tämä elämä
toisinaan vieras
toisinaan valloittava
voikukka seinän vierustalla
kevät kutsuu
lämmöllään
ajaa pois viimeisillä lumihiutaleillaan
tämä elämä
tämä kevät
tekee rakkauden kerjäläiseksi
jos olisit voikukka
poimisin sinut
varoen
rikkomasta sitää jota niin kaipasin
toisinaan vieras
toisinaan valloittava
voikukka seinän vierustalla
kevät kutsuu
lämmöllään
ajaa pois viimeisillä lumihiutaleillaan
tämä elämä
tämä kevät
tekee rakkauden kerjäläiseksi
jos olisit voikukka
poimisin sinut
varoen
rikkomasta sitää jota niin kaipasin
Vastaukset 9
Vanhimmat
Terve liona
rakkaus
sitä sinulle toivon
syvältä
sydämestäni
kauniisti kynäsi
hellän kätesi
huomassa
rakkauden aarteita
haastaa
elämänpuu
vielä tavoittaa
antaa sinullekin
enemmän
kuin arvaatkaan
tiedät minut
älä sano nimeäni
katoan taas
toivon kaikkea hyvää
En tiedä nimeäsi mutta tapasi kirjoittaa antaa vihjeen. Siitä onkin jo kulunut aikaa, ehkä parikin vuotta kun sinusta viimeksi kuulin.
"Kiitos kulkija" kauniista vastauksestasi!
Tämä on hirmuisen nätti runo! Ihana.
Kiitos, näin jäljestä päin huomasin että olisi pitänyt lukea muutaman kerran läpi ennen tänne laittoa.
Minulla on nurtsilla keväisin paljon voikukkaa ja en voi sanoa ilahtuvani katsellessani niiden rehottavan, mutta tämä teksti taas toi keltaiselle auringon ja lämmön sävyt ja niissä mieli lepää.
Niin, ei ne aina viehätä mutta kun pitkän talven jälkeen
näkee voikukan niin se näky on ainakin mulle tervetullut.
Kevään varovainen herätys.
Lisään vielä etten pidä keltaisista vaatteista, muistan joskus lapsena/nuorena
äiti osti mulle keltaisen myssyn. Laitoin sen päälleni kouluun lähtiessä mutta
heti nurkan takana sulloin sen koululaukkuuni, niin sitä väriä vihasin.
ja vielä tärkein, kiitos kommentista!
Kaunis ja herkkä runo, joka ottaa lukijan valtaansa heti ensimmäisen säkeen monivivahteisella kuvailulla.
Aihe polveilee nopeasti ja yllättävästi ensisäkeen aforistisesta tunnelmasta voikukkaan, kevään airueeseen. Näin rakentuu miellyttävä vastapaino, tai kontrasti, joka sitoo lukijan mielenkiinnon.
Kaunis runollinen sanaleikki jatkuu lumihiutaleen, ja kevään kautta, elämään ja rakkauteen.
Ihailen tällaista sanaleikillä saavutettua tunnelmaa runossasi. Jotenkin näillä sana- ja lauserakenteilla luot sellaisen keväisen tunteen, joka pyrähtelee ja kisailee runossasi, kuin keväinen västäräkki aurinkoisessa rantakivikossa.
Runollinen luovuus, ja luova runollisuus säteilee runossasi, lämmittäen lukijansa mieltä ja johdattaen sen yhä keväisempiin tunnelmiin.
Onhan se kaunis,
kukka keväinen tuo.
Kaunis, kuin runosi,
se tunteen keväisen luo.
Kiitos runostasi Liona
Ceero, löydät aina jotain kaunista sanottavaa. Silloinkin kun itse olen epävarma sisällön ja puhtaan grammatiikan suhteen ja kadun etten kirjoittanut ensin paperille ja muokannut.
Kiitos sanoistasi joilla saat minut uskomaan enempi itseeni.