Masennuslääkkeet on tämän ajan muotilääke. Kun ollaan tehty tai jätetty tekemättä jotain, ja syyllisyys ja paha olo kalvavat mennään lääkärille ja pyydetään jotain... Kuinka usein kuulet lääkärin kertovan pääsivuvaikutuksesta eli mieltä hajoittavasta ominaisuudesta? Tai siitä että (ainakin) vanhakantaiset masennuslääkkeet reagoivat tiettyjen (pitkä lista) ruoka-aineitten kanssa, aiheuttaen tukoksia, katkoksia ja pahimmassa tapauksessa täysstopin...
Tai siitä että masennus on kiireen ja merkityksettömyyden jatkumo, joka seuraa jos ei syö eikä nuku (lepää). Myös alkoholi edistää asiaa, sillä alkoholi tykkää aivoista, ja kaikista muista vitamiineista mitä kehossa piileksii. Entä kuinka monta "terapeuttia" tarvitaan sabotoimaan kiltin mutta niin ahdistuneen ihmisen mieli? Kuinka monta lääkettä, kapselia, purkkia, tablettia ja "miltä sinusta nyt tuntuu?" tyhjänpäiväisyyttä (kiinnostaapa niitä oikeasti...)tarvitaan että ihminen löytää oikeita ja kivoja harrastuksia itselleen, mahdollisesti jopa Elämän? Jotta ihminen tajuaa olevansa tässä ja nyt ja täynnä oman elämänsä mahdollisuuksia?
Mielestäni hyvät teot ovat parasta masennuslääkettä ja hyvä teko itseä kohtaan on mm.opetella elämään omaa elämäänsä sovussa, rauhassa ja rakkaudessa.
Joulurauhaa ja tasapainoa!
Tai siitä että masennus on kiireen ja merkityksettömyyden jatkumo, joka seuraa jos ei syö eikä nuku (lepää). Myös alkoholi edistää asiaa, sillä alkoholi tykkää aivoista, ja kaikista muista vitamiineista mitä kehossa piileksii. Entä kuinka monta "terapeuttia" tarvitaan sabotoimaan kiltin mutta niin ahdistuneen ihmisen mieli? Kuinka monta lääkettä, kapselia, purkkia, tablettia ja "miltä sinusta nyt tuntuu?" tyhjänpäiväisyyttä (kiinnostaapa niitä oikeasti...)tarvitaan että ihminen löytää oikeita ja kivoja harrastuksia itselleen, mahdollisesti jopa Elämän? Jotta ihminen tajuaa olevansa tässä ja nyt ja täynnä oman elämänsä mahdollisuuksia?
Mielestäni hyvät teot ovat parasta masennuslääkettä ja hyvä teko itseä kohtaan on mm.opetella elämään omaa elämäänsä sovussa, rauhassa ja rakkaudessa.
Joulurauhaa ja tasapainoa!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tiesitkö, kirjoittaja, että masennus on sairaus ja pahimmillaan vakava sellainen, joka ilman asianmukaista hoitoa saataa johtaa ennenaikaiseen kuolemaan. Vakava masennus tarvitsee asianmukaisen lääkehoidon (muun hoidon lisäksi) siinä missä esim. verenpainetauti tai astma. Nykyaikaset masennuslääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta eivätkä sekoita mieltä. Mistä lienet moisen harhakäsityksen omaksunut? Vai oliko tarkoituksesi kenties lisätä sairaudestaan muutoinkin riittävästi kärsivien ihmisten ahdistusta?
Jep. Valitettavasti tämä mieltä hajoittava ominaisuus (hypomania)on fakta ja ihmiset jotka OIKEASTI kärsivät eivät näistä lääkkeistä saa apua. Siis vaikeasti masentuneet. Lievään melankoliaan ja alavireeseenhän näitä "ihmepillereitä" voikin sitten vetää, kuten dopingissakin kaikenlaisia aineita vedetään että meno jatkuisi. Sitäpaitsi luitko edes koko jutskaa? Asiat riippuu tilanteista ja väärä eläminen vie ennenaikaiseen hautaan, söi niitä mömmöjä sitten eli ei. Parempi opettaa lapsi kalastamaan kuin syömään ikänsä toisten lautasilta. Tajusitko? Toivottavasti. Syillä on seurauksensa, ja erilaiset "mielisairaudet" saattavat vain olla välivaiheita omaan elämään. Suruun, epätoivoon ja vihaan ei kannata ripustautua mutta ei niitä tarvitse pelätäkään. Eikä kukaan voi määritellä itseä paitsi itse. Ja mahdollisesti Jumalan kaikkinäkevä katse.Ihminen on kuin pelto. Vaikka ei aina jotain kylväisikään saattaa se sieltä silti löytyä, hyvässä tai pahassa. Toivottavasti sinua kohtaa onni omassa onnettomuudessasi sillä onni on elämistä, ratkaisujen tekoa ja muita kunnioittavia itseä miellyttäviä valintoja.
KAIKKI tulee Jumalalta. VALINNAN tekee ihminen.
Kuule, sinä, puhut nyt ns. vanhanaikaisten masennuslääkkeiden vaikutuksesta. nykyiset serotoniini tai setraniili jms. valmisteet eivät aiheuta hypomaniaa, paitsi ehkä yliannostuksina. Serotoniini voi joskus olla ainoa apu saada aivokemiat tasapainoon, masennus kuin johtuu aivojen välittäjäaineiden epätasapainosta. Sinä taas puhut kuin masennus olisi itseaihutettua tai jopa valinta tai asenne. kyllä masennusta voi edes auttaa omalla asenteella, mutta se on vain luotsaavaa, masennusta kohti tai siitä pois. Oikeastaan masennukseen voi ajatella itsensä, muttei siitä pois. Itse perkeleen sisukkaasti yritin sitä n. 4 vuotta. Tahdonvoiman takia, vaikka lähes kaikki elämän vittumaisuudet sattuivat kohdalleni, en vajonnut pohjalle, mutta en myöskään pystynyt laulamaan itseäni ylös siitä suosta. Konkreettista apua siinä tarvittiin, kättä pitempää, rämeen reunalle asti, ja siitä on hyvä itse ponnistaa loppuun.
Ihan kivaa filosofointia juttusi ovat. Niistä vaan jää sellainen maku ettet ole ollut todella lähikosketuksissa masennuksen kanssa ja uhosi on yksinkertaistavan päättelyketjun tuloksena syntynyttä idealismia. Tai sitten olet todella nuori, kork. puolen vuoden (lievän) "masennuksen" sairastanut. (Jokainen kokee lyhyitä, ja josku pidempiäkin masennuskausia, depressio sairautena on eri asia. Eikun sähkö vaan vinkumaan korvissa meille hulluille ;) ) Ja toisaalta oivalluksen voitonriemuinen naistenlehdestä ja meditatiokirjoista omaksuttu mielipiteesi kuulostaa tyypilliseltä hypomaaniselta haihatukselta. Ehkä masennuslääkkeitä turhaan syömällä tulee sellaiseksi. Eihän masennuslääkkeitä toki apeuteen tai suruun tarvitse heti syödä.
Cool! Just tolleen kun Tuitura olisin halunnu sanoo, mut en äkkiä keksinyt. Thanks and keep going!
Vanhakantaisten masennuslääkkeiden kanssa on olemassa ruokarajoituksia, ei uudempien, kuten jo kerroin. Luepas mitä ne lääkkeet oikeasti aiheuttavat (=päävaikutteiset sivuvaikutukset). Masennus johtuu aivojen kemiallisesta epätasapainosta ...kuten heikosta itsetunnosta ja -arvostuksesta. Tai kunniantunnottomuudesta (ihminen joka ei välitä mistään, opinko puutteen takia mene tiedä...) Tai huomionhakuisuudesta, edes SILLÄ tavalla...
Ah, ja kiitos Luojalle Kaikkivaltiaalle että oma tieni on päivä päivältä valoisampi. Tarkkana niitten lääkärien ja diagnoosien kanssa. Toisista on suorastaan apua ja iloa mutta toiset sitten taas... En viitsi haavoittaa ikävillä sanoilla koska se ei ole uuden elämäni mukaista (entinen spreijasi, hajotti ja sytytteli nuotioita ja halusi oikeastaan kuolla pois tai ainakin tappaa tai lopettaa jotain... monta vuotta...) sillä aion olla Jumalan kanssa väleissä ja toivoa että Pyhyys koskettaa kaikkia meitä että elämä olisi lämpöä ja iloa ja jotain mitä ei kukaan voi ottaa meiltä pois. Eikä tätä asiaa voi kukaan ottaa multa pois.
Tosiasia on, että useamman kuin yhden lääkärin suusta olen kysyttyäni kuullut että markkinavoimat tämänkin masennuslääkeasian takana jyllää. Ja jos ei itselläsi ole varaa lääkkeisiin niin kyllähän valtionapu maksaa. Kuin myös sen (eräille niin)hyödyttömän ja (toisille suorastaan) vaarallisen terapian. Kun yhteistä hyvää (=aika eurot) voisi käyttää paljon rakentavamminkin... Paras terapia mitä olen saanut, oli (yleis-)lääkärin hieman nuhteleva kysymys siitä että haluanko elää elämäni peppu maata viistäen vai jokseenkin onnellisena...? En ole itse (muun kuin oman elämäni)parantaja ja toivonkin että jokainen läheisriippuvainen, päihdeongelmainen, tyhjä ja vihainen ihminen saisi PALJON rakkautta osakseen tai edes pienen tuulenvireen omaan hiillokseensa saadakseen kokea lämmön ja valon ennen ruumiillista kuolemaansa. (Tiesitkö muuten että nyt kannattaa sijoittaa niihin RAHASTOIHIN jotka valmistavat sinunkin masennuslääkkeesi;)(Samoihin joihin eräskin ennen kuolemaansa mielisairaalan lattialla sydänpysähdykseen kummallakin tavalla sijoitti, no leski nauttinee vieläkin tuotoista "tapauksen" poistuttua...) Paljon tuottoa helpolla ja "iloisella" tavalla...
Ehkä tulevat sukupolvet vähä vähältä oppivat oikeaa yhteisyyttä ja sisarhenkeä, ja sen että muualta tuleva ei välttämättä ole kauheaa ja pahaa, jotta kenestäkään ei tulisi tässä elämässä pelossa elävää kiusattua. Ja usko pois kultaseni, tässä ei ole mitään Filosofiaa takana...
Pyhä Henki rakastaa kaikkia ja asettuu aina tarvitsevaan. Valoa ja lämpöä :)Meitä Rakastetaan!
Ensinnäkin voisit kirjoittaa selkeämmin. Menetät yleisöä epäselvällä esityksellä...
Mutta asiaan. Tekstisi vaikutti lääkkeiden, psykologian ja terapian teilaamiselta. Kritiikki on hyvästä mutta sen pitäisi olla perusteltua eikä asioiden hyviä puolia pidä unohtaa. Kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille mutta useimmille voidaan löytää sopiva ja se helpottaa oloa. Psykologiassa on puutteensa mutta se onkin tieteenä nuori. Jo nyt se auttaa joitakin. Eikä jumalakaan auta kaikkia. Terapian laatu riippuu paljon terapeutista ja vielä enemmän potilaasta. Kuten lääkkeetkin, kaikki eivät sovi kaikille.
Ensimmäisen kappaleen "psykologiasi" on raskaasti pielessä. Yksinkertaistat liikaa. Luonne voi altistaa masennukselle mutta masennus voi myös muuttaa luonnetta. Minä menetin itsetuntoni, itsearvostukseni ja kunniantuntoni vasta kun olin alkanut sairastaa masennusta. Huomiota aloin hakea vasta kun tajusin olevani sairas. Kokemukseni mukaan näin on useimpien (vakavasta)masennuksesta kärsivien laita. Meitä ei kannata syyllistää tyyliin "masennus on oma vikasi" (paitsi jos haluaa ajaa meitä itsetuhoon).
On sinulla selvästi asiaakin. Sano se myös selvästi.
Ei masennus olekaan oma vika, mutta on oma vika jos jatkaa samoilla linjoilla tehden oman ja toisten elämät ajoittain melko tympeäksi. Sen verran meissä kaikissa on terveyden siemeniä, että jos vain itse antaa itselleen mahdollisuuksia ja oppii "jälleenrakentamaan", on paljon helpompi olla.
Se, miksi olen "antipsykologi", johtuu siitä että kyseinen sangen nuori tieteenhaara sisältää niin paljon ristiriitaisuutta, naiviutta ja joskus julmuuttakin (aikoinaan hyvinkin paljon...) että uskon "nähneeni" aivan tarpeeksi. En usko tässä asiassa resurssien puutteeseen (siis miksei kunnollista hoitoa voida järjestää) vaan luulen että kyse on enemmänkin pelosta kohdata sairastunut ihminen HÄNEN ITSENSÄ resursseilla. Joten mitä muuta silloin voi kuin jatkaa tutkimuksia...
On ihmisiä jotka eivät selviä, ihmisiä jotka selviävät (eheytyvät, saavat taitonsa takaisin ja enemmänkin), ihmisiä jotka kieltävät avun tarpeensa ja ihmisiä joilta kielletään apu. Se, mitä ajan takaa on, että kaikki nämä jutut ovat vain pieni osa elämää ja tilanteiden muuttuessa oma, joskus hyvinkin ohut olotila kohenee huomattavasti.
Suomalaisessa yhteiskunnassa on se puute, että täällä ei olla kovin ratkaisukeskeisiä vaan enemmänkin syyttely- ja rankaisukeskeisiä, tuli se sitten toisilta tai hyvin asiansa oppineena itseltä. Meillä olisi paljon opittavaa muilta, elämänmyönteisemmiltä kulttuureilta. Kirkoissakin täällä vain itketään siinä kuin iskelmissäkin ja saarna kuulostaa sävyltään aina yhtä kamalalta. Väritkin puuttuvat katuelämästä... Kauhea haloo siitä että saako edes niihin busseihin laittaa sitä mainosväriä vai ei...
Terapian ydinkysymys on "Mitä sinä haluat tältä terapialta?", kun sen kuuluisi olla "Mitä sinä haluat elämältä?". (*therapeia* on nähdäkseni väline elämään eikä terapiaan, vai onko näillä sitten tekemistä toistensa kanssa ken tietää:)
Osittain samat sanat kuin aikaisemmin (tällä kertaa sain selvää ensilukemalla :) ). Paljon asiaa mutta yksi karkea virhe. Terveyden siemeniä ei aina ole. Ja syyllisyys. Jos ensimmäisessä kappaleessasi ollutta ajatusta jatkaa, se suunnilleen kehottaa itsemurhaan.
Niin, onhan se lukijan omassa mielessä kuinka hän huonosti muotoillun ja kömmähtelevän tekstini ottaa vastaan. Tai riittääkö voimia kokonaisuuksien tarkasteluun tai kanttia suoda kirjoittaja-ihmiselle pienet inhimilliset, mutta niin mielenkiintoiset virheensä...
Katsele maailmaa. Onko kaikki tuhottu? Onko olotila ikuinen? Sataako aina räntää, onko Suomi ollut aina itsenäinen? Pääsevätkö/joutuvatko linnan juhliin aina vain ne samat ihmiset tai kenties heidän klooninsa? Mitä tapahtuu helmikuun lopussa? Miksi jotkut saavat salaisia viestejä turvallisuuspoliisilta? Miksi oma napa on sellainen kuin se on (nöyhtäinen) ja näyttääkö se samalta vielä kun olen isoäiti? Ja kuinka iso Äiti minä sitten olenkaan? Ja miksi kuu ei ole neliö? Entä huolivatko älykkäämmät elämänmuodot minut mukaansa jos he äkkäävät minut näkymättömistä aluksistaan? Ja miksi oman elämäni alusta ohjaa autopilotti joka ei edes tajua suunnista ja joka törmää jokikiseen lentävään möhkäleeseen saaden muutenkin hataran alukseni keikkumaan? Miksi päiväkirjan nimi on päiväkirja vaikka siitä on jo kuukausi kun viimeksi siihen kirjoitin? Miksi en kuule omaa ääntäni vaan vain toisten? Miksi minulle on annettu elämä jota en edes halunnut ja miksi sen kestää muuttua niin kauan sellaiseksi kuin haluan ennenkuin voin oikeasti alkaa elää... ("Minä" on tässä tapauksessa vain fiktiivinen body, some tai any, joskus every.)
..samaa mieltä. Tuntuu joskus, että jotkut ihmiset
ilman parempaa tietoa tai ymmärrystä, ajattelevat,
että masennukseen ja depressioon auttaa kalastus,
lintujen bongailu tai muut "terveet" harrastukset
eivätkä suinkaan lääkkeet. Tottakai hyvä asia on,
kun ihmisellä olisi harrastuksia, mieluimmin kuin
himassa kattoon tuijottelu ja oman mielen syynää-
minen - mutta kun jossain vaiheessa homma menee
överiksi, niin yksinkertaisesti on kyvytön vain
ajattelemaan "järkevästi". Siinä kohtaa lääkkeet
(oikeat sellaiset=sopivat) kyllä auttavat pahim-
paan hätään. Se kun on niin helppo "vähemmän"
sairaan todeta, että miks syödä lääkkeitä.
Siinä vaiheessa kun oman pään sisällä juttelee
pari tyyppiä siitä, pitäisikö sun ostaa yks vai
kaks röökiaskia, niin kyllä tällaiselle ihmiselle
suo oikeuden syödä lääkkeitä, jos niistä apua löy-
tyy. Asiat siis oikeessa suhteessa, pliis..
miten lie pyhä henki rakasti Hirosiman ja Nagasa-
gin asukkaita, mutta ehkäpä sinä selität sen meil-
le. Voin kuvitella, että oli vain heidän aikansa
poistua tästä elämästä - se kun tuo uskonto antaa
vastauksen IHAN MIHIN VAIN...
Voisin ajatella, että ihminen voi ihan itse olla
hyvä ja veli tai sisar- ajatella positiivisesti
tai tehdä hyviä tekoja - ILMAN, että siihen tarvi-
taan aina jonkinlaista ulkoista "käskyä" tai "pyyn
töä".
Päinvastoin, noista ajatuksista allekirjoitan itsekin useimmat. *hali* kaikille jotka tarvitsevat! :)
sorry.. mä oon luullu, et mä oon ihme vertausten
ja selitysten kanssa sinut, mut mä en tajunnu, en-
kä löytäny mitään logiikkaa noista sun jutuista -
eli kerro nyt ihmeessa, mikä oli yhteinen tekijä,
ni voi todeta, et oonks mä ihan hölmö vai onks
sun jutut jotenki outoja(mun mielestä)
hauskaa 02 vaihdetta..
myös Lilithille&all hauskaa uuden vuoden vaihdet-
ta..
Positiivisuus piristää
Olen oman käyttöni takia pyrkinyt ottamaan selvää syömieni lääkkeiden mahdollisista muista vaikutuksista kehooni, ihan arvostetulta tasolta (ex avopuolison isä alan dosentti).
En voi kiistää tai puoltaa, mutta henk.koht. voin vain todeta nykyisen tilanteeni olleen ainut vaihtoehto. Läheiseni tarvitsevat jopa välillä lääketokkuraista enemmän kuin ristiä kauniissa lehdossa. Vaikka elämän menee minuutin kerrallaan ja viikko on ollut jo vuosia pisin suunnittelun ja eteenpäin katsomisen perioodi (ahdistavan pitkä sekin). Niin parempi näin. Itse en usko parantumiseen tai toivoon tai ylipäätään elämän iloon, mutta tiedostaessani tämän tuskin lähimmäiseni tai muu sosiaalinen ympäristö edes tiedostaa ongelmiani. Vuosien saatossa oppii olemaan sanotaan. Elän merkityksetöntä elämää itseni kannalta, kärsin, mutta en halua tuottaa tuskaa vanhemmilleni. Itse pidän itseäni syypäänä tilanteeseen alkoholin sekakäytön ja huumausaineiden aikaisemman käytön vuoksi, tämä yhdistettynä eplipsiaan ja sen lääkitykseen ei varmasti ole ollut oikea valinta.
tsemiii
Et kyllä ole itse ihan perillä mistä puhut. Muuta en halua nyt sanoa.
...niinniin ja lässynlässyn... Ainoa oikea täydellinen parannustyö tulee PH:ltä tai ihmiseltä jossa sitä on... Ota siis pilleripurkkisi ja kävele kotiisi. Ei ihmisen vioitettua sielua mikään pilleri yksinään paranna, eivätkä lääkärit ole lähelläkään Jumalaa pikkuisine hiljaa etenevine psykologiapuuhasteluineen. On LAISKUUTTA jättää RAKKAUTTA tarvitseva kanssaihminen heitteille tai pistää lääkepuuhastelun koekaniiniksi... EI MIKÄÄN ongelma ratkea tuolla tavoin. Kysymys on elämisessä itsessään ja turha sanoa että en tietäisi. Turha yrittää väheksyä sitä tietoa mikä minulla on ja jonka olen tähän päivään asti kerännyt. Mieti siis (sinä puoskari siellä) ennen kuin kirjoitat epäselvällä käsialallasi epäpätevään potilas(tapaus)kertomukseesi oletuksiasi siitä minkätyyppistä HOITOA ihminen tarvitsee jotta voisitte sitä kahvikuppikunnissanne vuositolkulla miettiä (=kuinka saadaan yksi tyhmä ja avuton lypsylehmä lisää). Vuodesta toiseen ihmistä piirittää sama tilanne, samat vainoavat ajatukset ilman että häntä näistä vapautettaisiin. Ihminen on oman itsensä vankilassa eikä mikään onnellisuuspilleri häntä vapauta, korkeintaan lisää ehkä vähäsen tapaamisaikaa... lasiseinän takaa...
Onneksi olen Jumalan Lapsi, JOSKUS hyvin vihainen, surullinen ja turhautunut sellainen, tosin. Enimmäkseen jotain vallan muuta.
Mieti: Mitä elämältäsi haluat?
Vastaus: En ainakaan riidellä.
Kysymys: Millaisen puoskaridiagnoosin minusta antaisit;)? Siis jos saat kaiken muunkin luettua... Millaisen syvältä(hahhaa)luotaavan hienon ajatusvipinän tämä pieni ohitsekiitävä herkkuhetki sai sinussa aikaan? Itse olen havaitsevinani sinussa hienoista pientä, lievään arvovaltayritykseen (?) kätkettyä pelokkuutta ja ehkä ärtyneisyyttäkin, entä jos...? Älä mitätöi pientä ihmistä vaan ota joulukinkkusi ja mene. Loistavaa joulunajan luettavaa kaikille MASENNUSLÄÄKKEITÄ tai PILVEÄ käyttäville ihmisille on Hiljaisen poukaman himolisko...
Ja vielä tämän ainoan kerran; masennuslääke ei ole onnellisuuspilleri ja sillä ON pääasialliset sivuvaikutuksensa samoin kuin muillakin myrkyillä. Väärän arvauksen (diagnoosiksi joskus on myös kuultu kutsuttavan) perusteella oikea ihminen saa väärän lääkkeen eikä juuri muuta. Rakentakaa ihmiset elämää älkääkä antako puoskareiden häilätä. Eivät olotilat ole ikuisia ja paljon on yksilön habituksesta kiinni, onko se kuin puoskarin napanöyhtää vai rautanauloja ja auringonpaistetta. Kunnioittakaa itseänne.
Otappas nyt vain kiltisti iltalääkkeesi ja käy rauhassa nukkumaan!
Hahahaa! He knows who's been naughty or nice... Sinänsä voit sinäkin ottaa "höpösi" ja käydä rauhassa maate... Ellei sinulla sitten ole vielä monta ihmistä yökötettävänä...
Masennuslääkkeitä käytetään myös miesten ennenaikaisen siemensyöksyn hoitoon, eli mies jaksaa tarvittaessa vähän pidempäänkin. No, eihän tässä nyt mitään erikoista ole, ihmetytti vaan kun sain tietää tämän. Lähinnä siis se, että tälläisen vaivan hoitoon käytetään mielialan hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä. Ei kai vaan täällä miesten vaivojen alalla vielä eletä aikaa, jossa lääkäri toteaa "se vika on vaan sun aivoissas, ota näitä pillereitä niin helpottaa"?
Ihan vaan tiedoksi, että lääkkeet vaikuttavat ENISSIJAISESTA aivojen välittäjäaineisiin (näin ne tehoavat esimerkiksi masennukseen), mutta sivuvaikutuksena niillä on mm. siemensyöksyn (yleensä lievä) viivästyminen, ts. pitää saada kiihotusta enemmän kuin ennen, jotta laukeaa => rakastelutuokiot pidentyvät.
Ja mistäkö tiedän? Käytin kyseisiä lääkkeitä masennukseen, mutta jouduin luopumaan niistä juuri siksi, että tuo sivuvaikutus tuli minussa esiin liian voimakkaana (= orgasmin saaminen ja laukeaminen oli lähes mahdotonta ja kymmenien minuuttien uurastus).
Uskonto on huumeista pahin. Realismin taju katoaa täysin ja tilalle otetaan huuhaauskomukset. Onnea vaan, elämä on varmasti helppoa(aikansa) kun ei suostu katsomaan totuutta silmiin.
Totuus...
Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Oireisiin voi saada lievitystä lääkkeistä, seksistä, alkoholista, ruoasta... mutta ilman kokemusta siitä että OLEN arvokas, hyvä ja tervetullut elämään eli toisin sanoen ilman rakkautta ei ole kivaa kellään...
Tsemppiä