistän koirani portin taakse ja päästän sitten kun esim. vanhemmat ihmiset ovat hyvin istumassa jne. Kun ei olla kylässä tai kukaan ei ole meillä kylässä, niin palautuu normaalit rutiinit ja niillä mennään. Vai kuulutko kenties niihin ihmisiin, joiden on pakko näyttää muille, että minä määrään? Itselläni on meinaan eräs tuttu, jonka on aina pakko käskyttää koira esim paikoilleen tai maahan juuri silloin, kun tulen kylään ja ilo on ylimmillään tapaamisesta. Ehkäpä se onkin vain kateutta, koska tulen yleensä erittäin hyvin toimeen muidenkin lemmikkien kanssa. Ja hemmottelempa itsekin joskus koiriani todella, todella paljon. Menemme vaikka lemmikkiliikkeeseen yhdessä ja ostetaan ISO kasa kaikkea hyvää ja pari uutta lelua. IHANAA!