Vanhin tyttäreni odottaa syksyksi esikoistaan ja olen tulemassa ensimmäistä kertaa mummiksi. Olen tästä iloinen mutta myös huolissani.
Mitä lie tein väärin kun tytär ei hoida vieläkään omaa kotiaan vaan jättä likapyykit, astiansa ja pölyt kokonaan siivoamatta. Elää kuin pahainen elukka viimeistäpäivää luolassaan, vaikka on naimisissa. Vasta vuoden ollut uusi kaunis koti on jo kuin kaatopaikka. Lattiat tahmassa nii että sukat tarttuu kiinni. Hella ruskeena röhnästä ja ruuanjätteitä sekä kahvitahroja lojuu aina pitkin lattiaa siinä mihin sattuu tyttäreni kädestä putoamaan tai kaatumaan. Vuodevaatteet ja päältä heitetyt vaatteet viereksivät pölyn seassa lattialla kun niitä ei voi pedata tai kaappiin nostaa. Asunnossa haisee. Monien päivien roskapussit on viemättä ja kaapissa ruokia mätänemässä. Pöydillä päällekkäin käytettyjä astioita homeesta karvasina. Kuulema on aina yskä ja vesinuha. Johtuskohan siitä kun on kaikilla pinnoilla mustaa kaupunkipölyä sentin verran?
Tyttäreni käytös ei ole vaan nuoren sukupolven normaalia vapaamielisyyttä ja huolettomuutta, jota vielä ymmärrän, vaan sitä ettei hän siivoa jälkiään koskaan. Tarkoitan ihan tosissani että ei koskaan, vaikka osapäiväisenä hänellä olisi runsaasti aikaa. Kuvittelee kai että on itse sellaisten tylsien arkiaskareiden yläpuolella ja jotenkin muita parempi passattavaksi. Sama meininki oli jo lapsena. Meillä ei vaadittu liian siistiä, mutta silti oli esikoisella kova purnaaminen jälkiensä raivaamisesta ja ainainen juonittelu että nuoremmat siivosivat hänen puolestaan. Opiskeluaikoina jouduin auttamaan monta kertaa hirmu urakalla loppusiivoamisessa kun olisi muuten siivoussakkoa tullut. Omaa tyhmyyttäni, mutta minähän senkin olisin lopulta joutunut maksamaan omasta kukkarostani. Muiden lasteni kanssa ei ole ollut samaa ongelmaa, elävät niin kuin normaalit ihmiset.
Mikään ei auta vaikka puhuttelisi vakavasti. Tytär suuttuu minulle tai miehelleen ja huutaa että ei tarvitse kenekään puuttua hänen asioihinsa. Ilkeää kyllä riidellä niille jotka hänenkin osansa tekevät omansa lisäksi. Miehensä on sentään kunnollinen ja siistimpi. Vaikuttaa vain antaneen lopulta periksi paskaan hukkumiselle. Mies pitää huolen omista tavaroistaan ja vaatteistaan sekä tekee kotinsa eteen mitä jaksaa. Mutta ei hänkään varmaan jaksa ihan kaikkea yksin hoitaa kun työskentelee yrittäjänä pitkiä päiviä. Olen kuullut hänen pyytävän tyttäreltäni ystävällisesti montakin kertaa että eikö edes vähän olisi voinut raivata jälkiään kun vieraita tulee. Mutta ei auta, sama riidan haastaminen ja silmille käyminen vain alkaa. Luulen että ei ole miehellekään tuommoinen elämä hyväksi terveydelle ja mielialalle. Ihan kuin olisi vanhan ajan vitsien sovinistisika muuttunut yhtäkkiä naispuoliseksi.
Kauhea sanoa omasta tyttärestään mutta minä en sietäisi katsella tuollaista käytöstä puolisoltani. Ihmettelen miten kukaan jaksaa. Isänsä ei suostu nykyään edes käymään tyttärellään kylässä kun on nähnyt millaiseksi uusi koti on sotkettu. Minun on vaan pakko sietää ja pitää suuni kiinni jos haluan pitää välit hyvänä. Haluan olla mummona lapsenlapseni elämässä. Pelottaa vain että vielä eroavat nyt kun tulee lapsi kaiken muun lisäksi. Sitten ei olisi edes sitä yhtä aikuisen tolkkuista taloudessa.
Voikohan tyttärelläni olla päässä jotain lievää kehitysvammaa tai luonnehäiriötä jota ei ole huomattu vai mistä tällainen käytös voi johtua? Onko missään psykolokista selitystä? Miten voi olla muuten mahdollista tuommoinen välinpitämättömyys ja ylenkatsominen että muut aina raivatkoot hänen jälkensä ja hänelle ei saa huomauttaa mistään tai tulee raivokohtaus. Pitäisikö minun pyytää häntä menemään lääkäriin? Muuanne en oikein ilkeä kertoa tai kysellä. Tätä saa jo ihan tarpeeksi harmitella itsekseen, yöunetkin on mennyt siitä huonoksi.
Huolettaa ja surettaa kovasti että heidän tuleva lapsensakin vielä sairastuu liasta ties mihin mahatauteihin ja allerkioihin. Vaipat ja muut sotkut sitten kasaantuvat vaan entisten päälle. Joku vielä varmasti tekee lastensuojeluun ilmoituksen jos näkee. Mitään en hänelle mahda jos en rupea joka viikko heille ilmaiseksi siivousapulaiseksi vaikka käyn vielä itsekin töissä.
Mitä lie tein väärin kun tytär ei hoida vieläkään omaa kotiaan vaan jättä likapyykit, astiansa ja pölyt kokonaan siivoamatta. Elää kuin pahainen elukka viimeistäpäivää luolassaan, vaikka on naimisissa. Vasta vuoden ollut uusi kaunis koti on jo kuin kaatopaikka. Lattiat tahmassa nii että sukat tarttuu kiinni. Hella ruskeena röhnästä ja ruuanjätteitä sekä kahvitahroja lojuu aina pitkin lattiaa siinä mihin sattuu tyttäreni kädestä putoamaan tai kaatumaan. Vuodevaatteet ja päältä heitetyt vaatteet viereksivät pölyn seassa lattialla kun niitä ei voi pedata tai kaappiin nostaa. Asunnossa haisee. Monien päivien roskapussit on viemättä ja kaapissa ruokia mätänemässä. Pöydillä päällekkäin käytettyjä astioita homeesta karvasina. Kuulema on aina yskä ja vesinuha. Johtuskohan siitä kun on kaikilla pinnoilla mustaa kaupunkipölyä sentin verran?
Tyttäreni käytös ei ole vaan nuoren sukupolven normaalia vapaamielisyyttä ja huolettomuutta, jota vielä ymmärrän, vaan sitä ettei hän siivoa jälkiään koskaan. Tarkoitan ihan tosissani että ei koskaan, vaikka osapäiväisenä hänellä olisi runsaasti aikaa. Kuvittelee kai että on itse sellaisten tylsien arkiaskareiden yläpuolella ja jotenkin muita parempi passattavaksi. Sama meininki oli jo lapsena. Meillä ei vaadittu liian siistiä, mutta silti oli esikoisella kova purnaaminen jälkiensä raivaamisesta ja ainainen juonittelu että nuoremmat siivosivat hänen puolestaan. Opiskeluaikoina jouduin auttamaan monta kertaa hirmu urakalla loppusiivoamisessa kun olisi muuten siivoussakkoa tullut. Omaa tyhmyyttäni, mutta minähän senkin olisin lopulta joutunut maksamaan omasta kukkarostani. Muiden lasteni kanssa ei ole ollut samaa ongelmaa, elävät niin kuin normaalit ihmiset.
Mikään ei auta vaikka puhuttelisi vakavasti. Tytär suuttuu minulle tai miehelleen ja huutaa että ei tarvitse kenekään puuttua hänen asioihinsa. Ilkeää kyllä riidellä niille jotka hänenkin osansa tekevät omansa lisäksi. Miehensä on sentään kunnollinen ja siistimpi. Vaikuttaa vain antaneen lopulta periksi paskaan hukkumiselle. Mies pitää huolen omista tavaroistaan ja vaatteistaan sekä tekee kotinsa eteen mitä jaksaa. Mutta ei hänkään varmaan jaksa ihan kaikkea yksin hoitaa kun työskentelee yrittäjänä pitkiä päiviä. Olen kuullut hänen pyytävän tyttäreltäni ystävällisesti montakin kertaa että eikö edes vähän olisi voinut raivata jälkiään kun vieraita tulee. Mutta ei auta, sama riidan haastaminen ja silmille käyminen vain alkaa. Luulen että ei ole miehellekään tuommoinen elämä hyväksi terveydelle ja mielialalle. Ihan kuin olisi vanhan ajan vitsien sovinistisika muuttunut yhtäkkiä naispuoliseksi.
Kauhea sanoa omasta tyttärestään mutta minä en sietäisi katsella tuollaista käytöstä puolisoltani. Ihmettelen miten kukaan jaksaa. Isänsä ei suostu nykyään edes käymään tyttärellään kylässä kun on nähnyt millaiseksi uusi koti on sotkettu. Minun on vaan pakko sietää ja pitää suuni kiinni jos haluan pitää välit hyvänä. Haluan olla mummona lapsenlapseni elämässä. Pelottaa vain että vielä eroavat nyt kun tulee lapsi kaiken muun lisäksi. Sitten ei olisi edes sitä yhtä aikuisen tolkkuista taloudessa.
Voikohan tyttärelläni olla päässä jotain lievää kehitysvammaa tai luonnehäiriötä jota ei ole huomattu vai mistä tällainen käytös voi johtua? Onko missään psykolokista selitystä? Miten voi olla muuten mahdollista tuommoinen välinpitämättömyys ja ylenkatsominen että muut aina raivatkoot hänen jälkensä ja hänelle ei saa huomauttaa mistään tai tulee raivokohtaus. Pitäisikö minun pyytää häntä menemään lääkäriin? Muuanne en oikein ilkeä kertoa tai kysellä. Tätä saa jo ihan tarpeeksi harmitella itsekseen, yöunetkin on mennyt siitä huonoksi.
Huolettaa ja surettaa kovasti että heidän tuleva lapsensakin vielä sairastuu liasta ties mihin mahatauteihin ja allerkioihin. Vaipat ja muut sotkut sitten kasaantuvat vaan entisten päälle. Joku vielä varmasti tekee lastensuojeluun ilmoituksen jos näkee. Mitään en hänelle mahda jos en rupea joka viikko heille ilmaiseksi siivousapulaiseksi vaikka käyn vielä itsekin töissä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ymmärrän huolesi. Se on ainoa, mitä osaan sanoa :( Käykö nykyään terveydenhoitaja tms synnytyksen jälkeen kotona tyttären asumalla paikkakunnalla? Uskon kuitenkin, että mikäli kyseessä ei ole masennus, alkoholi tai huumeet, alkaa pesänrakennus pian :) onnittelut ja rauhaisaa mummiksi tuloaikaa!
Hei.
Voimia sinulle (ja minulle). Meidän tyttärellä on elämä samalla tasolla kuin sinunkin. Olisin voinut kirjoittaa samanlaisen kertomuksen tyttäreni asunnosta. Hän asuu kylläkin yksin ja hänellä ei ole lapsia.
Ehkä tyttärelläsi on ADHD tai ADD. Yksi piirre voi olla juuri sotkuisuus, muita piirteitä on keskittymisvaikeudet, aina myöhässä, asiat tehdään viime hetkellä, koulumuistiinpanot sotkuiset ja raivokohtaukset ....
Kerro asiasta vaikka omalle lääkärille niin hän voi opastaa sinua/teitä eteenpäin. Toivottavasti asiat järjestyvät ja vauvan tulo auttaa asiaan.
Minulla on adhd todettu 6vuotiaana. Nuorempana siitä oli haittaa koulussa keskittyminen sekä raivokohtaukset. Nyt minulla on perhe 1lapsi,mies ja omakotitalo. Käyn töissä kuljetan lasta hoitoon. Teen ruoat,siivoan ja käytännössä huolehdin koko talon kun mies on paljon poissa töidensä takia. Olen todella siisti, eikä ahdh:sta ole enään mitään haittaa. Muisti on hyvä,huolehdinb kaikki asiat ajallani,eikä kenelläkään ole mitään valittamista elämästäni.Adhd:n piikkiin ei voi leimata,toki ne tekevät alttiiksi monille edellä mainituille asioille,mutta monta muutakin syytä voi olla siivottomuuden takana. Kovat kehityskeskustelut voi olla tarpeen..? jos ei auta niin kääntykää lääkärin puoleen. Meillä äiti patisti minua teininä ja opetti kaikki kädestä pitäen enkä yhtään kadu, että silloin vähän patistikin! kaikkea hyvää teille! :)
Ongelmahan tuossa on ja toivottavasti ratkeaa, mutta tuon allergiahuolen voit unohtaa. Ylihygienisyys on se, mikä altistaa allergioille, ei siivottomuus. Tutkimuksissa on todettu, että mitä enemmän kodin lattioilla oli erilaisia mikrobeja vauvan opetellessa liikkumaan, sitä vähemmän lapsella oli allergioita.
Minun käsittääkseni terveydenhoitaja käy vauvan syntymän jälkeen kotikäynnillä. Sehän olisi vain hyvä asia, jos esim. hän tekisi lastensuojeluilmoituksen, niin asiaan puututtaisiin viralliselta taholta ja tyttäresi perhe saisi apua kodin hoitoon. Pysyisi sinun ja tyttären välit kunnossa, kun ei voisi sinua syyttää että sotkeudut heidän asioihin.
Jaksamista! Ja onnea kovasti tulevalle mummolle! Asioilla on onneksi tapana järjestyä.
Omien lasteni syntymän jälkeen kävi terveydenhoitaja kyllä kotona tutkimassa että ollaan kunnossa ja neuvomassa meitä. Toivottavasti käy täälläkin kun ei ongelmat paista päälle päin. Kaupungin sivuilla lukee että kaksi kertaa kävisivät kylässä. Alkoholista ja masennuksesta siivottomuus ei kai johdu koska tytär käy töissä, harrastuksia on ja pitää omasta ulkonäöstään huolta. Eivätkä kumpikaan juo paljon, nyt raskaana ollessa ei tietysti yhtään. Mies joskus tupakoi mutta ei polta sisällä.
Yritän vielä puhella tyttärelleni että hän ymmärtäisi valmistautua kotikäyntiin. Terveydenhoitaja varmaan arvostelee sotkuja pahemmalla silmällä kuin äiti. Minä kun olen jo niin sanoakseni kaiken nähnyt enkä vähästä säikähä. Tiedän kyllä sen verran lukeneena että lapselle on hyväksi olla likabakteerejakin mutta musta kaupunki ja huonepöly tekee asuintiloihin kertuessään hallaa aikuisenkin keuhkolle. Eihän hänen tarvitsisi edes käyttää mitään kovia pesuaineita kun vaan joskus edes kerran kuussa tarttuisi imurin varteen tai pyyhkäisisi luutulla pahimpia paikkoja. Keräisi edes pois lattiolille pudottamansa jätteet jalan alta viereksimästä ja veisi roskat ulos. Vaan kun ei mitään tapahu ilman miehen puuttumista. Pilaantuneista ruuista ja tähteistä voi kuitenkin saada lämpimään aikaan ruokamyrkytyksen tai tulehduksen suolistoon niin kuin ulkomaan reissuilla. Raakojen kananlihojen huolimattomasta laitosta kuulema jopa salmonellan joka on lapsille vaarallisempi.
Ihmeitä tuskin tapahtuu lapsen syntymän jälkeenkään mutta kun edes joku järki kasvaisi tytölleni päähän äitiksi tultua, että ei ole enää vain oma napa kyseessä. Tietysti jos hänellä on joku pahentava mielenhäiriö niin eihän se miksikään minun motkottamalla selviä saati parane. Minä en haluaisi olla mummo joka työntää pyytämättä nokkansa joka paikkaan mutta en oikein kärsi vaan sivustakaan katsella.
joku masennus, tai luonnehäiriö. Olen katsonut tv:stä himohamstraajia ja heillä on kodit, kuin siivottomat kaatopaikat. Suurimmalla osalla taustalla joku mielenterveyshäiriö. En usko, että kyseessä olisi pelkkä laiskuus, tai saamattomuus.
Tuleva vauva tuskin helpottaa asioita, vaan voi käydä jopa sillälailla, että lapsikin jää hoitamatta, vaipat vaihtamatta ja lapsi likaisissa vaatteissa, jos kukaan ei puutu asiaan.
Ei kaikilla paikkakunnilla tehdä kotikäyntiä synnytyksen jälkeen. Esimerkiksi omalla kohdallani kotikäyntiä ei oltaisi mielellään tehty (vuonna 2007), mutta koska en päässyt synnytyksen jälkeen kunnolla liikkumaan tuli terveydenhoitaja kotiin. Toisessa synnytyksessä vuonna 2010 menin oma-aloitteisesti neuvolaan synnytyksen jälkeiselle ensikäynnille, koska tiesin sitä suositettavan omassa kunnassamme.
Ensimmäinen arvaukseni on, että tyttäresi on masentunut. Masennus on saattanut jatkua ihan lapsuudesta saakka.
Fyysinen terveydentilakin olisi syytä tutkia tai OIKEASTAAN olisi pitänyt tutkia jo ennen raskautta. Anemiaa, vitamiinipuutosta, unettomuutta, kilpirauhasen vajaatoimintaa, ulkoilun ja liikunnan puutetta, vääränlainen ravinto, nettiriippuvuutta tms. mikä vaikuttaa yleiseen jaksamiseen?
"Voikohan tyttärelläni olla päässä jotain lievää kehitysvammaa tai luonnehäiriötä jota ei ole huomattu vai mistä tällainen käytös voi johtua? Onko missään psykolokista selitystä?"
Eihän tuo ihan normaalia ole. Olisiko masennus tai jotain. Onhan näitä tämmöisiä koteja oikeasti vaikka joku luulee, että kaikki himohamstraajat ja sillä siisti ym. ohjelmissa esiintyvät kodit ovat huijausta.
Voisitko jotenkin auttaa tytärtäsi siivouksen suhteen? En tarkoita, että kävisit viikottain siivoamassa, mutta auttaisit alkuun suursiivouksessa ja sen jälkeen neuvoisit miten pitää paikat puhtaana. Tekisit jotain siivouskalenteria, neuvoisit siivousvälineiden ja aineiden suhteen. Jos asunto on päässyt kovin siivottamaksi voi siivoaminen tuntua jotenkin epätoivoiselta. Eikä tiedä mistä päin aloittaa.
Kun lapsi syntyy aikaa on vielä vähemmän ja varsinkin, jos mies on paljon töissä. Toivotaan, että äiti huolehtii kuitenkin lapsen tarpeista, jaksaa vaihtaa vaipan kun tarvis jne. Kun lapsi on isompi, hän ei kehtaa kutsua kavereita kylään. Eikä nuo home ja pölykasat nyt kovin terveellisiäkään ole.
Yksi vaihtoehto on hankkia siivouspalvelusta siivooja, jos vaan on varaa.
Yhtään ei auta se, jos koittaa neuvoa ja suostutella tytärtä tekemään itse. Pitäisi mieluummin tehdä vaan kaikki valmiiksi, se kelpaa. Sama juttu aviomiehensä kanssa. Vieraan työstäkään ei haluta maksaa, ei kuulema rahat riitä semmoiseen. Suostuttelusta tai neuvomisesta seuraa vain pahansuopuutta ja sitten puheeksi otetaan helposti se, mitä minussa on ollut vikana. Helposti hän saa minunkin mieleni myrkytettyä piikittelyllään.
Masennukselta tuo ei minusta vaikuta, joltain ajattelun häiriöltä enemmänkin. Ehkä annan hänelle liian helposti periksi, kun en halua katkaista välejä. Isänsä sanoo kyllä suoremminkin, mutta ovat sitten riidoissa pitkään. Ehkä pitää sitten odottaa, että hän saa ensimmäisen huomautuksen joltain viranomaiselta. Enhän voi häntä loppuelämäänikään vahtia.
Valitettavasti on usein niin, etteivät omat vanhemmat ole niin sanotusti oikeita henkilöitä puuttumaan tällaisiin asioihin. He ovat liian lähellä ja toisaalta lapsi palaa aina tunnetasolla lapseksi tietyissä tilanteissa, ja lapsuudenkodin dynamiikka palaa. Lapsi ei siis helposti ota vastaan neuvoja vanhemmilta, koska kokee sen kontrolloinniksi. Minusta teet ihan oikein siinä, että koetat olla puuttumatta asiaan.
Ehkä kuitenkin voisit joskus keskustella vävysi kanssa, että mistä hän arvelee asioiden johtuvan? Tyttäresi ei tarvitse tietää keskustelusta, ja voit pyytää, että hän pitää sen vain teidän välisenä. Aviomies tuntee vaimonsa parhaiten ja hänellä voisi olla jokin näkökulma, joka auttaa sinua ymmärtämään tilannetta. Voisit myös kysyä häneltä, että miten sinun kannattaisi toimia tai mitä asialle voisi hänen mielestään ylipäänsä tehdä. Mieskin olisi varmaan helpottunut siitä, kun saisi henkistä tukea sinulta, sillä tilanne tuskin on hänelle kovin helppo.
Hienoa, kun välität aidosti tyttärestäsi ja hänen perheestään. Toivon, että tilanne ratkeaa jotenkin ja onnellista odotusaikaa! Älä anna tämän liikaa sumentaa mieltä, sillä nyt on kuitenkin kyse vain tosi sotkuisesta kodista. Ei alkoholista, huumeista, rikoksista tai väkivallasta. Ymmärrän siis huolesi ja tilanteen vakavauuden, tarkoitan vain sitä, että jos jokin ongelma pitää olla, niin tämä on kuitenkin vielä lapsen kannalta jotenkin turvallisin... Äitiys kyllä tekee monille naisille ihmeitä.
Minäkin olen sotkuisempi kuin oma äitini, mutta siivoan kyllä kuitenkin noin kerran kuukaudessa ja aina kun tulee vieraita. Joskus kun äiti on oleskellut meillä pidempään, ja niin hyvät ja ihanat välit kuin meillä onkin, niin vähän väsyn siihen, että kaiken pitää olla niin siistiä aina. Hänen takiaan siivoan ja pidän siisteyttä yllä, mutta aina kun hän lähtee koen suoranaista tarvetta sotkuistaa paikkoja vähän. Sillä tavalla ikään kuin lunastan takaisin oman tilani. Tämä ei ehkä liity sinun tyttäreesi mitenkään, mutta tuli vain mieleen. Mutta en todellakaan jätä roskia viemättä, tiputtele ruokaa lattialle ja jätä siihen haisemaan yms. Eli epäilen, että tyttäresi siivottomuuden taustalla voi olla jotakin, ei ehkä suoranainen mielenterveysongelma, mutta ehkä jokin psykologinen blokki. Yleensä myös jos toinen suuttuu valtavasti kun sanoo tietystä ongelmasta, se tarkoittaa sitä, että hän jollakin tasolla tajuaa asian mutta kieltää ongelman itseltään. Esim. alkoholisteilla, jotka eivät tajua olevansa alkoholisteja, tulee valtava suuttumisreaktio, kun joku sanoo, että heillä on ongelma. Mitään ongelmaa ei kuulemma ole. tsemppiä!
Otan osaa, serkkuni on vastaavan lainen tapaus. Häntä kutsutaan selän takana Miss Piggyksi. Hän oikein ylpeilee sillä, ettei osaa siivota tai ylipäätään tehdä mitään arkiaskareita. Kun muut tekevät mökillä talkoita, neiti istuu laiturin nokassa tekokynsiään lakkaamassa.
Kun hän asui yksin, kotinsa oli kuin jätteidenkäsittelylaitos. Siellä ei meinannut uskaltaa kahvikupillista juoda. Nykyisin hän on avoliitossa ja avopuolisonsa kai huolehtii kodin ylläpidosta. Paristi onkin avokki letkauttanut, että prinsessa se vaan katselee valtaistuimeltaan kun alamaiset palvelee. Piggy ei kai edes tajua, että häntä katsotaan kieroon, pidetään hiukan toistaitoisena ja naureskellaan hänelle selän takana, kun sana on kiertänyt. Hänellä kun on lapsesta asti ollut käsitys itsestään jotenikin erityislahjakkaana ja erityiskohtelua ansaitsevana. Erityistapaus tosiaan...
Minun mielestäni hän on vain laiska ja itsekäs lellikki. Hän käyttää toisia ihmisiä röyhkeästi hyväkseen kun on siihen pienestäpitäen opetettu. Voihan hänellä tietysti olla päässä jotain vikaa, joka aiheuttaa tuollaista itsekeskeistä käytöstä. Luulisi vain jonain päivänä tulevan läheisillä mitta täyteen. Äitinsä tosin vaan myötäilee ja puolustelee.
Mulla on sama tilanne, kun aloittajan tyttärellä. Päälle päin ei moni tietäisi minkälaisessa sikolätissä asun avomieheni kanssa. Pyykkiä pesen ehkä koneellisen kahdessa viikossa, tiskit menee koneeseen vasta kun puhtaat loppuu, roskapussit lojuu eteisessä ja menee roskikseen aikanaan. Lattiat täynnä likaa, pahimpia on pyykkikasat jotka ovat jo polkeentuneet lattialle.
Olen horoskoopilta neitsyt, luonnekuvausten mukaan pikkutarkka (siisti?!) ihminen. Tuo perfektionismiin pyrkiminen saa mut luovuttamaan jo alkuun. Koska en saa vaatekaappia siivottua ja puhtaita pyykkejä siististi viikattua, niin käsittelen pyykkiä vain pakon edessä.
Joku uusi sisustuselementti, pesuaine tai tekstiili voi saada mut motivoitumaan siivoamaan. Voisit ehkä hankkia tyttäresi kanssa uudet matot tai verhot ja ehkä hän innostuisi siivoamaan, ennen kun ottaa ne käyttöön?
Mua hävettää tämä sotkuisuus ja yllätysvieraat olisi pahin painajainen. Siivoan vieraita varten, mutta lähipiiri tietää kyllä miltä kotini näyttää.
Nykyisessä elämäntilanteessa syytän tilojen puutetta ja toimimattomuutta. Mutta kun mietin elämääni taakse päin, niin aina on ollut pyykinkäsittelyssä ongelmia. Likapyykkiä on paljon ja lattiat on täynnä vaatetta. Luin joskus artikkelin adhd:sta missä yhtenä tunnusmerkkinä oli sotkuistakin sotkuisin vaatehuone. Epäilin itsellänikin adhd:ta, en ole hyvä keskittymään mihinkään, vielä tänä päivänä piirtelen muistiinpanoihin, mainoksiin, iholleni. Jaksan kuitenkin kuunnella muita ihmisiä keskeyttämättä ja myös jotkut muut ADHD:n kriteerit eivät täyttyneet.
Olen 31v. Edelleen kuvittelen voivani muuttua.
Itse oon myös neitsyt horoskoopiltani. Mutta myös meillä huusholli on välillä hieman sekaisin! Kolme lasta löytyy ja joskus, tosin harvoin, innostun siivoamisesta.
Ehkä ainut missä oon liianki pikkutarkka, on hiustenlaitto, meikkaus ym. Turhanpäiväisyydet.
Tosin voi johtua siitä etten ole koskaan ollut tyytyväinen ulkonäkööni...
Mutta mies pitää jöötiä ja kyllä sitä on pakko koittaa pitää kämppä kunnossa, mutta jostain syystä asiat saattaa jäädä hieman puolitiehen...
Tuo onkin jännittävää, että yleensä noilla joilla koti kuin kaatopaikka, naama on paklattu viimeisen päälle tarkasti...
Narsismiako?
Tuo ei pidä paikkaansa. Naisen pitäisi näyttää mielestäsi sitten vaikka rotanpyllyltä? Ei. Kyllä naisen pitää näyttää myös hyvältä, kukaan mies mitään takkukasaa jaksella kovin pitkään katsella.
http://pirkkohoitaa.blogspot.fi/
Tulevan äidin kasvukipuilua ja selviytymistä arjen haasteista!
Mielestäni et ole ehkä oikea henkilö puuttumaan sotkuisuuteen, jos tyttäresi tuntuu siitä suuttuvan. Tietenkin asiat kannattaa ottaa puheeksi mieluummin kuin jättää täysin sanomatta. Kuitenkin keskustelu täytyisi saada rakentavaksi ja niin, että tyttäresi hiukan ymmärtäisi. Jos tämä todella jo kokeiltu, mitä jos ottaisit asian puheeksi vävysi kanssa? Itse en odottaisi lapsen syntymiseen ja neuvolatädin kotikäynteihin, vaan tähän täytyisi tulla muutos. Pyydä vävyäsi menemään tyttäresi kanssa neuvolaan, jossa hän ottaisi asian puheeksi. Tällä tavoin asiaan puututtaisiin ajoissa ja tyttäresi saattaisi säikähtää noinkin viralliselta taholta saatua noottia. Itselläni äitini alkoi pikkuhiljaa sotkuistua, hän keskittyi yhden paikan siivoamiseen sairaalloisesti. Syytti sotkuisuudeata isääni, sisaruksia ja tilanpuutetta. Koti siivottiin lähinnä jouluksi, lukuunottamatta muiden siivousyrityksiä, joita äitini ei hyväksynyt. Hän ei siivonnut, pyykännyt eikä laittanut ruokaa. Isäni hoiti nämä. Myöhemmin heille tullessa avioero äitini muutti veljeni kanssa pois. Odotin, tapahtuuko muutosta. Ei ole tapahtunut. Tällö hetkellä siivouksesta joutuu paljolti vastaamaan veljeni, mikä ei ole oikein. Äitini ei laita ruokaa vaan ainoastaan lämmittää kaupan valmiita. Ruokailemassa hän käy isovanhempien luona tai minun luonani. Veljeni pyykkäyksen olen hoitanut jo pitkään. Olen sen laittanut merkille, että päässä on todella oltava vikaa. Yhden paikan himosiivous on kuin pakkomielle, jolloin muut asiat jäävät rempalleen.