Hei! Olen jo 56 mies, aikoinani paloin loppuun narsismin uhrina ja työriippuvuussairauteen. Siitä jo paljon vuosia, olen jo toipunut ja opetellut tunteita ja ehdollistamatonta rakkautta. Tukihlötyötä olen myös tehnyt. Olen tk eläkkeellä (siitä kiitos) Mutta yksinäisyys.. kaipaan ihmistä rinnalleni. Onko minulle sellaista varattuna? Tulen hyvin toimeen itekseni, laitan ruokani ja pesen mattoni, keitän hilloni ja pidän itsestäni huolta, mutta rinnallakulkija puuttuu. Saanko lapsiini yhteyden, saavatko he elämänsä ja asiansa kuntoon. Tyttäreni äiti ei anna tytön pitää yhteyttä minuun, Minun oma poikani on särkynyt, sekakäyttöä ym. Kärsin, koska he ovat minulle rakkaita. Sukuni jouduin hylkäämään vuosia sitten, oli vainoamista.
Sagamar
Vieläkö onni
1<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nostan tätä, jospa tämä huomattaisi. Vai onko niin solmuja, ettei tule vastauksia