Ajatus tekniikan (meditaatio) kaikkivoipaisuudesta lyö joskus "läpi" tällä palstalla, kuitenkin näen sen (meditointi) vain mahdollisuutena oppia kulkemaan (tien-viittana) sinnepäin missä lopullinen valaistuminen saavutetaan. Jos ei elämää eletä, koeta vaikeuksia/iloja niillä alueilla joilla meidät koetellaan (ihmisten väliset suhteet)ei mikään/kukaan voi tulla täydeksi. Siksi esimerkiksi en ymmärrä "vetäytymistä" pois maaimasta, sehän on se paikka josta ottamalla kokemuksen ja viemällä sen itseemme koemme oppivamme, maallinen/henkinen antavat merkityksen toisilleen. Eli elämällä asiat, opit todeksi ne saavat vasta merkityksen ja arvon ja johdattavat valaistumiseen jolloin niiden merkitykset ymmärretään täysimääräisenä.
Tekniikka/Kokemus
17
876
Vastaukset
- tco
En löydä keskusteluja jossa tekniikan arvostus löisi yli tällä palstalla.
Meditaatiollahan vain valmistetaan mieli harjoittelua varten, varsinainen harjoittelu tapahtuu kaikissa tilanteissa mieltä tarkkailemalla. Minusta tuntuu että sitä ei ole kukaan tällä palstalla kyseenalaistanut.
Monet ajattelevat että Buddhalaiset munkit vetäytyvät pois maailmasta. Eivät ainakaan niissä luostareissa joissa olen aikaa viettänyt. Noudattamalla säännöstöä he vetäytyivät kyllä halujensa maailmasta mutta ihmisten kanssa he olivat tekemisissä enemmän kuin esim. minä "normaali" elämässäni.
Tietenkin he ajoittain vetäytyvät keskittymään pelkästään meditaation harjoitteluun, jotta voisivat sitten taas tyynempää mieltä apuna käyttäen kohdata luostarin arjen tilanteet tarkkaavaisesti, oppien niistä.
Mielestäni meditaatiota aloittaessa on hyvä hakeutua rauhalliseen ympäristöön, sitten kun on saavuttanut vahvan perustyyneyden voi harjoitella myös meluisammassa ympäristössä.
Silloin kun puhutaan meditaatiosta niin totta kai tekniikka jolla meditoi on tärkeä asia, eri yksilöille sopii eri tekniikat, riippuen esimerkiksi siitä onko mieli aloittaessa erittäin vilkas vai erittäin rauhallinen.- tao
tco:lle:
Olet aivan oikeassa, keskustelu jossa tekniikan arvostus löisi yli on arvostuskysymys. Yli ja yli !
Vastaat maailmasta vetäytymiseen viittaamalla munkkien ja ihmisten väliseen yhteydenpitoon. Viittaat luostarin arjen tilanteisiin - onko ihmisten välinen yhteydenpito munkkien välistä yhteydenpitoa ?
Kerjäävätkö munkit ruokansa? En tunne noita metsäluostareita.
Maailmaamme kuuluu - valitettavasti- myös sotia, nälkää, luonnonkatastrofeja, terrorismia, ahneutta, ...mutta myös rakkautta, hellyyttä, myötätuntoa, vastuuta lähimmäisistä,surua, kaipausta...ja tästä luostariin menevä vetäytyy.
Itse luin tuon viestin johon vastasit niin, että kirjoittaja näkee joidenkin buddhalaisten keskittyvän itseensä, omaan napaansa ja omaan maailmaansa. Anteeksi jos tulkitsin väärin.
Ainahan jokaista joka ei joukkoon kuulu epäillään itsekkyydestä, itseriittoisuudesta ja omahyväisyydestä.
- Estefan
Itse näen asian niin, että ilman meditaation aikaansaamaa selvänäköisyytä/harmoniaa ei voi nähdä tapahtuvia asioita oikeassa valossa. Ei siis voi elää ilman mietiskelyä, koska kaikki on ilman sitä vääristynyttä eli harhaa. Mitä hyötyä on elämän koulusta, kun puuttuu kyky nähdä selkeästi? Meditaatio on kaiken aa ja oo. Kyllä se tyyneys ja äärettömyys on kaikki ja ilman sitä on vain varjoja seinillä ja kaikki todellinen oivallus puuttuu. Olemme ihmisiä vasta sitten, kun koemme samadhin.
- Qadesha
Mikäli meditaatio ja mahdolliset muut hengenelämän tekniikat täysin sivuutetaan ja eletään vaan tavallista elämää, niin mitä sillä saavutetaan? Ei muuta kuin sairauksia, vanhuus ja kuolema. Se on jokaisen ihmisen osa enivei, ja mitä hienoa ja ylevää siinä on?
Mielestäni mm. elokuvat liikaa toitottavat sitä kuinka elämämme on muka suurikin seikkailu, ja kokiessamme syviä tunteita me muka todella elämme. Minusta se kaikki on vain suurta sirkusta, pelkkää pelleilyä jossa olemme unohtaneet esittävämme ainostaan rooleja, että emme todellisuudessa ole näitä Matteja ja Mervejä...
Miten tuosta elämätranssista oikein pääsee eroon, jos ei ikinä saa pysähtyä edes omassa mielessään? Jos jokaiseen tunteeseen pitää uppoutua, suorastaan hukkua... Jos pitää ottaa koko elämä siis kertakaikkisen tosissaan? Jos ei koskaan saa astua sen ulkopuolelle ja katsella sitä syrjästä?
En henk.koht. suosittele kenellekään maailmasta vetäytymistä aktuaalisena tekona (muutetaan erakkomajaan tai luostariin), mutta suosittelen kaikille ajoittaista maailmasta vetäytymistä omien korviensa välissä. Elämä kyllä tulee elettyä vaikka lonkalta siinä ohessa. Oikeastaan se tulee elettyä syvemmin ja laajemmin, kun ei koko ajan ole niin vuorenvarma siitä että on Matti tai Mervi kotoisin sieltä ja täältä, sen ja tämän ikäinen jne.- Gigul216
Elämästä vetäytyminen joko fyysisenä tekona tai henkisenä pakona on se mitä tässä "maailmasta pakenemisena" tarkoitin. Jos ihmisen olemus olisi pelkästään se mikä se on >alkujuurensa< mukaan eli henkinen/hengellinen ei ongelmaa olisi, riittäisi kun hiljentyisi ja eläisi elämänsä päänsä sisällä haaveillen ja mietiskellen, mutta koetus ei olekkaan siinä ja ei palkästään koetus vaan oivallus siitä että tarvitsemme myös maallisen hetkemme eli otamme siitä peloitta nautinnon ja kaiken sen minkä se tarjoaa, mutta huom. >emme jää "tuleen makaamaan"< eli emme jää nautintoon otamme siitä vain tarpellisen. Meditaatio ja hiljentyminen pako-paikkana ja suojaisana maailmana on toki kiehtova ja tarpeellinen kasvattava, mutta on otettava kokemuksen ja tuska/nautinto oivalluksen mauste myös elämän soppaan. Mikään ei tule vaivoitta "oikoteitä" vaikka tekniikat olisivat hallussa, meditaatioon ja hiljentymiseen olennaisena osana kuuluu yksinäisyys, tuo yksi olemus etsinnässä on ainut "vetäytymisen" peruste minkä itse allekirjoitan, yksinäisyyden raastava ja puhdistava voima on yksi >puola tikapuissa< joka johdattaa kohti tyyneyttä ja rauhaa, joka taas auttaa meitä olemaan parempia ihmisiä/olentoja toistemme suhteen. Eli elämän "tylsyys" on kasvattava voima ja sinä se on ymmärrettävä ottaa tiellä kohti täyteyttä.
- Qadesha
Gigul216 kirjoitti:
Elämästä vetäytyminen joko fyysisenä tekona tai henkisenä pakona on se mitä tässä "maailmasta pakenemisena" tarkoitin. Jos ihmisen olemus olisi pelkästään se mikä se on >alkujuurensa< mukaan eli henkinen/hengellinen ei ongelmaa olisi, riittäisi kun hiljentyisi ja eläisi elämänsä päänsä sisällä haaveillen ja mietiskellen, mutta koetus ei olekkaan siinä ja ei palkästään koetus vaan oivallus siitä että tarvitsemme myös maallisen hetkemme eli otamme siitä peloitta nautinnon ja kaiken sen minkä se tarjoaa, mutta huom. >emme jää "tuleen makaamaan"< eli emme jää nautintoon otamme siitä vain tarpellisen. Meditaatio ja hiljentyminen pako-paikkana ja suojaisana maailmana on toki kiehtova ja tarpeellinen kasvattava, mutta on otettava kokemuksen ja tuska/nautinto oivalluksen mauste myös elämän soppaan. Mikään ei tule vaivoitta "oikoteitä" vaikka tekniikat olisivat hallussa, meditaatioon ja hiljentymiseen olennaisena osana kuuluu yksinäisyys, tuo yksi olemus etsinnässä on ainut "vetäytymisen" peruste minkä itse allekirjoitan, yksinäisyyden raastava ja puhdistava voima on yksi >puola tikapuissa< joka johdattaa kohti tyyneyttä ja rauhaa, joka taas auttaa meitä olemaan parempia ihmisiä/olentoja toistemme suhteen. Eli elämän "tylsyys" on kasvattava voima ja sinä se on ymmärrettävä ottaa tiellä kohti täyteyttä.
Opettelee meditoimaan samaan aikaan kun elää sitä elämäänsä?
Ei meditointi ole mitään haaveilua. Jos rinnastat meditaation ja haaveilun, et taida oikein tietää mitä on meditaatio.
Meditaatio on mielestäni alfa ja omega. Se on se mitä oli ennen egoa ja tulee olemaan egon jälkeen. Se voi olla läsnä myös nyt, jos sen oppii havaitsemaan. Se, että MINÄ OLEN SE JOKA MINÄ OLEN.
Ei pakenemista, vaan itsensä laajentamista käsittämään todellisen Itsensä... (Sitä en sitten tiedä kuinka buddhalaisia ajatukseni ovat. Ehkä eivät kovinkaan buddhalaisia, mutta viis minä siitä...) - iskä
Gigul216 kirjoitti:
Elämästä vetäytyminen joko fyysisenä tekona tai henkisenä pakona on se mitä tässä "maailmasta pakenemisena" tarkoitin. Jos ihmisen olemus olisi pelkästään se mikä se on >alkujuurensa< mukaan eli henkinen/hengellinen ei ongelmaa olisi, riittäisi kun hiljentyisi ja eläisi elämänsä päänsä sisällä haaveillen ja mietiskellen, mutta koetus ei olekkaan siinä ja ei palkästään koetus vaan oivallus siitä että tarvitsemme myös maallisen hetkemme eli otamme siitä peloitta nautinnon ja kaiken sen minkä se tarjoaa, mutta huom. >emme jää "tuleen makaamaan"< eli emme jää nautintoon otamme siitä vain tarpellisen. Meditaatio ja hiljentyminen pako-paikkana ja suojaisana maailmana on toki kiehtova ja tarpeellinen kasvattava, mutta on otettava kokemuksen ja tuska/nautinto oivalluksen mauste myös elämän soppaan. Mikään ei tule vaivoitta "oikoteitä" vaikka tekniikat olisivat hallussa, meditaatioon ja hiljentymiseen olennaisena osana kuuluu yksinäisyys, tuo yksi olemus etsinnässä on ainut "vetäytymisen" peruste minkä itse allekirjoitan, yksinäisyyden raastava ja puhdistava voima on yksi >puola tikapuissa< joka johdattaa kohti tyyneyttä ja rauhaa, joka taas auttaa meitä olemaan parempia ihmisiä/olentoja toistemme suhteen. Eli elämän "tylsyys" on kasvattava voima ja sinä se on ymmärrettävä ottaa tiellä kohti täyteyttä.
espoon turvakoti raiskaa lapsesn ja isän suhteen ja aivo pesee äidit, sirkka-liisa aaltion näkemyksillä...www.vanhemmat.net
- Sipoon Siddha
Käänsin pika-pikaa buddhalaisen opetuksen maailmasta luopumisesta. Se mielestäni selkeyttää, että maailmasta luopumisella [renunciation] ei tarkoiteta luolissa meditoimista vaan sisäistä asennetta. Voi elää tavallista elämää, takertumatta silti maailmaan. Kuten sanotaan: elää maailmassa mutta ei maailmasta.
Useimpien kohdalla meditaatioretriitit jne. ovat todennäköisesti hyväksi. Silti arkielämästä löytyviä vaikeuksia ei pääse pakoon, koska nuo vaikeudet syntyvät omasta mielestä ja omasta asenteesta, ja siten seuraavat mukaan vaikka pakenisi nk. pohjan perukoille. Tiibetiläisillä onkin sentyylinen sanonta että "Muuta mieltäsi, älä ulkoasuasi".
Alkuperäinen versio löytyy sivulta http://www.lamayeshe.com/lamayeshe/renunciation.shtml joten jos englannin taito on hyvä, kannattaa lukea suoraan sieltä.
Mitä on maailmasta luopuminen?
Lama Thubten Yeshe
Me kaikki haluaisimme olla vapaita egokeskeisestä mielestä ja samsaran kahleista, mutta mikä sitoo meidät samsaraan ja tekee meistä onnettomia? Se, että emme ole luopuneet maailmasta. Mikä tekee meistä maailmasta luopuneita?
Syy siihen että olemme onnettomia on, että meillä on äärimmäistä kaipausta aistikohteisiin, samsarisiin kohteisiin, ja takerrumme niihin. Pyrimme ratkaisemaan ongelmamme, mutte emme etsi ratkaisua oikeasta paikasta. Oikea paikka on oman egomme tarrautuminen: meidän täytyy höllentää tuota kireyttä, siinä kaikki.
Buddhalaisen näkökannan mukaan munkkien ja nunnien oletetaan pitävän maailmasta luopumisen lupauksia. Munkkien ja nunnien maailmasta luopumisen merkitys on siinä että heillä on vähemmän kaipausta ja takertumista aistikohteisiin. Mutta ei voi sanoa että he olisivat jo luopuneet samsarasta, koska munkeilla ja nunnilla on yhä vatsansa! Asia on niin, että englanninkielen sana ’renounce’ [luopua maailmasta] on lingvistisesti mutkikas. Voi sanoa että munkit ja nunnat luopuvat vatsoistaan, mutta se ei tarkoita että he itse asiassa heittäisivät vatsansa pois.
Joten haluan teidän ymmärtävän että aistinautinnoista luopuminen ei tarkoita, että heitetään kivat asiat pois. Vaikka tekisitkin niin, se ei tarkoita että olet luopunut niistä. Maailmasta luopuminen on täysin sisäinen kokemus. Samsarasta luopuminen ei tarkoita että heittäisit samsaran pois, koska kehosi ja nenäsi ovat samsara. Kuinka heität nenäsi pois? Mielesi ja kehosi ovat samsara – ainakin minun ovat. Joten en voi heittää niitä pois. Siksi, maailmasta luopuminen tarkoittaa vähemmän kaipausta: se tarkoittaa että ollaan kohtuullisia sen sijaan että lastataan liikaa psykologista painetta päällemme ja käyttäydytään hullusti.
On siten tärkeä tietää että meillä tulisi olla vähemmän takertumista aistinautintoihin, koska suurimman osan aikaa takertumisemme ja kaipaava halumme maailmalliseen mielihyvään ei anna meille tyydytystä. Tämä on asian ydin. Tuollainen johtaa lisääntyvään tyytymättömyyteen ja psykologisesti hullumpiin reaktioihin.
Jos sinulla on viisautta sekä menetelmä käsitellä viiden aistin kohteita täydellisesti, niin että ne eivät tuota negatiivisia reaktioita, on OK että kosket niitä. Ja ihmisolentoina meidän tulisi kyetä arvioimaan itse kuinka pitkälle voimme mennä aistinautinnon kokemukseen ilman että se sekottaisi tai hämmentäisi meitä. Meidän tulisi arvoida asia itse; kysymys on täysin yksilöllisestä kokemuksesta. Se on kuin ranskalainen viini – jotkut ihmiset eivät voi ottaa sitä lainkaan. Vaikka he haluaisivatkin, heidän hermojärjestelmänsä rakenne ei salli sitä. Mutta muut ihmiset voivat ottaa vähän; toiset hieman enemmän; jotkut voivat ottaa paljon.
Haluan tietenkin että ymmärrätte miksi buddhalaiset kirjoitukset kieltävät täysin munkkeja ja nunnia juomasta viiniä. Se ei ole siksi että viini tai rypäleet olisivat pahoja. Rypäleet ja viiniköynnökset ovat kauniita; punaviinin väri on fantastinen. Mutta koska olemme tavallisia aloittelijoita vapautumisen polulla, jäämme helposti kiinni negatiiviseen energiaan. Tämä on syy. Ei niin että viini itsessään olisi paha. Tämä on hyvä esimerkki maailmasta luopumisesta.
Kuka oli se intialainen pyhimys joka joi viiniä? Muistatteko sen kertomuksen? En muista kuka hän oli, mutta tuo pyhimys meni baariin, joi ja joi kunnes baarinpitäjä lopulta kysyi häneltä, ”Milloin maksat?”. Pyhimys vastasi, ”Maksan kun aurinko laskee.”. Mutta aurinko ei laskenut ja pyhimys vain jatkoi juomistaan. Baarinpitäjä halusi hänen rahansa, mutta jollain tavalla pyhimys kontrolloi aurinkoa, eikä antanut sen laskea. Tämänkaltaiset korkeammat toteutumisen tasot – voimme kutsua niitä ihmeellisiksi tai esoteerisiksi – ovat meidän kaltaisten tavallisten ihmisten ymmärryksen ulkopuolella, mutta tämän tarinan pyhimys kykeni hallitsemaan aurinkoa ja joi kenties 30 gallonaa viiniä. Eikä hänen tarvinnut edes pissata!
Samsarasta luopuminen ei ole vain munkkien ja nunnien hommaa. Jokaisen joka etsii vapautumista tai valaistumista tarvitsee luopua samsarasta. Jos katsot omaa elämääsi, omia päivittäisiä kokemuksiasi, näet että olet koukussa pieniin mielihyvän kokemuksiin – me buddhalaiset pidämme tuollaista takertumista valtavana esteenä emmekä näe siinä paljoa arvoa. Kuitenkin, länsimainen tapa ajatella ”Minulla pitäisi olla parasta; suurinta”- on samankaltainen buddhalaiseen asenteeseemme että meillä tulisi olla paras, kestävin, täydellisin mielihyvä sen sijaan että käyttäisimme elämämme taistellaksemme itsellemme viinilasin tarjoaman mielihyvän.
Siksi sinun tarvitsee hylätä takertuva asenteesi ja muut hyödyttömät teot ja toteuttaa asiat jotka tekevät elämästäsi mielekkään ja vapautuneen.
En halua että ymmärrätte yksinomaan asian filosofisen puolen. Kykenemme tutkimaan omaa mieltämme ja ymmärtämään millainen mieli luo arkielämän ongelmat, eikä ole vaivan arvoinen, sekä objektiivisesti että subjektiivisesti. Tämä on meditaation tie, joka mahdollistaa meidän korjata asenteitamme ja tekojamme. Älä ajattele, ”Asenteeni ja tekoni tulevat aiemmasta karmasta, siksi en voi tehdä mitään.” Tuo on karman väärinymmärtämistä. Älä ajattele, ”Olen voimaton”. Ihmisolennoilla on voimaa. Meillä on voima muuttaa elämäntyyliämme, asenteitamme, tapojamme. Voimme kutsua tuota kapasiteettia buddhapotentiaaliksi, jumalpotentiaaliksi tai miksi tahansa. Tämän vuoksi buddhalaisuus on yksinkertaista. Se on universaali opetus jonka kaikki ihmiset voivat ymmärtää, olivatpa he uskonnollisia tai ei-uskonnolisia.
Samsarasta luopumisen vastakohta – sanoakseni asia toisinpäin – on sellainen äärimmäisyyksien mieli jollainen meillä on suurimman osan aikaa; takertuva, kaipaava mieli joka antaa meille mielen kohteista yliarvioidun projektion, jolla ei ole mitään tekemistä noiden kohteiden todellisuuden kanssa.
Tulisi ymmärtää, että buddhalaisuus ei sano että kohteilla ei ole lainkaan kauneutta. Niissä on kauneutta – kukalla on tietty kauneus, mutta tuo kauneus on vain tavanomaista, suhteellista. Kaipaava mieli kuitenkin projisoi kohteeseen jotakin joka on tavanomaisen tason tuolla puolen, jotain jolla ei ole mitään tekemistä tuon kohteen kanssa, jotakin joka hypnotisoi meidät. Tuo mieli on hallusinoiva, harhainen ja roikkuu kiinni väärinymmärretyssä kohteessa.
Ilman intensiivistä havainnointia tai itsetutkiskelevaa viisautta emme voi huomata tätä. Tästä syystä buddhalainen meditaatio sisältää tutkimista. Me kutsumme tällä tapaa tarkastelemista ”analyyttiseksi meditaatioksi”. Se käyttää logiikkaa ja filosofiaa. Joten buddhalainen filosofia ja psykologia auttavat meidä näkemään asiat tarkemmin. Siksi analyyttinen meditaatio on tieteellinen tapa tutkia omaa kokemustamme.
Lopuksi haluan teidän ymmärtävän että munkit ja nunnat eivät ole välttämättä lainkaan maailmasta luopuneita. Tämä on totta, eikö olekin? Buddhalaisuudessa puhumme pinnallisesta rakenteesta ja universaalista rakenteesta. Joten kun sanomme että munkit ja nunnat luopuvat maailmasta, tarkoitamme että me yritämme – siinä kaikki. Länsimaalaiset toisinaan ajattelevat että munkit ja nunnat ovat pyhiä. Me emme ole pyhiä; me vain yritämme. Tämä on kohtuullista. Älä jälleen yliarvioi tässä. Maallikot, munkit ja nunnat – me olemme kaikki buddhalaisen yhteisön jäseniä. Meidän tulisi ymmärtää toisiamme hyvin ja sitten päästää irti; jättää asiat niin kuin ne ovat. On epätervettä ylläpitää liian suuria odotuksia toisistamme.- Gigul216
Maailmasta luopumista voi lähestyä kahta kautta kokemuksen ja ei kokemuksen kautta, ei kokemukseen/kokemiseen liittyy laajoja asia kokonaisuuksia,tekniikoita ja valmiita asenteita (muiden kokemaa) ja tässä piilee ongelma. Jos meditaatiota ja hiljentymistä opetetaan ja opitaan tullaan "perille" eli koetaan tapahtuma "ajatuselämys" ja niin hyöty saadaan ja ymmärretään asian pointti, jos tämä sama jää maailmassa tapahtuvien asioiden suhteen vain tiedon ei kokemisen varaan ei voida nähdä kokonaisuutta ja näin ollen myös henkinen puoli ei voi kirkastua täyteen olemukseensa. Kokemisen kautta tapahtuva oppiminen vie pidemmälle ja varmempaan ymmärrykseen, periaatteena se että huomataan oleellinen kun on voitu maistaa epäoleellista. Aikanaan venäjällä vaikutti hurmoksellinen ryhmä hlystit (lähetään lystin pittoon) jonka jäsen mm. Rasputin oli, tuon ryhmän idea oli se että harjoittamalla (heidän tapauksessaan)ylenpalttisesti irstautta ja seksiä menettää se merkityksen ja ei enää vaikuta häiritsevästi heidän vaellukseensa, siis tätäkin kautta voi poistaa tarpeen ja halun(ego) olemalla rohkeasti ja määrätietoisesti fyysinen ja maallinen olento. Mitä selvemmin kokemuksen kautta ymmärtää epäoleellisen merkityksen sitä selvemmin oleellinen korostuu, se vaatii aikaa ja raskaan veron mutta tämä luonnollinen kasvu on mielestäni ratkaisevasti palkitsevampi kuin tekniikat,oppikirjat tai pelkkä ajatukseen turvaava "tieto" asioista.
- Sipoon Siddha
Gigul216 kirjoitti:
Maailmasta luopumista voi lähestyä kahta kautta kokemuksen ja ei kokemuksen kautta, ei kokemukseen/kokemiseen liittyy laajoja asia kokonaisuuksia,tekniikoita ja valmiita asenteita (muiden kokemaa) ja tässä piilee ongelma. Jos meditaatiota ja hiljentymistä opetetaan ja opitaan tullaan "perille" eli koetaan tapahtuma "ajatuselämys" ja niin hyöty saadaan ja ymmärretään asian pointti, jos tämä sama jää maailmassa tapahtuvien asioiden suhteen vain tiedon ei kokemisen varaan ei voida nähdä kokonaisuutta ja näin ollen myös henkinen puoli ei voi kirkastua täyteen olemukseensa. Kokemisen kautta tapahtuva oppiminen vie pidemmälle ja varmempaan ymmärrykseen, periaatteena se että huomataan oleellinen kun on voitu maistaa epäoleellista. Aikanaan venäjällä vaikutti hurmoksellinen ryhmä hlystit (lähetään lystin pittoon) jonka jäsen mm. Rasputin oli, tuon ryhmän idea oli se että harjoittamalla (heidän tapauksessaan)ylenpalttisesti irstautta ja seksiä menettää se merkityksen ja ei enää vaikuta häiritsevästi heidän vaellukseensa, siis tätäkin kautta voi poistaa tarpeen ja halun(ego) olemalla rohkeasti ja määrätietoisesti fyysinen ja maallinen olento. Mitä selvemmin kokemuksen kautta ymmärtää epäoleellisen merkityksen sitä selvemmin oleellinen korostuu, se vaatii aikaa ja raskaan veron mutta tämä luonnollinen kasvu on mielestäni ratkaisevasti palkitsevampi kuin tekniikat,oppikirjat tai pelkkä ajatukseen turvaava "tieto" asioista.
>>>Maailmasta luopumista voi lähestyä kahta kautta kokemuksen ja ei kokemuksen kautta,..
En ole varma puhummeko samasta asiasta. Ymmärtääkseni buddhalainen tapa on huomata että mikään maailmallinen kokemus tai objekti ei tuo pysyvää onnellisuutta, ei vaikka päivät pääksytysten kokisi. Olipa buddhalaisen harjoittajan elämäntapa mikä tahansa, pysyvän onnellisuuden ajatellaan löytyvän omasta mielestä, ei kokemuksista.
>>>Jos meditaatiota ja hiljentymistä opetetaan ja opitaan tullaan "perille" eli koetaan tapahtuma "ajatuselämys" ja niin hyöty saadaan ja ymmärretään asian pointti,...
Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja.
>>>tuon ryhmän idea oli se että harjoittamalla (heidän tapauksessaan)ylenpalttisesti irstautta ja seksiä menettää se merkityksen ja ei enää vaikuta häiritsevästi heidän vaellukseensa, siis tätäkin kautta voi poistaa tarpeen ja halun(ego) olemalla rohkeasti ja määrätietoisesti fyysinen ja maallinen olento. ...
Jos tuo toimisi, kaikki pornostarat ja prostituoidut olisivat jo valaistuneet spontaanisti. Oliko Rasputin pyhimys? Minä veikkaan että hän oli omien halujensa orjuuttama, kenties karismaattinen pappi jonka elämän loppusaldo näin buddhalaisessa mielessä jäi varsin köykäiseksi. Lähes kaikki buddhalaiset mestarit - traditioon katsomatta - ovat kulkeneet täysin toista, Buddhan viitoittamaa tietä. Intian nk. mahasiddhat kykenivät yhdistämään tavallisen työn ja henkisen kehityksen, mutta se edellyttääkin että mielen tasolla luovutaan maailmasta. - Gigul216
Sipoon Siddha kirjoitti:
>>>Maailmasta luopumista voi lähestyä kahta kautta kokemuksen ja ei kokemuksen kautta,..
En ole varma puhummeko samasta asiasta. Ymmärtääkseni buddhalainen tapa on huomata että mikään maailmallinen kokemus tai objekti ei tuo pysyvää onnellisuutta, ei vaikka päivät pääksytysten kokisi. Olipa buddhalaisen harjoittajan elämäntapa mikä tahansa, pysyvän onnellisuuden ajatellaan löytyvän omasta mielestä, ei kokemuksista.
>>>Jos meditaatiota ja hiljentymistä opetetaan ja opitaan tullaan "perille" eli koetaan tapahtuma "ajatuselämys" ja niin hyöty saadaan ja ymmärretään asian pointti,...
Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja.
>>>tuon ryhmän idea oli se että harjoittamalla (heidän tapauksessaan)ylenpalttisesti irstautta ja seksiä menettää se merkityksen ja ei enää vaikuta häiritsevästi heidän vaellukseensa, siis tätäkin kautta voi poistaa tarpeen ja halun(ego) olemalla rohkeasti ja määrätietoisesti fyysinen ja maallinen olento. ...
Jos tuo toimisi, kaikki pornostarat ja prostituoidut olisivat jo valaistuneet spontaanisti. Oliko Rasputin pyhimys? Minä veikkaan että hän oli omien halujensa orjuuttama, kenties karismaattinen pappi jonka elämän loppusaldo näin buddhalaisessa mielessä jäi varsin köykäiseksi. Lähes kaikki buddhalaiset mestarit - traditioon katsomatta - ovat kulkeneet täysin toista, Buddhan viitoittamaa tietä. Intian nk. mahasiddhat kykenivät yhdistämään tavallisen työn ja henkisen kehityksen, mutta se edellyttääkin että mielen tasolla luovutaan maailmasta.Viittaukseni hlysteihin oli esimerkki siitä puutumisesta jonka epäolennaisen toistaminen saa aikaan, heille se ei varmaankaan ollut se "tie" vaan keino päästä eroon häiritsevistä egonsa tarpeista jotta "tielle" päästäisiin ilman suurempia riippakiviä, tähän kuuluu tietysti se, ettei ajatukseen astu kokemattomuudesta johtuen >miltähän se tuntuisi jos kuitenkin vähän ja sillee
- tao
Sipoon Siddha kirjoitti:
>>>Maailmasta luopumista voi lähestyä kahta kautta kokemuksen ja ei kokemuksen kautta,..
En ole varma puhummeko samasta asiasta. Ymmärtääkseni buddhalainen tapa on huomata että mikään maailmallinen kokemus tai objekti ei tuo pysyvää onnellisuutta, ei vaikka päivät pääksytysten kokisi. Olipa buddhalaisen harjoittajan elämäntapa mikä tahansa, pysyvän onnellisuuden ajatellaan löytyvän omasta mielestä, ei kokemuksista.
>>>Jos meditaatiota ja hiljentymistä opetetaan ja opitaan tullaan "perille" eli koetaan tapahtuma "ajatuselämys" ja niin hyöty saadaan ja ymmärretään asian pointti,...
Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja.
>>>tuon ryhmän idea oli se että harjoittamalla (heidän tapauksessaan)ylenpalttisesti irstautta ja seksiä menettää se merkityksen ja ei enää vaikuta häiritsevästi heidän vaellukseensa, siis tätäkin kautta voi poistaa tarpeen ja halun(ego) olemalla rohkeasti ja määrätietoisesti fyysinen ja maallinen olento. ...
Jos tuo toimisi, kaikki pornostarat ja prostituoidut olisivat jo valaistuneet spontaanisti. Oliko Rasputin pyhimys? Minä veikkaan että hän oli omien halujensa orjuuttama, kenties karismaattinen pappi jonka elämän loppusaldo näin buddhalaisessa mielessä jäi varsin köykäiseksi. Lähes kaikki buddhalaiset mestarit - traditioon katsomatta - ovat kulkeneet täysin toista, Buddhan viitoittamaa tietä. Intian nk. mahasiddhat kykenivät yhdistämään tavallisen työn ja henkisen kehityksen, mutta se edellyttääkin että mielen tasolla luovutaan maailmasta.Sanot
>>Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja. >>
Lyhyesti ja monta mutkaa oikaisten: on tutkimuksia jotka implikoivat että se kokemus jota buddhalaiset nimittävät nirvanaksi, satoriksi tai valaistumiseksi jne.., on aivojen rakenteelle ja toimintatavalle ominainen, ei mitenkään buddhalainen.
Kokemuksen voi aiheuttaa fyysinen tila esim. sokeritasapaino, väsymys mutta sen voi aikaansaada myös pitkäaikainen meditaation harjoittaminen.
Lainaan erästä kohtaa eräästä tutkimuksesta:
”[Austinin] mukaan vuosia kestävä rauhoittumiseen tähtäävä meditaatioharjoitus saa hiipumaan pois itsekeskeiset toimintatavat. Meditoijan mieli puhdistuu ja vähitellen hän kokee pieniä oivalluksia ja lopulta syvällisen todentuntuisen ymmärryksen. Meditoija päästää irti sisäisestä minän tuntemuksesta. Tiettyjä otsalohkon ja limbisen järjestelmän hedelmättömiin suunnitelmiin ja valvojan tehtäviin käytettyjä toimintoja ei enää tarvita.....”
Yhteistä kokemukselle on äärimmäisen miellyttävyyden ja ekstaattisuuden lisäksi
1. Ykseys, kokija ei ole erillään kokemuksesta
2. Sanoinkuvaamattomuus
3. Tiedollinen luonne, kokija tuntee saavansa jonkinlaista tietoa maailmankaikkeuden perusolemuksesta; voisi ehkä puhua ymmärtämisestä
4. Ajan ja paikan havainnon muutokset
5. Kokemuksen vaikutus ihmisen elämään
Se miten kokemus tulkitaan - kokemus sinänsä on kuvailemisen ja käsitteiden ulkopuolella – riippuu kokijan uskonnollisesta viitekehyksestä, ts. mm. siitä uskooko hän Jumalaan ja millaiseen Jumalaan uskoo. Kokija on tilassa, jossa ei ole käsitteitä.
Se miten kokemus vaikuttaa ihmisen elämään riippuu tietysti siitä, miten kokemus tulkitaan.
Pelkkä ekstaattisen kokemuksen tavoittelu on minun ajatteluni mukaan jonkinlaista extreme-lajin harrastamista. Meditaatio on väline, jokaista välinettä ihminen osaa myös väärinkäyttää, jolloin kyseessä on ”meditaatio”.
Myös buddhalaisuuteen kuuluu abstrakti filosofinen teoretisointi, mutta sillä on myös käytännön ulottuvuus. Buddhalaiset opettajat eivät yleensä tyrkytä sanomaansa oppeina vaan löytöinä.
Älyllinen pohtiminen tietenkään ei vapauta asioihin takertumisesta mutta saattaa vaikuttaa siihen miten mystinen / uskonnollinen kokemus tulkitaan. - Mamaki
tao kirjoitti:
Sanot
>>Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja. >>
Lyhyesti ja monta mutkaa oikaisten: on tutkimuksia jotka implikoivat että se kokemus jota buddhalaiset nimittävät nirvanaksi, satoriksi tai valaistumiseksi jne.., on aivojen rakenteelle ja toimintatavalle ominainen, ei mitenkään buddhalainen.
Kokemuksen voi aiheuttaa fyysinen tila esim. sokeritasapaino, väsymys mutta sen voi aikaansaada myös pitkäaikainen meditaation harjoittaminen.
Lainaan erästä kohtaa eräästä tutkimuksesta:
”[Austinin] mukaan vuosia kestävä rauhoittumiseen tähtäävä meditaatioharjoitus saa hiipumaan pois itsekeskeiset toimintatavat. Meditoijan mieli puhdistuu ja vähitellen hän kokee pieniä oivalluksia ja lopulta syvällisen todentuntuisen ymmärryksen. Meditoija päästää irti sisäisestä minän tuntemuksesta. Tiettyjä otsalohkon ja limbisen järjestelmän hedelmättömiin suunnitelmiin ja valvojan tehtäviin käytettyjä toimintoja ei enää tarvita.....”
Yhteistä kokemukselle on äärimmäisen miellyttävyyden ja ekstaattisuuden lisäksi
1. Ykseys, kokija ei ole erillään kokemuksesta
2. Sanoinkuvaamattomuus
3. Tiedollinen luonne, kokija tuntee saavansa jonkinlaista tietoa maailmankaikkeuden perusolemuksesta; voisi ehkä puhua ymmärtämisestä
4. Ajan ja paikan havainnon muutokset
5. Kokemuksen vaikutus ihmisen elämään
Se miten kokemus tulkitaan - kokemus sinänsä on kuvailemisen ja käsitteiden ulkopuolella – riippuu kokijan uskonnollisesta viitekehyksestä, ts. mm. siitä uskooko hän Jumalaan ja millaiseen Jumalaan uskoo. Kokija on tilassa, jossa ei ole käsitteitä.
Se miten kokemus vaikuttaa ihmisen elämään riippuu tietysti siitä, miten kokemus tulkitaan.
Pelkkä ekstaattisen kokemuksen tavoittelu on minun ajatteluni mukaan jonkinlaista extreme-lajin harrastamista. Meditaatio on väline, jokaista välinettä ihminen osaa myös väärinkäyttää, jolloin kyseessä on ”meditaatio”.
Myös buddhalaisuuteen kuuluu abstrakti filosofinen teoretisointi, mutta sillä on myös käytännön ulottuvuus. Buddhalaiset opettajat eivät yleensä tyrkytä sanomaansa oppeina vaan löytöinä.
Älyllinen pohtiminen tietenkään ei vapauta asioihin takertumisesta mutta saattaa vaikuttaa siihen miten mystinen / uskonnollinen kokemus tulkitaan.Lyhyesti ja monta mutkaa oikaisten: on tutkimuksia "Kokemuksen voi aiheuttaa fyysinen tila esim. sokeritasapaino, väsymys mutta sen voi aikaansaada myös pitkäaikainen meditaation harjoittaminen. "
Diabeetikkoläheiselläni on ollut hyvinkin vaikuttavia kokemuksia matalan verensokerin aikana, mutta ei hän silti ole valaistunut. = o D
Valaistumiskokemus suurempi, pysyvämpi muutos. - tao
Mamaki kirjoitti:
Lyhyesti ja monta mutkaa oikaisten: on tutkimuksia "Kokemuksen voi aiheuttaa fyysinen tila esim. sokeritasapaino, väsymys mutta sen voi aikaansaada myös pitkäaikainen meditaation harjoittaminen. "
Diabeetikkoläheiselläni on ollut hyvinkin vaikuttavia kokemuksia matalan verensokerin aikana, mutta ei hän silti ole valaistunut. = o D
Valaistumiskokemus suurempi, pysyvämpi muutos.tutkimusotettasi, se mihin viittasin liittyi hieman suurempaan joukkoon kuin 1 havainto.
Lisäksi en sanonut että _jokainen_ sokeritasapaino-ongelma aiheuttaa kokemuksen, joka kokemuksellisilta piirteiltään - vaikka ei olekaan kuvailtavissa- on valaistumiskokemuksen tapainen.
Eli voihan olla että on olemassa joitakin jotka ovat joskus saanut sokeritasapaino-ongelman takia kokemuksen, joka lähestyy piirteiltään sitä jota buddhalaiset kuvaavat kun puhuvat valaistumisesta. Vai sulkeeko tutkimuksesi tämän mahdollisuuden pois?
Jos maltat lukea uudelleen, en aliarvioinut valaistumiskokemusta enkä myöskään meditaatiota periaatteessa.
Luulit minun väittäneen jotain mitä en väittänyt.
Otetaan nyt vain rauhallisesti. - Gigul216
tao kirjoitti:
Sanot
>>Itse en näe että ainakaan buddhalaisen meditaation 'tavoitteena' olisi mikään 'ajatuselämys' tai edes mikään 'elämys'. Niitä ihmiset jahtaavat vapaa-aikanaan tulematta sen tyytyväisemmiksi. Kokemusten haluaminen on este meditaatiolle. Perimmäistä todellisuutta ei voi ymmärtää käsitteellisellä mielellä, koska todellisuus on mitä on ja mielen tuottamat käsitteet vain tyhjiä symboleja. >>
Lyhyesti ja monta mutkaa oikaisten: on tutkimuksia jotka implikoivat että se kokemus jota buddhalaiset nimittävät nirvanaksi, satoriksi tai valaistumiseksi jne.., on aivojen rakenteelle ja toimintatavalle ominainen, ei mitenkään buddhalainen.
Kokemuksen voi aiheuttaa fyysinen tila esim. sokeritasapaino, väsymys mutta sen voi aikaansaada myös pitkäaikainen meditaation harjoittaminen.
Lainaan erästä kohtaa eräästä tutkimuksesta:
”[Austinin] mukaan vuosia kestävä rauhoittumiseen tähtäävä meditaatioharjoitus saa hiipumaan pois itsekeskeiset toimintatavat. Meditoijan mieli puhdistuu ja vähitellen hän kokee pieniä oivalluksia ja lopulta syvällisen todentuntuisen ymmärryksen. Meditoija päästää irti sisäisestä minän tuntemuksesta. Tiettyjä otsalohkon ja limbisen järjestelmän hedelmättömiin suunnitelmiin ja valvojan tehtäviin käytettyjä toimintoja ei enää tarvita.....”
Yhteistä kokemukselle on äärimmäisen miellyttävyyden ja ekstaattisuuden lisäksi
1. Ykseys, kokija ei ole erillään kokemuksesta
2. Sanoinkuvaamattomuus
3. Tiedollinen luonne, kokija tuntee saavansa jonkinlaista tietoa maailmankaikkeuden perusolemuksesta; voisi ehkä puhua ymmärtämisestä
4. Ajan ja paikan havainnon muutokset
5. Kokemuksen vaikutus ihmisen elämään
Se miten kokemus tulkitaan - kokemus sinänsä on kuvailemisen ja käsitteiden ulkopuolella – riippuu kokijan uskonnollisesta viitekehyksestä, ts. mm. siitä uskooko hän Jumalaan ja millaiseen Jumalaan uskoo. Kokija on tilassa, jossa ei ole käsitteitä.
Se miten kokemus vaikuttaa ihmisen elämään riippuu tietysti siitä, miten kokemus tulkitaan.
Pelkkä ekstaattisen kokemuksen tavoittelu on minun ajatteluni mukaan jonkinlaista extreme-lajin harrastamista. Meditaatio on väline, jokaista välinettä ihminen osaa myös väärinkäyttää, jolloin kyseessä on ”meditaatio”.
Myös buddhalaisuuteen kuuluu abstrakti filosofinen teoretisointi, mutta sillä on myös käytännön ulottuvuus. Buddhalaiset opettajat eivät yleensä tyrkytä sanomaansa oppeina vaan löytöinä.
Älyllinen pohtiminen tietenkään ei vapauta asioihin takertumisesta mutta saattaa vaikuttaa siihen miten mystinen / uskonnollinen kokemus tulkitaan.Ihmisen tietoisuus on "pitkän juoksun tulos" ja tämä kehitys ei ole lähellekkään täydellistä, laajat alueet ihmismielestä ovat hämärän peitossa. Meditaatiossa voi olla kysymys dissosiaation osittaisesta poistumisesta, eli vahvasti kansanomaistettuna arkiminän ja aliminän(piilotajunta) yhteistyön ja yhteistoiminnan vilkastumisesta. Rationaalisen ihmisen misoneismi on ymmärrettävää ja sillä on historialliset syyt, tietoisuus on hyvin äskettäinen luonnon saavutus ja on edelleen >kokeellisessa< tilassa ja siksi hauras ja uhattu ja helposti vahingoittuva, näin siis tietoisuuden yhtenäisyys (arki/aliminä) on hauras ja uhanalainen asia. Meditaatiossa (pitkälle pääseet mestarit) nämä kaksi osa-aluetta psyykkeessämme pääsevät kommunikoimaan assosioimaan keskenään ja tämä täysi yhteys edes hetkellinen sellainen, saa "kokonaisen psyykeen" avulla meditoijjan toiselle tasolle "kultaiseen tilaan". Kyseessä ei tarvitse olla mitään yliluonnollista siinä merkityksessä kuin se ymmärretään yleisesti vaan kysymys on luonnollisesta tilasta joka on ollut savuttamaton (osaksi, luonnon kansoista tarinaa olisi erikseen)tai hävinyt rationaalisen toiminnan ja maailmamme muuttumisen myötä.
- Qadesha
Gigul216 kirjoitti:
Ihmisen tietoisuus on "pitkän juoksun tulos" ja tämä kehitys ei ole lähellekkään täydellistä, laajat alueet ihmismielestä ovat hämärän peitossa. Meditaatiossa voi olla kysymys dissosiaation osittaisesta poistumisesta, eli vahvasti kansanomaistettuna arkiminän ja aliminän(piilotajunta) yhteistyön ja yhteistoiminnan vilkastumisesta. Rationaalisen ihmisen misoneismi on ymmärrettävää ja sillä on historialliset syyt, tietoisuus on hyvin äskettäinen luonnon saavutus ja on edelleen >kokeellisessa< tilassa ja siksi hauras ja uhattu ja helposti vahingoittuva, näin siis tietoisuuden yhtenäisyys (arki/aliminä) on hauras ja uhanalainen asia. Meditaatiossa (pitkälle pääseet mestarit) nämä kaksi osa-aluetta psyykkeessämme pääsevät kommunikoimaan assosioimaan keskenään ja tämä täysi yhteys edes hetkellinen sellainen, saa "kokonaisen psyykeen" avulla meditoijjan toiselle tasolle "kultaiseen tilaan". Kyseessä ei tarvitse olla mitään yliluonnollista siinä merkityksessä kuin se ymmärretään yleisesti vaan kysymys on luonnollisesta tilasta joka on ollut savuttamaton (osaksi, luonnon kansoista tarinaa olisi erikseen)tai hävinyt rationaalisen toiminnan ja maailmamme muuttumisen myötä.
>tietoisuus on hyvin äskettäinen luonnon saavutus
Itse pidän tietoisuutta mahdollisesti hyvinkin vanhana ilmiönä, kenties yhtä vanhana kuin koko universumi.
Itsetietoisuus taas eli egon kautta pelailu on varmasti eri asia... - Gigul216
Qadesha kirjoitti:
>tietoisuus on hyvin äskettäinen luonnon saavutus
Itse pidän tietoisuutta mahdollisesti hyvinkin vanhana ilmiönä, kenties yhtä vanhana kuin koko universumi.
Itsetietoisuus taas eli egon kautta pelailu on varmasti eri asia...Aivan, tarkoitan tässä tietoisuudella sitä ominaisuutta jota tuo arkiminän ja aliminän(alitajunnan) "yhteispeli" kokonaisuus edustaa ja on, sillä kokonaisuudella voi saavuttaa/oivaltaa jotain siitä kokonaisuudesta joka on se Lopullinen Idea/Alffa ja Omeqa/Alkujuuremme ja sehän on ollut aikojen alusta koska se on se.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Putin hoiti Suomen natoon ja myös Ruotsin
Iso kiitos Vladimir Putinille. Hänen ansiosta pääsemme nyt Natoon. Putin halusi Naton lähelle ja nyt sai. Voimme tästä kiittää vain Putinia.6437907Niinistö teki hetkessä Suomesta Venäjän ydinaseiden maalitaulun
Kaiken lisäksi mies vielä lällätteli Putinille eilisessä tiedotustilaisuudessa ja käski katsomaan itseään peiliin. Kyllä vähän asiallisempaa käytöstä4512190Voi Stefu ja sun kiivas luonteesi
Sielä lentelee ullakkohuoneiston ikkunasta daamin vaatteet ja matkalaukut pitkin pihaa. Toisaalta,en ihmettele yhtään että tämä suhde päättyi näin,kyl2282092- 1431668
Veikkaus: Miten The Rasmus pärjää Euroviisuissa?
Euroviisuhuuma on ylimmillään, kun Suomi ja The Rasmus taistelee biisillään Jezebel. Bändi on tikissä, kunhan Lauri Ylösen ääni kantaa. Mitä veikka511224Ohhoh! Martina Aitolehti ja seurapiirihurmuri-Jesper ekassa yhteiskuvassa - Sutinaa Mallorcalla!
Martina Aitolehti ja seurapiirijulkkis-Jesper nauttivat toisistaan varsin vauhdikkaissa merkeissä Mallorcalla. Aitolehti ei ole esitellyt rakastaan vi251205Stefanilta tuli taas karu totuus Sofiasta
Marokkolainen h*o*ra! Voi tsiisus kun mulla on hauskaa! Lumput lentää ikkunasta kun Stefu raivoaa h*uralleen🤣🤣🤣 Nyt ne popparit tulille, tästä tule981075Ootko onnellinen kun ei tarvitse
nähdä tätä tyhmää naamaa enää koskaan? Multa se särkee sydämen, mutta minkäs teen. Vaikka olisi kuinka sinnikäs eikä hellittäisi, se ei aina auta.65829Steppuli veressä
Seiskan lööpissä Steppulilla naama ja nyrkit veressä. Ei tainnut ihan kamojen pihalle paiskominen riittää. Onkohan pistänyt kämpän tuusannuuskaks.54724Oletko nähnyt eroottiset kohuleffat? Fifty Shades Of Grey -trilogia tv:stä
Fifty Shades -trilogia starttaa, kun nuori opiskelijanainen Anastasia tapaa rikkaan liikemiehen. Seksisuhdehan siitä starttaa, höystettynä sadistisill6715