Minulla on ongelma. Se alkoi siitä kun neuroleptit loppui kesken matkan. Sen jälkeen olen yrittänyt aloittaa ne uudestaan muutamaan kertaan mutta joku nyppii ne pois dosetista. Tunne-elämäni on latistunut. Tunnen kyllä iloisia asioita mutta en pysty lainkaan negatiiviseen ajatteluun. Nytkin minulla on parisuhde päin helvettiä ja ihan kuin se ei koskettaisi minua mitenkään. Olen iloinen itseni vaikka normaali reaktio olisi raivo ja itku. Lapsiani en ole nähnyt ties koska ja en tunne ikävää lainkaan. Televisiosta kuulin mainoksen jossa timo soini kertoi olevansa homo. Joo tiedän että sellaista mainosta ei ole. olen niin uupunut että tuskin jaksan hengittää. Sängyltä sohvalle vartiksi vaatii päiväunet. Ponnistus on niin suuri. Terapeutti ehdotti osastoa. En halua mennä. Haluan olla kotona. Mikä mun on?
neuroleptien syömisen vaikeus
uupunut seko
8117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Neuroleptit ovat latistaneet tunteesi, sillä ne tuhoavat otsalohkot ja limbisen järjestelmän (oppiminen, muisti, tunteet, motiivit, puhekeskus, aistit). Samoin muut sivuvaikutukset (mm. kuuloharhat televisiosta ja jatkuva väsymys) johtuvat neurolepteistä.
Älä yleistä! neuroleptejä on useita eri sortteja eri sairauksien hoitoon; ja toisaalta, joitakin samoja lääkkeitä käytetään eri vahvuuksisina myös eri sairauksien hoitoon. Tai samojen. Riippuen sairauden graaviudesta.
Onnellinen hän joka löytää sopivan lääkkeen! Joskin mun lääkkeen ainoa sivuvaikutus voisi olla "mustavalkoajattelu". Kun tiedostan sen, voin oppia / opetella haitallisista malleista pois -
Tuossa on mustaa valkoisella kansainvälisistä tutkimuksista:
http://psychrights.org/research/digest/nlps/OutcomeFactors.pdf
https://www.pubmed.com/pubmed/23512950
http://www.madinamerica.com/wp-content/uploads/2012/05/Harrow.pdf
http://www.madinamerica.com/2013/09/behind-amazing-victory-mental-health-activists-robert-whitaker/
Vaikea maallikkona sanoa. Voimia!
Tunnekokemusten tuhoutuminen on tavallinen seuraamus neuroleptienkin käytöstä. Ne tekevät välinpitämättömäksi, tunteettomaksi ja niin edes päin lobotomoimalla aivojasi kemiallisesti, joten ei se mikään yllätys pitäisi kenellekään olla, että et pysty välittämään enää parisuhteestasi tai lapsistasi. Väsymys on myös hyvin normaali reaktio.
Jos menet osastolle niin he eivät tunnista ongelmaa iatrogeeniseksi ja määrännevät vain voimakkaamman annokset tai aineen tilalle tai nykyisen päälle. Suosittelen tutustumaan sosiaalipsykiatrien näkemyksiin sekä lukemaan aktiivisesti psyykelääkityksen todellisuudesta. Valitettavaa näissä psyyketoksiineissa on, että vaikutus voi jäädä elinikäiseksi tai ainakin pitkäaikaiseksi lopettamisen jälkeenkin. Siitä huolimatta useat ihmiset ovat tyytyväisiä, että ovat lopettaneet itsensä myrkyttämisen vaikka psykiatrit ovat toisin suositelleet. Jokainen päättää tietenkin itse. Psyykenlääkkeitä ei saa koskaan lopettaa seinään, sillä siihen sisältyy merkittäviä riskejä vaarallisista vieroitusoireista, joista pahimpana vieroituspsykoosi. Vieroituspsykoositila voi johtaa pahimmillaan ihmisen epätoivoisiin ratkaisuihin, kuten tappoihin ja itsemurhaan.
Tee taustatutkimustyö siis huolella, jotta ymmärrät miten systeemi toimii (ja ei toimi) päädyt sitten mihin tahansa ratkaisuun. Yksi hyvä sivusto, josta voi aloittaa aiheeseen tutustumisen on www.beyondmeds.com. Tsemppiä sinulle!
Kun järkesi sanoo ja kehosi huutaa, että "älä syö niitä myrkkyjä", niin kuuntele järkesi ja kehosi ääntä! Negatiiviset tunteesi tulevat siitä avuttomuuden tunteesta, kun et tunne olevasi oman itsesi herra.
Toisaalta, kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavana en halua tod. ottaa sitä riskiä, et lopettaisin lääkkeet ja sit menisin todennäköisesti maniaan ja psykoosiin (huom! neuroleptit ovat myös antipsykotteeja!) tai kenties pian keikahtaisin jossain vaihees itsemurhan partaalle. Tässä nykyisessä tilanteessani varsinkin, kun olen ollut traumatisoitunut erinäisten kohtuuttomien asioiden seurauksena ja näinollen melko "lukossa" - varsinkin nyt olisi edesvastuutonta edes ajatella sellaista.
Olen kuienkin kokenut, että näistä on apua. Ja annostani nostettiin hieman edellisestä. Sairauteni tyyppi on kuitenkin lievempi, tyyppi 2., ja kysymyksessä on siis kuitenkin ainoastaan mieltä tasaava lääke, ei mitään ekstratujuja enää siihen lisäksi kuin miten on kaiketi sairauden graavimman muodon hoidossa. Oma annokseni on siis verrattain pieni, ei voi verrata noihin kauhutarinoihin. Joten en murehdi -
Osastolla ollaan.